Milloin huomasit että "lapsesi" alkoi kiintyä sinuun/perheeseesi oikeasti, miten se tuli esiin ja kauanko sen tapahtuminen vei aikaa ??
Meillä sijoitus on kestänyt reilun vuoden, joitakin asioita on tullut matkan varrella esiin jotka ovat kertoneet kiintymyksen kehittymisestä, mutta nyt esiin tuli mielestäni ratkaiseva asia. Lapsi sai viettää aikaansa vanhempansa kanssa todella ruhtinaallisin olosuhtein ja kaikki olisi pitänyt olla niin ihanaa kuin lapsella vain voi olla, mutta lapsi toikin tapaamisen jälkeen esiin, että olisi ollut mieluummin meidän kanssa kun oman vanhempansa. Pakko myöntää että minusta se tuntui hyvältä ihan siltä osin vaan että tiedän tulleemme hänelle tärkeäksi ja suhteemme on läheinen.Se ei siltikään tarkoita sitä ettei bio olisi se tärkein, mutta että mekin saamme luvan kuulua siihen tärkeysskaalaan, se on voitto meille samoin kun hänellekin.
Meillä sijoitus on kestänyt reilun vuoden, joitakin asioita on tullut matkan varrella esiin jotka ovat kertoneet kiintymyksen kehittymisestä, mutta nyt esiin tuli mielestäni ratkaiseva asia. Lapsi sai viettää aikaansa vanhempansa kanssa todella ruhtinaallisin olosuhtein ja kaikki olisi pitänyt olla niin ihanaa kuin lapsella vain voi olla, mutta lapsi toikin tapaamisen jälkeen esiin, että olisi ollut mieluummin meidän kanssa kun oman vanhempansa. Pakko myöntää että minusta se tuntui hyvältä ihan siltä osin vaan että tiedän tulleemme hänelle tärkeäksi ja suhteemme on läheinen.Se ei siltikään tarkoita sitä ettei bio olisi se tärkein, mutta että mekin saamme luvan kuulua siihen tärkeysskaalaan, se on voitto meille samoin kun hänellekin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapsemme kärsi vaikeasta RAD:ista eikä koskaan tuntunut kiintyvän. Arki oli hieman liian rankkaa tällaisen lapsen kanssa varsinkin, kun tukea ei saanut mistään...
kaksi vuotta sijoituksesta, kun lapsemme joutui leikkaukseen ja viikoksi sairaalan vuoteeseen, kävi bioäiti häntä tapaamassa päivittäin.
me kilometrien takaa kävimme joka toinen päivä ja soitimme päivittäin.
lopulta kotiin päästessä lapsi totesi, että hänen on ollut valtavan ikävä meitä ja omaa kotia, ja että on ihanaa tulla kotiin. ihanaa, vaikka äiti kävikin päivittäin. silloin tiesimme, että hän kuuluu myös meille.
Jouduin pitkään sairaala-jaksoon ja sieltä palattuani, huomasin, että jokainen lapsi oli "ihmeissään", kun tulin kotiin.
Olin aika hämilläni, tuntui aivan, kuin lapsetkin olisi paljon kasvaneet siellä ollessani, jospa jokainen ajattelisi sitä terveyttäkin, eikä aina kinattaisi turhista.
Silloin tajusin, että tää on meidän perhe!
Minä olen huomannut kiintymystä myös sellaisissa tapauksissa, kun olen ollut matkoilla pois pari päivää. Ihana tulla kotiin ja huomata,e t lapsilla on ollut ikävä.
Vaikka lapsi oli vasta 9 kk:n ikäinen meille tullessaan kesti reilut pari vuotta ennenkuin hän osoitti ensimmäisen kerran todellisen kiintymisen merkin. Tämä tapahtui hänen ollessa aloittamassa toista päiväsairaalajaksoaan Lastenlinnassa - hän ei halunnutkaan jäädä sinne ilman minua - alkoi takertua ja itkeä ja selitti niillä parilla sanalla, jotka silloin puhui, että lähtee äidin mukaan autolla - se oli niin liikuttava hetki, että vieläkin nousee kyyneleet silmiin. Siihen päivään asti hän oli mm. valmis jäämään mihin vain ihan vieraiden ihmisten kanssa, lähtemään kenen tahansa matkaan ja kävelemään niin pitkälle kuin tietä riittää taakseen vilkuilematta.