Hei!Haluaisin tässä hieman purkaa sydäntäni.. Tutustuin vajaa vuosi sitten parhaaseen ystävääni. Melko pian ajauduimme viettämään lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä, sinkkuja kun molemmat ollaan :)
No, nyt tässä viimeaikoina on alkanut tapahtua.. Kun usein käydään kahdestaan baareissa niin tää mun ystäväni on alkanut raivota mulle miehistä! Kerrankin hän löi muutaman kerran yhtä miestä joka tuli siihen mua jututtamaan..
No aloin sitten tapailla yhtä miestä,ja siitä hän ei pitänyt lainkaan! Kun suhde aika pian kariutui oli hän taas yhtä hyväntuulinen kuin ennen.. Olen yrittänyt selvittää että mikä on vikana ja miksi hän käyttäytyy noin mutten saa vastausta :\ Nyt kun hän tapasi erään miehen, niin tunsin myös itse pahaa mieltä ja mustasukkaisuutta! Olen aina pitänyt itseäni heterona ja hän on myös tehnyt selväksi oman suuntautumisensa,mutta silti mietityttää..
Ollaanko tässä rakastumassa toisiimme vai mitä ihmettä tää on?Koskaan ei ole ennen ollut vastaavaa tilannetta.. Joskus kännissä tekisi mieli suudella ja kokeilla että miltä se tuntuu, muttei taida rohkeus riittää.. Tilanne käy aina vaan ahdistavammaksi!
No, nyt tässä viimeaikoina on alkanut tapahtua.. Kun usein käydään kahdestaan baareissa niin tää mun ystäväni on alkanut raivota mulle miehistä! Kerrankin hän löi muutaman kerran yhtä miestä joka tuli siihen mua jututtamaan..
No aloin sitten tapailla yhtä miestä,ja siitä hän ei pitänyt lainkaan! Kun suhde aika pian kariutui oli hän taas yhtä hyväntuulinen kuin ennen.. Olen yrittänyt selvittää että mikä on vikana ja miksi hän käyttäytyy noin mutten saa vastausta :\ Nyt kun hän tapasi erään miehen, niin tunsin myös itse pahaa mieltä ja mustasukkaisuutta! Olen aina pitänyt itseäni heterona ja hän on myös tehnyt selväksi oman suuntautumisensa,mutta silti mietityttää..
Ollaanko tässä rakastumassa toisiimme vai mitä ihmettä tää on?Koskaan ei ole ennen ollut vastaavaa tilannetta.. Joskus kännissä tekisi mieli suudella ja kokeilla että miltä se tuntuu, muttei taida rohkeus riittää.. Tilanne käy aina vaan ahdistavammaksi!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei muutaku joskus ku olette vaik kännis tai muuten riehakkaal päällä ni kysyt nauraen et hei, pussataanko. Teet niinku zoukin siitä. Ja katot mitä vastaa.
Asia voi olla niinkin että olette tulleet liian riipuvaisiksi toisistanne ,pelkäätte että toinen löytää "sen oikean" ja jäätte yksin?
Kiitos teille jotka kommentoitte!
On kyllä käynyt mielessä, että ollaan ehkä liiankin paljon tekemisissä.. mutta minkä sille voi,jos viihdytään niin hyvin toistemme seurassa?Jos ei nähdä päivittäin niin ainakin viestitellään tai soitellaan! Myönsin hänelle olevani mustasukkainen hänestä,hän piti mua ihan sekona, mut toisaalta tuli sellainen tunne että hän on mielissään..? Kyseessä on sellainen ihminen joka ei tunteitaan pahemmin näytä koska ei halua olla haavoittuva ja heikko.. Tää on ihan siis mun omien vaistojen varassa tää juttu ja siks ei oikein tiedä et mitä tehdä!Kaipa jään odotteleen selvempiä merkkejä koska oon itekki aika epävarma omista tunteistani ja en ainakaan halua menettää ystävyyttä!Oon mielestäni sen verran viimeaikoina vihjannu tunteistani et jos hän on samoin ajatuksin ni jotai alkaa kohta tapahtuu.. Mut jos ei ni sekin on ok! On tää itellekki aika uutta ja pelottavaa,ei oikein tiedä mitä ajatella?Ihastua nyt omaan ystäväänsä?Silti ei herää sen enempää seksuaalisia haluja häntä kohtaan..
Niin kävi mulle aikoinaan, että ihastuin erääsen kaveriini. Siitä alkoi mun "lesbourani" ;) (vaikka hänen kanssaan ei mitään tapahtunutkaan) ja sillä tiellä olen vieläkin, ei ole takaisin kääntymistä... Ei ollut mullakaan häntä kohtaan varsinaisia "haluja" kun pohdin vain että mitenkäs tässä näin kävi yms., mutta identiteetin kehittyessä/varmistuessa olikin seuraavaa ihastusta kohtaan jo vaikka mitä :-D
Todella kurjaa :( ja vielä kun ei pääse eroon jutusta. Kun tunteet ovat "varatut" niin ei saa mitään uuttakaan aikaan. Olen jopa vaihtanut paikkakuntaakin...on hieman helpottanu. Ehkäpä parin vuoden kuluttua on unohdus tehnyt tehtävänsä... Olenkohan "juuttunut"??? :)))))
Minä päädyin kauan sitten parhaan ystäväni kanssa sänkyyn (parikin kertaa) minulle se ei jäänyt viimeiseksi naiskokemukseksi, hänelle kyllä. Hän on naimisissa ja äiti, mutta sanoo ettei ikinä ole kokemaamme katunut :-)
olemme ystäviä edelleen, mutta elämämme pyörii eri raiteilla joten tiemme on ajan myötä erkaantuneet. Ei se minuakaan kaduttanut, mutta se kyllä muutti suhdettamme. En ensimmäisenä lähtisi suosittelemaan, ellei kumpikin ole asialle avoin.
Mäkin ystävystyin tosi nopeasti uuden kaverini kanssa, ja eipä aikaakaan, kun oltiinkin jo sängyssä... Siihen asti molemmat oltiin oltu ihan heteroita, joten "vähän" yllättävää.... Mut sittemmin onnellisesti parisuhteessa (siis keskenämme) eli elämä on ihmeellistä ja yllätyksiä täys!