katselin - valikoidusti- ihan hyviä ohjelmia tv.stä......
Lopuksi Yksin erämaassa,
Erämaahan oli lähtenyt jo varttunut mies. Hän joutui selviytymään ruokansa hankinnasta itse ja ilmeisen pitkään oli jo ollut siellä. Hän myös kuvasi oloaan upeassa maastossa ja pohdiskeli elämäänsä, puolisoaan ym.
Päätelmäksi jäi, erämaa ympäristönä jättää ihmiselle, oleellisen näkemisen. Ehkä hänellä oli nyt selkeyttävän kokemuksen aika.
Lopuksi Yksin erämaassa,
Erämaahan oli lähtenyt jo varttunut mies. Hän joutui selviytymään ruokansa hankinnasta itse ja ilmeisen pitkään oli jo ollut siellä. Hän myös kuvasi oloaan upeassa maastossa ja pohdiskeli elämäänsä, puolisoaan ym.
Päätelmäksi jäi, erämaa ympäristönä jättää ihmiselle, oleellisen näkemisen. Ehkä hänellä oli nyt selkeyttävän kokemuksen aika.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja kuvausryhmä kulkee mukana joka paikassa. Eivät ruoki, mutta tieto selviytymisestä ei ole vaeltajalla hetkeäkään mielessä..
En ole nähnyt ohjemaa, kun en telkkaria katso.
Mutta tuohon erämaahan.
Jostain kumman syystä erakkomainen erämaaoleskelu koetaan mieltä avartavaksi.
Oma käsityson, että pitempi yksinäisyys kaventaa ajatusmaailmaa, kun ei ole kun itse ja omat ajatukset. Tulee vielä ylivertainen olo, jos se erämaa kuitenkin hillitsee, mene tiedä.
Kyllä erämaassa varmaan sen oleellisen näkee, mutta kun länsimainen maailma on rakennettu epäoleellisen mukaan, ja muut yrittää päästä perässä, niin siihen on sopeuduttava, ainakin jonkin verran.
Jos me karistamme ympäriltä kaiken epäoleellisen, olisimmeko tyytyväisiä, tuskin.
Se on varmaan siitä kumman syystä, että saa olla yksin ajatustensa kanssa. Eivät kaikki nauti sosiaalisuudesta, vaan ovaat vapaaehtoisesti erakoita.
Omasta mielestäni ihmiset hössöttää liikaa kokoajan sosiaalisuuden merkityksestä. Se kun on muutakin kuin sitä diipadaapan jauhamista. Ihminen voi olla ihmisläheinen, vaikka ei juuri viettäisi heidän kanssaan aikaa. Ihminen voi olla tunteellinen, osata asettua toisen asemaan ja lukea ilmeistä/eleistä taitavasti.
Mieluummin aitoja keskusteluita ja ihmisten kohtaamisia tai ei sitten ollenkaan.
Oliko puoliso vielä elossa, miksi hän jätti puolison ja lähti erämaahan?
Eikö ihminen voi/osaa ajatella kotonaan.
Vanhemman miehen extremeä.
Ehkä hän oikeasti halusi mietiskellä erämaassa.
Nuoremmat harrastavat extreme-lajeja koska elämä on kuolettavan tylsää.
Rohkea vanhus kun lähtee yksin erämaahan.
En katsonut ko. ohjelmaa mutta otsikko "iäkkäänä rajojen hakeminen"
havahdutti.
Minun rajani oli hyvin yksinkertainen. Maastavedossa 200kg ja vapaan tangon hackissa saman verran.
60v tapahtuneen uudelleen heräämiseni jälkeen nuo onnistuivat vasta nyt 73 vuotisena. Mavessa olisi mennyt 10 - 20kg enemmänkin mutta syksyllä revähtänyt takareisi pelotti.
Kolmesti tavoite karkasi erilaisten häiriöiden vuoksi mutta nyt voin rauhallisin mielin asettaa tavoitteeni kohtuullisempaan tasoon.
En ole nähnyt ohjelmaa eikä idea - rajojen hakeminen/ylittäminen juuri kiinnosta.
Sen sijaan eräämaaympäristö mielen selkiinnyttäjänä on koeteltu ja hyväksi havaittu. Opiskelijavuosina olin pari kesää töissä
Lapin matkailuhotellissa, erämaassa. Ei siellä yksin oltu, mutta meille "etelän eläville" tunturissa liikkuminen oli oivallinen tapa hakea mielentyyneyttä, nollata kinkkinen tilanne.
Etelän erämailla ei ole minulle samaa vaikutusta, niissä kulkiessa ei olla "luonnon armoilla" samalla tavalla.
Mitens nämä kaksi suomalaista miestä Jolon? Saarella vai missähän päin olivatkaan, selviämistarina oikeassa todellisuudessa?
Eikö heistä tehty jokin haastattelu ohjelma, mutta vuosia kulunut jo. Olihan se varmasti hurja kokemus ja epävarmuuden sietäminen rankkaa. Vaikka missä ja mitä tapahtuu suomalaisia usein mukana, reissun päällä olevaa kansaa.....