Harrastuksista puheenollen

kun kerrot mitkä kuuluu tekosairauksiin
niin sit voin sanoo oonko harrastanu vai enkö.

meillä valtion hommissa ja samoin kuntien kuuluu asiaan olla tietty määrä päiviä vuosittain sairauslomalla. Aina sen verran mielikuvitusta oin että joku paikka vaivaa.

Eläke-keskustelu oli jo vuoden-vaihteessa.

H.

Täysin tuntematon tauti minulle.
Onko siihen mitään lääkettä?
Enää se ei minun kohdallani edes ole mahdollista tuohon sairastuminen.
Sen verran tiedän, ettei se tartu oloneuvoksiin.

80-luvulla kaverini veli oli kaupungilla bussikuskina ja luottamusmies tjsp. tuli kysymään:
- Miksi et viime kuussa ollut kolmea päivää poissa?

Elinikäisistä työ-virka-toimi- läänityksistä olisi pitänyt luopua silloin kun vielä jotain oli pelastettavissa. Virkasuhde korkeintaan vuodeksi, välillä poikki ja muillekin mahdollisuus yrittää. Pieni kilpailun pelko, epäilys siitä että ensi vuonna homma voidaan teettää jollain hiukan enemmän samalla hinnalla tekevällä, olisi pitänyt julkisen sektorin kulut kilpailukykyisinä yksityiyrityksiin verrattuna.

Sen aika oli ja meni.
Nyt sieltä on kuukausipalkkoina siirretty ulos nnin paljon ettei kukaan edes usko mihinkään parannuksen mahdollisuuteen. Ne rohmuajat, kymmeniä vuosia ilman tulosvastuuta kupanneet istuvat jo olohuoneissaan isolla eläkkeellä. Uusi yhtä laiska sukupolvi kerää rääppeet omaan eläkekertymäänsä ja nukkuu yönsä hyvin, työsuhdetta ei katkaise mikään.

Koko kansan suosimaa luuserointia eli rokulismia? Siis kuka pikkupoika tai tyttö sieltä teki aloituksen, menkääs nyt juttelemaan isovanhempienne kanssa. Luulevat että se 25-40 päivän vuosiloma ja kaikki muutkin työntekijää tukevat ehdot ja sopimukset tulivat taistelematta(äitiys-ja isyysvapaat), maksuttomat peruskoulut ym... . Meidän sukupolveme ovat vielä niin tyhmiä että ajattelemme työnantajaamme ja teemme vielä tunnollisesti töitä. Siksikö olemme vieläkin työmarkkinoilla suositumpia kuin parikymppiset nuoret?

Liian vähän. Tunnollinen tiukkapipo on työnantajan unelma, ei niinkään työkavereiden. Kysymys kuuluukin saako nyt vahempana niittää sitä viljaa mitä nuorna kylvi. Kun repi peräsuoli pitkällä duunia siinä kohden missä joku toinen ois hakenu saikkua, se näkyy nyt.

En harrasta turhia sairaslomia. Mulla menee niin, että jos vaikkapa flunssa on tulollaan, niin sinnittelen ja sinnittelen kohti viikonloppua. Perjantaina kun vimppa oppilas lähtee, niin melkein välittömästi flunssa iskee rytinällä kehoon. Olen siis viikonloppusairastelija :)
Onneksi sairastelen harvoin, hyvin harvoin. (knop knop knop, täytyy koputtaa puuta).
Jos yhtenä päivänä oon sairas, niin siinä on kova homma lähetellä peruutusviestejä jokaiselle oppilaalle erikseen. Ei kivaa.
En katso suopein silmin sellaisia henkilöitä, jotka turhaan ovat pois töistä. Semmoset on Hyi-Hyi-Hyh-Hyh- juttuja. Työt pitää hoitaa ja sillä siisti.

Oli minulla rokulismia kaksi viikkoa viime keväänä sydänoperaation jälkeen.
Sitä ennen viistoista vuotta sitten, piti huilata, kun en päässyt sängystä ylös.
Sairaslomat on olleet aika vähäiset.

Minä tein oman osuuteni omaksi hyväkseni uhraamalla vuosia opiskeluun . Sain paperit. Jouduin myös taistelemaan paikasta auringossa, ei virkoja ole jaossa kaikille.

kun olen nyt virkapaikan saanut, se on minun palkintoni. Siihen kuuluu oikeus olla lomilla ja sairauslomilla ja koulutuksissa ja virkistyspäivillä ja virkavapaalla ym.
Se on minun omaisuuttani, palkka joka on minulle juokseva eläkeikään saakka, ja sen jälkeen eläke.

Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa jääkö työstäni "kiveä kiven päälle" Minun olemassaoloni kirjoitettuna palkanlaskennan kirjoihin, se on olennainen. Voisin tuhota saavuttamani vain tekemällä sellaisen virkavirheen jota ei voisi selittää vahingoksi tai tahttomuudeksi mutta sen täytyisai olla jotain aivan hirveää. Kun huolehdin siitä ettei olemassaolostani mitään jälkiä mihinkään jää niin sellaista ei tapahdu.