Etiikan-työ - seksuaaliset vähemmistöt

lue Raamatusta...Massapostaus on muuten palstojen säännöissä kiellettyä.

Homoseksuaalisuutta pidetään lestadiolaisuudessa (käsittääkseni kaikissa ryhmissä) syntinä ja Jumalasta erottavana asiana. Raamattu opettaa asiasta hyvin yksiselitteisesti, vaikka toisaalta homouden puolustajat vetoavat Raamattuun mm. lähimmäisenrakkauden nimissä. Homous kuuluu tähän samaan perisynti-pakettiin, josta me kaikki olemme osallisia eli perimme geeniemme myötä taipumuksen erilaisiin himoihin ja haluihin. Homouttakin meissä on kaikissa enemmän tai vähemmän. Kristittyinä joudumme vain taistelemaan tätäkin vaikutusta vastaan.

JALAVAN PIRTTISEUROISSA


   Kaleva-lehdestä poimittua 7.7.2000

KALLE PÄÄTALO JAKSOI YHÄ LAPSUUTENSA MAISEMIIN

- Uskoa kunnioitan. Ja uskovaisia kunnioitan. Mutta uskovainen en ole. Jos näin viimeisinä aikoinani semmoinen sisäinen kääntyminen minulle tapahtuu, en vastaan taistele, kirjailija, professori Kalle Päätalo mietiskeli Jalavan Kauppakartanon kammarissa Taivalkoskella muutamaan minuuttia ennen vanhanajan pirttiseurojen alkamista.

> Leena Päätalo havahtuu kotonaan usein siihen, että Kalle soittaa sähköurkuja yhdellä kädellä ja laulaa Siionin laulukirjasta savottajätkien mielivirttä "käy yrttitarhasta polku".

Synnyinkuntansa Taivalkosken kuolemattomaan maineeseen kirjoittanut Päätalo muistelee, miten valtava muutos tapahtui raaoissa, viinaan menevissä jätkissä, kun he saivat kääntymyksen. Kuka sellaista onnea vastaan haluaisi sinnitellä!

Kalle Päätalo on kuvannut lapsuutensa hengellistä kulttuuria kaikissa 39 romaanissaan.

Hän kasvoi laestadiolaisessa maisemassa. Äiti-Riitu oli laestadiolainen, vaikka poikansa häpeäksi polttikin piippua ja päräytti kirosanoja kun joutui taistelemaan perheensä puolesta.

Hän muistaa pikkupoikana nukkuneensa pirttiseuroissa toisten selkien takana. Kerran hän heräsi vasta siihen, kun hänet kotiin lähtöä varten oli kannettu veneen pohjalle ja kylmää vettä pirskotettu kasvoille.

Kalle Päätalo nauraa poikamainen ilkikurisuus silmissään: - Oli tapauksia, että me nuoret kokoonnuimme seurojen porstuaan emmekä muistaneet olla hiljaa. Vanhemmat tulivat sanomaan, että ettekö häpeä, te vain nauraa kurlaatte. Kyllä siellä porstuassa nuorilla miehillä oli mielessä muut asiat kuin Jumalan sana!

TAIVAALLINEN VANHEMPI IMETTÄÄ LAPSIAAN

Lausuntataiteilija, Päätalo-instituutin rehtori Matti Kaarlejärvi tunnustautuu kulttuurilestadiuslaiseksi: uskovainen hän ei ole, mutta Lars Leevi on väistämättä vaikuttanut hänen kasvuunsa niin taiteilijana kuin ihmisenä.

Viime lauantaina alkanut, sunnuntaina päättyvä Päätaloviikko valitsi yhdeksi tämänvuotiseksi teemaksi Pohjoismaiden suurimman herätysliikkeen perustajan Laestadiuksen, jonka syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta.

Aihe kiinnostaa kansaa, sillä seminaariin Taivalkosken Metsäoppilaitokselle oli kokoontunut reilusti yli 200 ihmistä.

Fil.tri., ortodoksiksi kääntynyt ja kirjailijaksi heittäytynyt entinen pappi, meän kielellä puhuva ja kirjoittava Bengt Pohjanen valotti elävästi Lars Leevin monipuolisuutta. Hän oli paitsi väkevä sananjulistaja myös kirjailija, mytologi, eläin-ja maantieteilijä ja niin perusteellinen kasvitieteilijä, että hänen mukaansa on nimitetty yli kolmekymmentä kasvia.

Hurskautensa hän oli perinyt äidiltään, tarinan iskemisen kausijuopolta isältään.
Hänessä oli raittiin juopon piirteitä, ja tämmöisten juoppojen lisäksi hän puhui rehellisistä varkaista ja siveistä huorista.

Myös dosentti, fil.tri Seppo Lohi kertoi sanannälkäiselle yleisölle mielenkiintoisia asioita miehestä, jonka oppeihin vedoten polkupyörääkin on pidetty syntinä.

Laestadius sai kuitenkin vuonna 1847 aikaan sen, mitä Ruotsi pakkokeinoin ei koskaan; Karesuvannon kaikki kapakat suljettiin, koska asiakkaat loppuivat.
Käräjiäkään ei tarvittu, sillä ihmiset alkoivat hoitaa itse omat asiansa. Tapahtui sydänten vallankumous.

Lohi muistutti, että Laestadius kunnioitti naista niin paljon, että alkoi saarnoissaankin puhutella Jumalaa Taivaalliseksi Vanhemmaksi, joka imettää lapsiaan.
Yleisön esittämään kysymykseen Lohi silti vastasi, että naispappeus ei ole Taivalkosken Rauhanyhdistyksen näkökulmasta ongelma, koska Taivalkoskella ei naispapit saarnaa.

> ensimmäinen naispappi Vappu Porthan vihittiin virkaansa 14.helmikuuta 2004 Taivalkoskella <

Tilaisuuden juontaja rovasti Erkki Piri muistutti, että Laestadiolaisuus on konservatiivinen liike, joka ensimmäisenä ei hyväksy uusia tuulia.

"SURUTTOMAT" MAANPAKOON

Päätalo-instituutin rehtori Matti Kaarlejärvi arveli, että laestadiolaisilla on edessään itsetutkiskelun aika: on mietittävä, miksi tehtiin niin paljon sielullisia ruumiita 1960 -1980 -luvuilla.
-Ihmisen pitää katsoa itseään rehellisesti peiliin,muuten hän valehtelee lähiympäristölleenkin eikä pysty kasvamaan.

Tuntuu, että kuten korpelaiset aikoinaan, laestadiolaiset tekivät Rauhanyhdistyksestä itselleen kristalliarkin. Alettiin kehittää yhdistystä kun olisi pitänyt kehittää sielun maisemaa, ei-lestadiolainen Kaarlejärvi mietiskeli.
Byrokratian työt eivät onneksi ole tappaneet taiteilijaa, mikä Ranuan entinen kulttuurityöntekijä ensisijaisesti on.

Vuoden nuoreksi lausujaksi vuonna 1986 valittu Kaarlejärvi piti Päätaloviikolle väkevän, ensimmäisen oman lausuntailtansa kolmeen vuoteen.

Tekstinä oli Bengt Pohjosen varta vasten hänelle kirjoittama Saarnaaja.
- Rakastin Timo K. Mukan Kyyhkyä ja unikkoa, josta tein ensimmäisen lausunta-iltani. Laestadiolaiset tuomitsivat kirjan, joka oli minulle koskettava balladi kuolemasta ja rakkaudesta. Kun asuin Helsingissä, tapasin monia "suruttomia", jotka olivat joutuneet pakenemaan laestadiolaisten ahdasmielisyyttä kotiseudultaan. Nykyään me pystymme hedelmälliseen yhteistyöhön, Kaarlejärvi kehuu uskovien ja ei-uskovien elämää Koillismaalla.
Yhteistyö on niin hedelmällistä, että Taivalkoskella on herätty vaalimaan omaa kulttuuri-identiteettiä. Enää ei tyydytä, mitä etelästä syötetään.

KIRJAILIJA KUNNIOITTAA USKOA

Pirttiseuroihin osallistuivat myös kirjailija Kalle Päätalo ja Leena Päätalo. Laestadiolaisuus oli kiinteä osa kirjailijan lapsuutta, tosin hän ei itse uskoon tullut silloin, eikä sen jälkeenkään. Hän sanoo kuitenkin suuresti kunnioittavansa uskoa ja uskovaisia, eikä omien sanojensa mukaan aio pistää vastaan, jos sisäinen kääntymys tulisikin.
Kirjoissaan Päätalo kuvaa lestadiolaisuutta lämpimästi, mutta totuudenmukaisesti. Erkki Piri sanoi, ettei hän ole törmännyt yhteenkään Päätalon teokseen, jossa ei sivuttaisi kirjailijan lapsuuden hengellistä maisemaa.

- Hän ei pilkkaa. Päätalo kuvailee myös sellaisia asioita, joita eivät lestadiolaiset itse hyväksy, eli vilpillisyyttä ja kaksinaamaisuutta, kertoi Piri. - Päätalo kertoo kirjoissaan myös sen, että lestadiolaiset ovat raadollisia ihmisiä ja se on totta. Jalavan pirtissä pidettyjen lestadiolaisseurojen kulta-aika oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Samaisessa pirtissä perustettiin myös Taivalkosken Rauhanyhdistys.

Nykyaikana ei Jalavassa enää lestadiolaisten pirttiseuroja järjestetä. Tiistai-iltana valjastettiin Kauppakartano kuitenkin taas seurakäyttöön. Ihmisiä tuli paikalle sankoin joukoin jo tuntia ennen tilaisuuden alkua. Nisukahvijono ulottui ulos saakka.

Jalavassa pidetyt vanhanajan pirttiseurat eivät kuitenkaan olleet pelkästään näytöstä, vaan aitoa ja oikeata seuratunnelmaa. Pirtissä oli toki ihmisiä aivan vain menneen ajan tuntemuksia aistimassa ja muistia verestämässä, mutta myös sanaa kuulemassa.
Sanaa kansalle tarjosivat taivalkoskelainen rovasti Erkki Piri ja Simon kirkkoherra Seppo Lohi.
Uskovaisen elämä ei ole aina tähdestä tähteen kulkua, vaan joskus on uskaltauduttava myös murheen laaksoon, saarnasi Lohi. Hän sanoi, että uskon asia on iloinen, mutta vakava. Se on elämän mutta myös kuoleman asia.

VANHA SAVOTTAJÄTKÄ JAKSAA OLLA KOHTELIAS

Kalle Päätalo toteaa, että maailman kirjat ovat sekaisin, jos hän vielä ensi kesänä on mukana nimeään kantavalla kulttuuriviikolla.

- Oloni on nostalginen. Tiedän, etten koskaan enää pysty olemaan tällaisessa tilaisuudessa. Terveys on heikoissa kantimissa. Sydämentahdistin on ollut yli kaksikymmentä vuotta. Luulen, että vaikea keuhkosyöpä on viimeisillään.

Kun aivonystyröitä kutkuttavat luennot ovat päättyneet ja pirttiseurojen viimeinen Siionin virsi kajahtanut taivaalle yhdeksältä illalla, Taivalkosken seurakunnan kappalainen Erkki Piri asettaa kätensä jo väsyneen oloisen Kalle Päätalon olkapäälle: - Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, sinäkin Kalle, saat kaikki syntisi anteeksi.
Marraskuussa 80 vuotta täyttänyt kirjailija katsoo pappia vakavana, sanoo, että kyllähän hän on nämä asiat tiennyt poikasesta asti.
Piri jatkaa, että hän ei tietenkään halua käännyttää, mutta...
Tilanne on äärimmäisen kiusaannuttava, mutta vanha savottajätkä jaksaa olla kohtelias.    


   V