masentavaa

Ihan hirveä olo, tuntuu, että seinät kaatuu päälle eikä valoa näy tunnelin päässä. Haluaisin kuulla teiltä tarinoita siitä, että elämä ei ole kiinni niin paljon rahasta ja veloista, että vaikka välillä takkuaa, niin asiat vielä selkiytyy...
En tiedä millaisia summia teillä on kertynyt ulosottoon tai olette veloissa, mutta minusta tuntuu, että olen kaivanut itselleni todella syvän kuopan. Eilen tuli ilmoitus, että kaksi parkkisakkoa oli mennyt ulosottoon, yht. 134euroa. Vakuutusmaksua (200euroa) on aikaa maksaa vielä viikko, rahaa ei todellakaan ole, koska sain maksettua tämän kuun palkasta kaikki "kertyneet" velkani ja nyt olen näitä kahta velkaa vaille "kuivilla". Työpaikka on vakituinen, eli rahaa kyllä tulee kuukausittain palkan verran. Pitkämielisyyttä ei löytynyt enää ulosottovirastosta tai perintätoimistolta, olisin halunnut saada maksuaikaa yllä mainituille veloilleni seuraavaan palkkapäivään, mutta se ei onnistunut. Omaa tyhmyyttä toki päästää asiat tähän pisteeseen, mutta jotenkin tuntuu niin hirveän lopulliselta ja pohjattomalta tämä ahdinko ja ahdistus, etenkin, kun tuota vakuutusmaksuakaan en saa maksettua kokonaan perjantaihin mennessä.
En tiedä, kaikki on omaa syytäni, koska asiat voisi hoitaa ajoissa, sen olen nyt toki oppinut, mutta miten tämä voi tuntua näin hirveältä - tuntuu, että kun on joutunut tekemisiin ulosoton jne kanssa, on jotenkin huonompi ihminen... Piristäviä kertomuksia siitä, että on elämää karikoidenkin jälkeen...???
4731
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

150 000€

ja tuli kenkää

Äänestä

No ei kai se elämä muutamaan laskuun kaadu?
Ajattele jos sinulle olisi kaatunut vaikka 40 000€ takaus juttu silloin olisi hätä.
Nyt marssit lähimpään pankkiin ja hankit luottokortin jolla tasaat laskujen aiheuttamia piikkejä. Luottokortti on tosi kätevä homma.

Äänestä

vanhan yritykseni velkoja olen maksanut palkkatyöstäni n.4 vuotta joka kk 1/3 osa palkasta.Vielä on jäljellä n. 20000€.En varmaankaan toista kertaa tee samoja virheitä.Kyllä palkkatyö on mukavaa! Hyvää tarinassa on se että piti hankkia melko hyväpalkkainen työ kun 1/3 nettotuloista menee aina niin inhimilliselle ja reilulle ulosottovirastolle.
Onneksi saan pankkisuhteen kuntoon pian ja maksan lopun lainalla pois.Sitten vaurastun nopeasti kun palkasta jää käteen koko nettopalkka!VOIMIA!

Äänestä

Maksa vakuutusmaksua sen verran kuin pystyt. Yleensä vakuutukset maksetaan etukäteen. Sieltä tulee uusi lasku siitä että olet maksanut väärin. Vakuutusmaksuja voi järjestellä maksettavaksi useassa erässä. Jos on monta erää niin siitä menee joku lisämaksu
Voihan samaa systeemiä yrittää muihinkin. Katso kuinka käy.Maksamalla vähän nähdään että olet yrittänyt asiaa hoitaa.
Aika taukkia sakkia jos ei ymmärretä toisen ahdinkoa sen vertaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yksinkö? kirjoitti:

Ihan hirveä olo, tuntuu, että seinät kaatuu päälle eikä valoa näy tunnelin päässä. Haluaisin kuulla teiltä tarinoita siitä, että elämä ei ole kiinni niin paljon rahasta ja veloista, että vaikka välillä takkuaa, niin asiat vielä selkiytyy...
En tiedä millaisia summia teillä on kertynyt ulosottoon tai olette veloissa, mutta minusta tuntuu, että olen kaivanut itselleni todella syvän kuopan. Eilen tuli ilmoitus, että kaksi parkkisakkoa oli mennyt ulosottoon, yht. 134euroa. Vakuutusmaksua (200euroa) on aikaa maksaa vielä viikko, rahaa ei todellakaan ole, koska sain maksettua tämän kuun palkasta kaikki "kertyneet" velkani ja nyt olen näitä kahta velkaa vaille "kuivilla". Työpaikka on vakituinen, eli rahaa kyllä tulee kuukausittain palkan verran. Pitkämielisyyttä ei löytynyt enää ulosottovirastosta tai perintätoimistolta, olisin halunnut saada maksuaikaa yllä mainituille veloilleni seuraavaan palkkapäivään, mutta se ei onnistunut. Omaa tyhmyyttä toki päästää asiat tähän pisteeseen, mutta jotenkin tuntuu niin hirveän lopulliselta ja pohjattomalta tämä ahdinko ja ahdistus, etenkin, kun tuota vakuutusmaksuakaan en saa maksettua kokonaan perjantaihin mennessä.
En tiedä, kaikki on omaa syytäni, koska asiat voisi hoitaa ajoissa, sen olen nyt toki oppinut, mutta miten tämä voi tuntua näin hirveältä - tuntuu, että kun on joutunut tekemisiin ulosoton jne kanssa, on jotenkin huonompi ihminen... Piristäviä kertomuksia siitä, että on elämää karikoidenkin jälkeen...???

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu