Chihu joka ei tee pentuja

Ei koirat kaipaa mitään äitinä olemista, ihmisten hömpötystä moinen. Mutta hienoa, ettette pentuja teettäneet, kun koira ei ole jalostuskelpoinen. Monesti näkee, että tutkimattomia pikkukoiria pennutetaan vain pennuttamisen ilosta.

Pennun voi tietysti hankkia kaveriksi, jos tuntuu siltä, että koira kaipaa seuraa. Jos koira on kaikille koirille äksy, on tosin iso riski, ettei se tule toimeen uudenkaan koiran kanssa ja pahimmassa tapauksessa toisesta joutuu jossain vaiheessa luopumaan. Nartuilla keskenään helposti varsinkin kärhämää. Suosittelisin sterkkaamaan narttunne, jotta riski mm. kohtutulehdukseen katoaa, ja hankkimaan uroksen kaveriksi, jos toisen koiran aiotte ottaa.

Oma kirjoituksesi kertoo kaiken olennaisen. SINÄ olet aina toivonut pentuja ja SINUSTA tuntuu pahalta kun ei koira pääse pentuja pullauttamaan. Koira ei sellaista kaipaa, joten turhaan inhimillistät koiraa ja ulkoistat omia tunteitasi koiraasi. Steriloi koirasi ja yritä itsekin olla suhtautumatta asiaan noin tunteella.

Koirat eivät osaa surra tai kaivata sitä etteivät pentuja pääse maailmaan synnyttämään ja olemaan äiti. Propsit siitä ettette ole sitä pennuttaneet kun on polvi ja hammasvikaa, monet olisivat viis veisanneet.
Myös minä kannatan sterilointia. Kaverin jos sille hankitte kannattaa hommata ennemmin uros koska kuten joku jo mainitsikin, nartut helposti kähinöi keskenään, tosin sitten ehdottomasti pitää leikata joko se tai sitten uros ettei niitä oentuja tule

Koiran vuoksi pelkästään ei kannata uutta pentua hankkia, ei se valvo öitä huokaillen että "oispa pentu.." Te ihmiset kuitenkin sen uuden pennun hoitaisitte, päätös on siis teidän. Ihmisten iloksi, ei koiran. Jos kuitenkin toisen koiran haluatte, älkää sortuko harhakuvitelmaan että kaksi koiraa menee samalla vaivalla kuin yksi..

Sitä paitsi, kahden koiran kanssa toi rähjäystaipumus vain yltyisi (pentu oppii tavan aikuiselta, ja sen jälkeen yllyttävät toisiaan). Samoin käy muidenkin ongelmallisten käytösten, plus pentu tuo omat taipumuksensa soppaan.

Kiitos vastauksista. Tutkailemme tilannetta ja nautimme toistemme seurasta :)

On hyvin yleistä, että omalle koille halutaan pentuja, tai edes koirakaveri.Ihmiset luulee, että niin koira haluaisi.Koirat kuitenkin nauttii siitä, että ovat ainoita koiria, saavat kaiken huomion, eikä tarvitse riidellä,suuasta,herkuista,leluista omistajan huomiosta muiden koirien kanssa.
Mulla on kaverit ottaneet noita kaverikoiria, ja monella on mennyt sitten tosi huonosti,ovat joutuneet luopumaan toisesta koirasta, kun ei niistä tullut kavereita, eivät edes sietäneet toisiaan,vaan tappelivat jatkuvasti.
Sisko teetti koiralleen pennut, jätti yhden itelle.Ideana hyvä, mutta se emo, alistaa pentuaan, sen elämä on kurjaa.Joutuu olemaan varpaillaan, emo pitää sille kovaa kuria, näykkii, rähjää, jos käyttäytyy väärin.Surullista seurata niiden touhuja, ilon hetket näkyy siinä nuoressa koirassa, kun on yksin omistajan mukana, ilman määräilevää emoaan.
Minusta on kurjaa, kun otetaan useita elukoita, ja sitten koirilla on kurjaa, kun ovat toisten komenneltavina, taistelevat kokoajan omistajansa huomiosta, ja arvoasteikosta laumassa.Monelle kahden perheen koiralle koittaa helpotus tilanteeseen, kun se koirakaveri menehtyy, eikä tarvitse enää kilpailla kaikesta.Yksi koira kerrallaan on paras, kevreita se näkee lenkeillä, puistoilemassa, ja sukuloimassa.Mutta saa kaiken huomion omistajaltaan, ja olla rauhassa kotonaan, ilman stressiä.Kaverikoirat ja pennuttamiset on ihmisten hömpötyksiä, koirat on tyytyväisempiä ilman, ja se näkyy siitä,ettei tarvii rähjätä/tapella , voivat vaan olla rauhassa, ja nauttia olostaan.

Moi ja kiitos tosi asiallisesta viestistäsi. Oli mukava lukea kun ei ollut sellainen tulikivenkatkuinen vastaus. Auttoi myös ymmärtämään todella paljon.