Kunnallisvaalit 2017

Minulle ei kotoa tyrkytetty kantaa, lasten kuullen eivät juuri politikasta puhuneet.
Ei myöskään maailmankatsomuksista hengellisyyksienkään suhteen.

Kirkkoon, siihen jyrkästi yhtä maailmankatsomusta ja kantaa edustavaan järjestöön, olivat minut kyllä liittäneet ennenkuin edes ymmärsin minkä liikkeen jäsenkirja minulle annettiin.
Senkin kyllä he myöhemmin selittivät tapahtuneen vain siksi, että se vallitseva hegemonia oli siihen aikaan sellainen, sitä pidettiin jonkinlaisena automaattina, eivät hekään siihen maailmankatsomukseen niin sisimmässään sitoutuneita olleet.

Nuorempana olin mukana, se oli silloin joskus kun vaikuttaminen kuului vähän niinkuin asiaan. Olisko jo silloisen teiniliiton jäsenyydestä lähtenyt. Ja joskus kunnallisvaaleissakin mukana, jossain lautakunnassa... erilaisissa yhdistyksissä. Nuorena jaksoi. Ja jaksoi jopa uskoa että jotain muutosta voisi saavuttaa.

En minä sitä kadu, hienoa aikaa se oli
Ja nyt, kun silloin tällöin törmään kavereihin jotka silloin olivat katsomuksiltaan vaikka ihan siellä toisessa ääripäässä, niin leppoisasti muistellaan sitä miten me sentään yritimme, kukin järkensä ja vähän yhteskunnallisen asemansakin pohjalta, maailmaa paremmaksi tehdä.

Nyt en viitsi uutisiakaan joka päivä kuunnella, puhumattakaan että sanomalehteä tilaisin.

Katsotaan nyt... ei se poissuljettua ole, etenkö taas jonain päivänä alkaisi jossain yhdistyksessä toimimaan, mutta nyt katselen maailmaa enemmän täältä mökkini ikkunasta, pieniä asioita.

Ilmoittaudun välittömästi`

Meitsi on aktiivi SLP;n vastustaja. Mun ääni menee varmasti Väyrysen ja Kansalipuolueeseen, olen aktiivi kannattaja!

Mä en pahemmin puoluepolitiikkaan ole sotkeentunut, yhden kansaned0utajan olen lanseenrannut, sekä ollut vääntämässä pääminiseripuoluetta olen ollut. Kumpikin juttu oli virheratkaisuja. Siksi ole vähän matalalla profiililla tässä Väyrysasiassa, mutta suomi kyllä ansaitsee Väyrysensä :DDDD

Kun tulee äänestyspäivä, mä istun himassa. Tsadissa ei oikein ole Väyrysläisiä, enkä saa äänestää Hikiiällä. Meitsi siis enenpi henkinen kannattaja.

Odotellaan pressanvaaleja, Paavo on niissä sitten ehdokkaana, kaikille kansalaisille mahdillisuus äänestää kunnon mies valtakunnan johtoon !

=DW=

Suhteeni on hyvin kaksijanoinen.
Nouseeko viinan hinta vai ei.
(Itse en juo mutta viinalla on haittansa).
Se on myös kaksisavuinen.
Nouseeko tupakan hinta vai ei.
Se on myös seksitahoinen.
Meneekö seksi verolle vai ei.
Sinkuille myös seksivero, pakollinen vähän kuin yle vero.
Parisuhteessa oleville seksivero arvion mukaan esim 52 kertaa vuodessa se ja se %

Kyllähän se näin tahtoo olla tämä nykykäytäntö, että hieman kevytkenkäisesti suhtaudutaan politiikkaan ja poliitikoihin. Meillä on suomessa kuitenkin aika hyvin asiat ja unohdetaan ne aikaansaannokset mitä vuodet on tuoneet tullessaan, eli ollaan täisaunoista päästy ja työppöset istuvat nykyisin päättämässä samassa pöydässä maan asioista herrojen kanssa.

Jotenkin tuntuu siltä, että ollaan romuttamassa yhteistä hyvää ja ammattiyhdistysliikkeitä poljetaan alas, jotka on nostaneet duunarit ylös, eli eletään näin, oma napa tärkein ja muista viis, kunhan itse selviää, joka on mielestäni vaarallista.

Politiikka on peliä! Politiikka on ollut elämässäni vahvasti aina. Sairauksista kysyttäessä olen aina sanonut, ettei niistä koskaan puhuttu. Politiikasta sitäkin enemmän! Jos ei itse ole ehdolla, niin aina joku lähipiiristä.

Taisin olla mukana kolmekin kautta, kunnallispolitiikassa, osin valtakunnallisessakin, kun meitä oli silloin aika vähän vastaperustetussa puolueessa. Siellä on jo nyt toinen sukupolvi menossa ja aate on haalistunut siinä määrin, etten sitä juuri enää seuraile. Seuraava pesti vaaleihin liittyen taitaa olla lipasvahdin homma. Se lankeaa tietysti yhdistysten kautta, eikä vahti saa puhua politiikkaa..))

Kuntavaaleissa olen aina äänestänyt ennen kaikkea henkilöä. Ääneni saaneet ovat kuuluneet aina johonkin "siedettävään" puolueeseen.

Eduskuntavaaleissa on puolueella ollut ratkaisevampi rooli mutta kaksissa viimeisissä äänestin "sopivan" puolueen pitkäaikaista tuttavaani hänen persoonansa, taustansa ja ajatusmaailmansa vuoksi.

Olen vaihtanut puoluekantaani muutaman kerran. Aina tilanteen mukaan. Kommareiden hilluessa äänestin yksissä vaaleissa POP:ta. Muulloin kokoomusta ja kerran SMP:a.
Vuosikausia olimme demareiden jäseniä mutta erosimme kun ko. puolueen politiikka meni mielestämme perseelleen.
Ajauduin demariksi vaimoni siivellä. Hän oli ay-aktiivi ja demarit oli ainoa, järkevä vaihtoehto liikeapulaiselle. Vaimo istui muutaman vaalikauden lautakunnissa.
Me olemme nyt tuuliajolla mutta kuntavaaleissa löydämme kyllä sopivan henkilön.

Pressavaaleissa ei ehdokkaan puoluetaustalla ole ollut mitään merkitystä.
Yksiä vaaleja lukuun ottamatta olen aina jäänyt oppositioon.
Vaikka olin jäsendemari niin en esimerkiksi äänestänyt "minä jo silloin sanoin" Ahtisaarta.

Pitänee muistaa että taloudellinen valta ja poliittinen valta ovat kaksi eri asiaa.

Taloudellinen valta on nillä jotka omistavat.
He päättävät muun muassa tehdäänkö heidän pääomallaan töitä suomessa vai jossain "halvemman työtvoiman" maissa, he myös päättävät tehtaiden siirroista suomessa tai suomesta ulo. Samoin sen paljonko tuotosta käytetään työpaikkojen luomiseen ja paljonko pääoman kasvattamiseen.

Samoin sen maksetaanko veroja suomeen, johonkin halvempaan maahan vai veroparatiiseihin asettumalla ei mihinkään.

Poliittisen vallan käyttäjät valitaan äänestämällä. Äänestyskäyttäytymiseenkin vaikutetaan pääasiassa rahalla mutta se on eri juttu.
Poliittisen vallan päättäjät sitten saavat päättää kuka saa kenenkin kanssa mennä naimisiin, saako kissan häntää typistää, mikä on pyydystettävän hauen alin sallittu pituus ja muista todella tärkeistä asioista.

Vaikuttaminen, täältä ruohonjuuritasolta, on perinteisestio tapahtunut metelöimällä, mielenosoituksilla, vetoomuksilla uhittelulla, lakkoilulla, järjestäytymällä yhdistyksiksi jotka sitten ovat vedonneet, uhitelleet jne.

Ja ihme kyllä, on sillä aina joskus jotain tuloksiakin saavutettu.

Ennen ihmiset liittyivät jo nuorena oman maailmankatsomuksen mukaisesti urheiluseuroihin, joku uskonnollisiin juttuihin ja joku johonkin muuhun, ammattiyhdistyksiin, harrastusseuroihin, joko aseman ja lähtökohtien tai sitten vakaan harkinnan jälkeen. Joskus ihan vaan sikmsi kun kaveritkin. Ja niisä pysyttiin.

Aika on muuttunut. Varsinkin nuoret lähtevät edelleen mukaan kansalkaistoimintaan, mutta pikemmin projektiluonteisesti. Kun joku asia tuntuu itsestä tärkeältä ja jankohtaiselta. lähdetään liikkeelle, toimitaan ja vaikutetaan -ja hajaannutaan taas. Tavataan ehkä jonkun toisen asian merkeissä, joskus.

Ja kansalaistoiminta siirtyy yhä enemmän nettiin. Ei enää tarvitse juosta.

Ja vanhemmat ikäluokat, nämä kuusikymppiset nyt ovat vielä melkein nuorisoa -seuraavat perässä.

Niin yhdistykset kuin paikallistason puolueosastotkin ovat jo hetken olleet tämän suhteen ymmällä. Ne vanhat järjestöjyrät, iästä riippumatta, joskus voi kuusikymppinenkin olla liikkeiltään ja mieleltään kuin vanhus- ovat kaikkein hitaimpia muuttumaan maailman mukana. Kai heistä tuntuu että vuosikymmenien aikana hankittu oppi just vanhanmallisesta toiminnallisuudesta menee hukkaan jos hyväksyy sen että ihmiset eivät enää sitoudu samlla tavalla vuosiksi ja kymmeniksi vuosiksi kuin aikaisemmin.

Seuraan kunnan ja yhteiskunnan asioita ja myös politiikkaa. On minua joskus pyydetty kunnallisvaaliehdokkaaksi, mutta en ole ihan niin paljon kiinnostunut ja eikä ei riitä kaikkeen.

Tuo on kyllä totta että vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan osallistuminen on olut huipussaan kapinakeväänä 1918.
Silloin oli täälläkin päin lähes jokainen ajamassa etujaan, kukin silloinkin asemansa ja maailmankatsomuksensa mukaan.

Niin muuten, tänään viimeksi pyydettiin kunnallisvaaliehdokkaaksi. Niistä on nyt pikemmin pulaa kuin ylitarjontaa.

En lupautunut. Sanoin että etsikää nuorempia, vaikka mistä. Politiikka on kestävyyslaji, sittenkin.
Ja paremmin jaksavat vääntää ne jotka uskovat olevansa itse viidenkymmenen vuoden päästä hengissä näkemässä mihin suuntaan on maailma mennyt.