Minun kristinuskoni.

Mikä aloituksessa oli vaikea ymmärtää?

Helposti ymmärrettävää tekstiä. Kohta 2 ei kuitenkaan ole oikein.

korjaan.tekstiäsi kirjoitti:

Helposti ymmärrettävää tekstiä. Kohta 2 ei kuitenkaan ole oikein.

#2. Kristinuskon olemus on sekä ns. sisäisesti että ulkoisesti siinä, että uskotaan historiatieteen tarjoaman Jeesus –nimisen henkilön sanaan, kun hän väitti olleensa Jumalan Poika.#

Jeesus oli Jumalan poika, oletko eri mieltä?
Etkö usko mitä Jeesus kertoi itsestään opetuslapsille?

Väitteesi ei ole historiatiedettä vaan uskontoa.

Miksi Jeesus paljasti itsensä opetuslapsille? Yuio, se jäi vaivaamaan minua

Kiitos asiallisesta vastauksestasi q.v., olet niitä harvoja joiden kanssa jaksan palstalla käydä pidempää keskustelua.

Kristinuskon Jeesuksesta on historiallisia todisteita Raamatun ulkopuolella, kuten - Tacituksen ja Flaviuksen 20. kirjan todistus (ei 18. kirjan, joka on ainakin osittainen väärennös). Vähemmilläkin perusteilla uskotaan historiallisiin hahmoihin, joten teoreettisella johdonmukaisuudella joudutaan myöntämään myös historiallinen Kristus. Muutenkin sanoa että UT ei ole historiallinen lähde Jeesukseen on melkein kuin sanoisi, että Ksenofonin ja Platonin dialogit eivät ole historiallisia lähteitä Sokrateeseen.

-Sokrates kärsi samankaltaisen kohtalon kuin Kristus, mutta ei samaa kohtaloa. Hieman samaan tapaan omena ja banaani ovat molemmat hedelmiä, mutta banaani ei ole omena. Sellaistenkin hahmojen kuin Orfeuksen uskotaan usein olleen todellinen runonlaulaja, mutta että tarut ovat myöhemmin liioitelleet ja vääristelleet todellista historiallista hahmoa.

- Se, että Jeesus oli vain ihminen, kuuluu epäuskon alaan. Sellaisia ihmisiä on, erottavana tekijänä on ydinkohtien kannalta henkilökohtainen kokemus, jonka puutteeseen voidaan vedota yhtä lailla kuin sen omaamiseen.

-Jos asia voidaan todistaa niin se on todennäköisemmin totta kuin vastakkainen väite mitä ei voida todistaa. Kuitenkaan ei voida todistaa järjellisesti, tms., että Jeesus ei ollut Luojan lapsi.

- Todisteet Jeesuksesta ovat, kuten mainitsin: a.) historiallinen henkilö, johon ei historiallisena henkilönä tarvitse uskoa Jumalan Poikana. Se edellyttäisi uskoa Jeesuksen sanaan, ei vain siihen että hän oli ihminen joka sanoi olevansa Jumalan Poika. Historiallisesti on uskottavaa että sellainen henkilö eli ja puhui niin, mutta historiatiede ei myönnä tai kiellä asioita kuten Sokrateen »daimon«, tai Jeesuksen jumalallisuus, eli se ei ratkaise niiden totuusarvoa.

- Epäuskoisten henkilökohtaisilla kokemuksilla ei ole merkitystä kenellekään muille kuin heille itselleen. Sinulla voi olla tunne siitä että Jumala ei vaikuta mitenkään kenenkään elämään, mutta edelleen kyseinen tunne on vain itsellesi todiste, ei minulle.

- Lisäksi sanon seuraavan kristittynä, eli henkilökohtaisen uskoni perusteella, enkä vetoa siinä järkeen tms. perusteeseen, josta voidaan päästä järjellisesti tms. yksimielisyyteen: maallisista asioista todistetaan maallisesti, taivaallisista taivaallisesti. Jeesus itsekin kohtasi samanlaisia vastaväitteitä, ettei hänestä ole todistusta:
»Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt ›Missä sinun isäsi on?‹ he kysyivät. Jeesus vastasi: ›Te ette tunne minua ettekä Isääni. Jos tuntisitte minut, tuntisitte myös Isäni.‹«
»Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista. Hän, joka tulee taivaasta, todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan.«

- Voidaan sanoa, että henkilökohtaisen kokemuksen perusteella on »paradigmaattinen« eroavaisuus, joten ei ole ns. objektiivista / neutraalia maaperää, jonka perusteella asiaa voitaisi arvioida riippumatta uskon ja epäuskon toisensa poissulkevien »paradigmojen« ulkopuolella.

Uskot enemmän tieteeseen, mikset usko niihin mitä tiede ei ole kieltänyt Raamatun olevan väärässsä?

Ensimmäinen pakanallinen kommentti Jeesuksesta on Pliniukselta Asia Minorilta (nykypäivän Turkista) vuodelta 112. Keisari Trajanus oli määrännyt kokoontumiskiellon ja se häiritsi tulipalojen sammuttamista. Yhdessä kirjeessään Keisarille Plinius mainitsee ohimennen uskovaisten ryhmän, jotka pitävät Kristusta Jumalanaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/Pliny_the_Younger

Tacitus on toinen. Hän kirjoittaa 50 aikaisemmasta Rooman palosta. Kristityt mainitaan syntipukkina Nerolle ja heitä etsittiin ja syytettiin. Tacitus mainitsee vain vähän kristityistä ja Jeesuksesta. Hän mainitsee Kristuksen, ei Jeesusta. Ja mainitsee väärin Pilatuksen tittelin historiallisesti -Pilatus oli oikeasti prefekti.

Nämä oli ainoat tiedetyt pakanalliset maininnat "Kristuksesta" ensimmäiseen sataan vuoteen oletetetusta Jeesuksen kuolemasta.

Minkähän takia tuossa ylempänä postaamani viesti on poistettu?

Siinä oli lainaus tieteellisestä teoksesta ja lähde.
Onko siteeraaminen kiellettyä?
Kuitenkin. Lingvistinen analyysi todistaa Josefuksen TF olevan myöhempää lisäystä kokonaisuudessaan.
Laitan lainauksen ja lähteen toiseen postaukseen.

nbgfdsdrtyuo kirjoitti:

Uskot enemmän tieteeseen, mikset usko niihin mitä tiede ei ole kieltänyt Raamatun olevan väärässsä?

Raamattu sisältää paljon totuusväittämiä. Teidän tehtävänne on osoittaa ne todeksi.
Kuitenkin sieltä löytyy ihan ensimmäisestä sivusta alkaen epätosia väittämiä, eikä ole järkevää etsiä Raamatusta tosiasioita kuin rusinoita pullasta.
Poistakaa ensin epätodet asiat pois niin voimme sitten katsoa mitä jää jäljelle ja arvioida Raamattua uudelleen.

q.v kirjoitti:

Raamattu sisältää paljon totuusväittämiä. Teidän tehtävänne on osoittaa ne todeksi.
Kuitenkin sieltä löytyy ihan ensimmäisestä sivusta alkaen epätosia väittämiä, eikä ole järkevää etsiä Raamatusta tosiasioita kuin rusinoita pullasta.
Poistakaa ensin epätodet asiat pois niin voimme sitten katsoa mitä jää jäljelle ja arvioida Raamattua uudelleen.

Lue lisää

Kristittyjen ei tarvitse sitä enään osoittaa todeksi, koska tiede todennut Raamatun väittämät paikkansapitäväksi.
Rusinoita pullasta???
Ne jotka Tiede todistaa paikkansapitäväksi Raamatun sanan kanssa, niitä ei ole paljoa, mutta ne ovat riittävät, sillä verukkella ei voi olla uskomatta, siihen keksittävä muu ihmistekoinen syy.
En tiedä Raamatussa yhtään epätodellista asiaa, se ei johdu siitä, ettenkö ole lukenut Raamattua alusta loppuu, olen lukenut sen lähes 20 kertaa läpi.
Se että alentaan arvioimaan Raamattua, se vaatii enemmän kuin yhden läpiluku kerran.

q.v kirjoitti:

Ensimmäinen pakanallinen kommentti Jeesuksesta on Pliniukselta Asia Minorilta (nykypäivän Turkista) vuodelta 112. Keisari Trajanus oli määrännyt kokoontumiskiellon ja se häiritsi tulipalojen sammuttamista. Yhdessä kirjeessään Keisarille Plinius mainitsee ohimennen uskovaisten ryhmän, jotka pitävät Kristusta Jumalanaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/Pliny_the_Younger

Tacitus on toinen. Hän kirjoittaa 50 aikaisemmasta Rooman palosta. Kristityt mainitaan syntipukkina Nerolle ja heitä etsittiin ja syytettiin. Tacitus mainitsee vain vähän kristityistä ja Jeesuksesta. Hän mainitsee Kristuksen, ei Jeesusta. Ja mainitsee väärin Pilatuksen tittelin historiallisesti -Pilatus oli oikeasti prefekti.

Nämä oli ainoat tiedetyt pakanalliset maininnat "Kristuksesta" ensimmäiseen sataan vuoteen oletetetusta Jeesuksen kuolemasta.

Lue lisää

Raamatun kreikkalaisen tekstin tutkijat Kurt ja Barbara Aland luettelevat lähes 5000 käsikirjoitusta, jotka ovat säilyneet antiikin ajalta meidän päiviimme, jotkut aina 100-luvulta saakka. Tämä SUURI todistusaineisto VAHVISTAA yleisesti sen, että teksti on pohjimmiltaan LUOTETTAVA. Lisäksi on olemassa monia vanhoja käännöksiä, varhaisimmat ovat peräisin noin vuodelta 180, jotka osaltaan todistavat tekstin täsmällisyyden puolesta.
Katsommepa siis asia miltä kannalta tahansa, voimme olla varmoja siitä, että Raamatun kreikkalaiset
ei solutettu legendoja ja taruja sen jälkeen kun alkuperäiset kirjoittajat olivat saaneet työnsä valmiiksi. Meillä käytössä oleva teksti on olennaisilta osiltaan sama kuin se, jonka alkuperäiset kirjoittajat kirjoittivat ja teksti täsmällisyyden vahvistaa se tosiasia, että samaan aikaan eläneet kristityt hyväksyivät sen. Voimmeko sitten tarkistaa Raamatun historiallisuutta vertaamalla sitä muihin muinaisiin historioihin? Voimme jossakin määrin.

q.v kirjoitti:

Minkähän takia tuossa ylempänä postaamani viesti on poistettu?

Siinä oli lainaus tieteellisestä teoksesta ja lähde.
Onko siteeraaminen kiellettyä?
Kuitenkin. Lingvistinen analyysi todistaa Josefuksen TF olevan myöhempää lisäystä kokonaisuudessaan.
Laitan lainauksen ja lähteen toiseen postaukseen.

Lue lisää

TF ei ole sama kuin 20. kirjan todistus, josta on Origeneella säilynyt viittauksia ennen kuin TF väärennettiin — se että Origeneen mukaan Flavius ei uskonut Jeesuksen Kristuksena, mutta että 20. kirjan maininta Jeesukseksi kutsutusta Kristuksesta ja hänen veljensä kohtalosta oli kuitenkin olemassa todistaa sen puolesta, että 20. kirjan kohta on autenttinen. Itse olettaisin Origeneen perusteella, että alkuperäinen 18. kirjan tekstikohta on sisältänyt maininnan siitä, että Flavius nimenomaan ei usko Jeesuksen olleen Kristus — tämä selittäisi osuvasti myös miksi kohta on kirjoitettu uudelleen.
Hyväksyn sikäli väitteesi TF:n lingvistisestä analyysista, mutta 20. kirjan ja Origeneen mainintojen perusteella tekemäni tekstivertailun perusteella pidän omaa teoriaani uskottavamapana, kuin sitä että myös 20. kirjan kohta olisi väärennös — sitä ei viittaamasi TF:n, eli 18. kirjan kohdan lingvistinen analyysi varmastikaan käsittele.

q.v kirjoitti:

Raamattu sisältää paljon totuusväittämiä. Teidän tehtävänne on osoittaa ne todeksi.
Kuitenkin sieltä löytyy ihan ensimmäisestä sivusta alkaen epätosia väittämiä, eikä ole järkevää etsiä Raamatusta tosiasioita kuin rusinoita pullasta.
Poistakaa ensin epätodet asiat pois niin voimme sitten katsoa mitä jää jäljelle ja arvioida Raamattua uudelleen.

Lue lisää

Raamattu sisältää paljon väittämiä, jotka ovat Kristuksen sanan perusteellakin virheellisiä ja väärin toteuttaa, kuten homojen kivittäminen. Kristinusko ei ole samaa kuin Raamatun lukeminen, vaan ensisijaisesti Kristuksen sanaan uskomista ja sen käyttämistä Raamatun toisten osien mittana. Tämä täytyy tehdä yhteistyössä filologisten työkalujen kanssa, sillä esimerkiksi Codex Sinaiticus -käsikirjoituksesta puuttuu kohta, jossa Jeesus haastaa synnittömän heittämään ensimmäisen kiven. Tällaista kohtaa täytyy pitää epäilyksenalaisena historiallisesti, vaikka onkin mahdollista, että lisäys on myöhemmin tehty esimerkiksi toisesta kierrossa olleesta käsikirjoituslähteestä, eikä ole kokonaan epäaito. Tällä hetkellä hyväksyn kuitenkin kyseisen kohdan väärennökseksi, koska sen kannalta näyttäisi olevan enemmän perusteita. Kristuksen sanaakin on siten vääristelty, mutta kristinuskon kannalta ensisijainen asema ei ole kuitenkaan esimerkiksi Mooseksella, vaan Kristuksella.

UT:ssa Kristus käskee kyllä uskomaan Moosekseen, mutta vain siltä osin missä viitataan hänen mukaansa Kristukseen itseensä — koko VT:tä ei vaadita uskomaan. UT sisältää Kristuksen sanoissa muistaakseni vain yhden kohdan, joka käsittelee avioliittoa ja jossa Kristus käyttää luomiskertomusta todisteena siitä, että miehen ei ole lupa antaa erokirjaa vaimolleen — sellaisen kohdan tulkinnasta olisi kuitenkin valtavasti matkaa väitteeseen, että Kristuksen sanaan uskovan täytyy lukea luomiskertomusta kirjaimellisesti.
Tekstientulkinnan ammattilaisena tiedän VT:n luomiskertomuksen tulkintahistorian värikkääksi — omaan kirjaimelliseen lukutapaamme länsimaissa on vaikuttanut merkittävästi Luther 1500-luvulla määrätyltä hermeneuttiselta perustalta, jonka perusteet ovat osittain hatarat. Sitä ennen VT:tä luettiin länsimaissa yleensä allegorisesti, kuten esimerkiksi Augustinuksen yms. tulkinnat osoittavat. Juutalaiset itsekin saattoivat tulkita sitä allegorisesti, kuten Filon Aleksandrialainen, joka tulkitsee Jeesuksen UT:ssa viittaaman kohdan allegorisesti. Kysymys luomiskertomukseen uskomisesta kirjaimellisesti on tulkinnallisesti aivan kyseenalainen, eikä muutenkaan määrällisesti tai sisällöllisesti etusijalla Jeesuksen sanomassa.
Kosmologinen peruste Kristuksen sanaan perustuvan kristinuskon vastustamiseksi on mielestäni heikko, koska kosmologialla ei ole Kristuksen sanassa juuri mitään sijaa. Hän itse sanoo, että maailma (kosmos) ole Isän oma, eli suhdetta Luojaan ei voida perustaa maailman tulkinnalle — huolimatta sellaisen tulkinnan yleisyydestä, kristinuskon kosmologiana on historiallisesti melko arveluttavaa.

Henkilökohtainen kokemus on tiedon muoto. Uskoin ensin, kokemus seurasi perästä. Se toimii sikäli kuten klassinen saksalainen valistus. Sillä, joka uskoo, tulee minun kokemukseni perusteella olemaan myös todisteita, vaikka ne ovatkin henkilökohtaisia. Asiaa voidaan koetella myös epäuskovien toimesta ensin uskomalla kokonaan. Jos mitään ei laisinkaan tapahdu pitkällisen koettelun ja sinnikkään uskomisen tuloksena esimerkiksi koko elämän aikana, niin uskolle ei tosiaankaan ole perusteita. »Mene ja tiedä«, kuten sanotaan, eli »kolkuttakaa niin teille avataan« — mutta koputa sinnikkäästi.
Jos kyseessä ei olisi minkäänlainen henkilökohtainenkaan tieto, siihen uskottaisiin pelkkänä kuulopuheena, eli varsinaisesti luulona (kreik. ›doxa‹, lat. ›opinio‹) mistä ei ole minun kokemukseni mukaan kysymys.

Sinulta puuttuu tämä kiinostuksen tieto:
Raamattu on ennustuksia, historiaa, rukouksia, lakeja, neuvoja ja Jumalaa koskevia tietoja sisältävä kirja. Se ei sisällä kaikkea mitä tiede yrittää todistaa.

Kristitty86__ kirjoitti:

Henkilökohtainen kokemus on tiedon muoto. Uskoin ensin, kokemus seurasi perästä. Se toimii sikäli kuten klassinen saksalainen valistus. Sillä, joka uskoo, tulee minun kokemukseni perusteella olemaan myös todisteita, vaikka ne ovatkin henkilökohtaisia. Asiaa voidaan koetella myös epäuskovien toimesta ensin uskomalla kokonaan. Jos mitään ei laisinkaan tapahdu pitkällisen koettelun ja sinnikkään uskomisen tuloksena esimerkiksi koko elämän aikana, niin uskolle ei tosiaankaan ole perusteita. »Mene ja tiedä«, kuten sanotaan, eli »kolkuttakaa niin teille avataan« — mutta koputa sinnikkäästi.
Jos kyseessä ei olisi minkäänlainen henkilökohtainenkaan tieto, siihen uskottaisiin pelkkänä kuulopuheena, eli varsinaisesti luulona (kreik. ›doxa‹, lat. ›opinio‹) mistä ei ole minun kokemukseni mukaan kysymys.

Lue lisää

<<Henkilökohtainen kokemus on tiedon muoto.>>

Platon esitti aikanaan, että tieto on ”hyvin perusteltu tosi käsitys”. Siinä milessä tieto on kokemusperäistä, että se perustuu todellisuuden havainnointiin (Aristoteles). Havainnoissa on keskeistä vertailtavuus ja suotavaa olisi, että ne on jotenkin toistettavissa tai todennettavissa. Uskonnollinen kokemus on kokemus omasta subjektiivisestä sisäisestä maailmasta eikä siten täytä vaatimusta "hyvin perustellusta käsityksestä".

<<Uskoin ensin, kokemus seurasi perästä.>>

Näinhän se varmasti käy. Hindujen uskonnolliset kokemuksen tukevat hindulaista uskoa, muslimien vastaavat tukevat islamia. Kristityillä kokemukset kumpuavat kristinuskosta.

Tässä tulee esiin myös miksi "uskonnollista kokemusta" on mahdoton pitää tiedon lähtenää. Jos uskon että sinun subjektiivinen uskonnollinen kokemus kertoo siitä, että sinun uskontosi kuvaa jollain tavalla "todellisuutta", niin minun pitää samalla mitätöidä miljardin hindun toisenlaiset subjektiiviset uskonnolliset kokemukset sekä tietenkin lukemattomien muiden uskontojen inspiroimat kokemukset.

Kiitos vastauksestasi, hienoa että palstalla käydään järkevää keskustelua.
Esimerkki hyvin perustellusta tiedosta, joka ei sisälly tällä hetkellä minkään tieteen tuloksiin, tai edes sen mahdollisiin tuloksiin: se mitä tarkalleen tällä hetkellä ajattelen. Sitä ei voida lukea mistään aivoskannerista sellaisenaan. Se on henkilökohtaista tietoa jolla on ns. apodiktinen varmuus, joka ylittää vaikkapa suhteellisuusteorian todistukset, sillä suhteellisuusteoria edellyttää välitöntä apodiktista henkilökohtaista tietoisuutta niistä laeista, joiden varassa luontoa tulkitaan. Kaikki tieto edellyttää henkilökohtaista kokemista, joka on tiedon ensisijainen muoto. Kokemuksella on empiirinen luonne, eli se on avointa itsensä korjaavuudelle — avoimuuden toisille, luonnolle, jne. takia meidän on mahdollista alunperinkin alkaa tekemään tiedettä. Vaikka on totta, että meillä on yhteisiä havaintokohteita (kreik. »koine aistheta«, lat. »sensus communis«) yms. ovat ne yhteisyydessään kuitenkin abstraktioita henkilökohtaisen kokemuksen partikulaarisuudesta, joka sisältää aina myös ylijäävää tietoa, kuten esimerkiksi nykyinen sijaintini, henkilökohtaiset muistoni, jne. jotka minulla on varmasti tiedossani ja joista kaikki tieteen tuloksetkin abstrahoidaan erilliseksi »yksimielisyydeksi«.

hgfdfghu kirjoitti:

Sinulta puuttuu tämä kiinostuksen tieto:
Raamattu on ennustuksia, historiaa, rukouksia, lakeja, neuvoja ja Jumalaa koskevia tietoja sisältävä kirja. Se ei sisällä kaikkea mitä tiede yrittää todistaa.

Lue lisää

Raamattu sisältää paljon väittämiä, jotka ovat Kristuksen sanan perusteellakin virheellisiä ja väärin toteuttaa, kuten homojen kivittäminen. Kristinusko ei ole samaa kuin Raamatun lukeminen, vaan ensisijaisesti Kristuksen sanaan uskomista ja sen käyttämistä Raamatun toisten osien mittana. Tämä täytyy tehdä yhteistyössä filologisten työkalujen kanssa, sillä esimerkiksi Codex Sinaiticus -käsikirjoituksesta puuttuu kohta, jossa Jeesus haastaa synnittömän heittämään ensimmäisen kiven. Tällaista kohtaa täytyy pitää epäilyksenalaisena historiallisesti, vaikka onkin mahdollista, että lisäys on myöhemmin tehty esimerkiksi toisesta kierrossa olleesta käsikirjoituslähteestä, eikä ole kokonaan epäaito.
Nykyisellään hyväksyn kuitenkin kyseisen kohdan väärennökseksi, koska sen kannalta näyttäisi olevan enemmän perusteita. Kristuksen sanaakin on siten vääristelty, mutta kristinuskon kannalta ensisijainen asema ei ole kuitenkaan esimerkiksi Mooseksella, vaan Kristuksella. Kristinuskon suhdetta Mooseksen luomiskertomukseen täytyisi arvioida Kristuksen suhteen siihen perusteella.

UT:ssa Kristus käskee uskomaan Moosekseen, mutta vain siltä osin missä viitataan hänen mukaan Kristukseen itseensä — koko VT:tä ei vaadita uskomaan. UT sisältää Kristuksen sanoissa muistaakseni vain yhden kohdan, joka käsittelee avioliittoa ja jossa Kristus käyttää luomiskertomusta todisteena siitä, että miehen ei ole lupa antaa erokirjaa vaimolleen — sellaisen kohdan tulkinnasta olisi valtavasti matkaa väitteeseen, että Kristuksen sanaan uskovan täytyy lukea luomiskertomusta kirjaimellisesti.
Tekstintulkinnan ammattilaisena tiedän VT:n luomiskertomuksen tulkintahistorian värikkääksi — omaan kirjaimelliseen lukutapaamme länsimaissa on vaikuttanut merkittävästi Luther 1500-luvulla määrätyltä hermeneuttiselta perustalta, jonka perusteet ovat osittain hatarat. Sitä ennen VT:tä luettiin länsimaissa yleensä allegorisesti, kuten esimerkiksi Augustinuksen yms. tulkinnat osoittavat.
Juutalaiset itsekin saattoivat tulkita luomiskertomusta allegorisesti, kuten Filon Aleksandrialainen, joka tulkitsee Jeesuksen UT:ssa viittaaman kohdan kokonaan allegorisesti. Kysymys luomiskertomukseen uskomisesta kirjaimellisesti on siten tulkinnallisesti aivan kyseenalainen, eikä muutenkaan määrällisesti tai sisällöllisesti etusijalla Jeesuksen sanomassa.
Kosmologinen peruste Kristuksen sanaan perustuvan kristinuskon vastustamiseksi on siten mielestäni heikko. Kosmologialla ei ole Kristuksen sanassa juuri mitään sijaa. Hän itse sanoo, että maailma (kosmos) ole Isän oma, eli suhdetta Luojaan ei voida perustaa maailman tulkinnalle — huolimatta sellaisen tulkinnan yleisyydestä, kristinusko kosmologiana on historiallisesti arveluttava ajatus.

Kristitty86__ kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi, hienoa että palstalla käydään järkevää keskustelua.
Esimerkki hyvin perustellusta tiedosta, joka ei sisälly tällä hetkellä minkään tieteen tuloksiin, tai edes sen mahdollisiin tuloksiin: se mitä tarkalleen tällä hetkellä ajattelen. Sitä ei voida lukea mistään aivoskannerista sellaisenaan. Se on henkilökohtaista tietoa jolla on ns. apodiktinen varmuus, joka ylittää vaikkapa suhteellisuusteorian todistukset, sillä suhteellisuusteoria edellyttää välitöntä apodiktista henkilökohtaista tietoisuutta niistä laeista, joiden varassa luontoa tulkitaan. Kaikki tieto edellyttää henkilökohtaista kokemista, joka on tiedon ensisijainen muoto. Kokemuksella on empiirinen luonne, eli se on avointa itsensä korjaavuudelle — avoimuuden toisille, luonnolle, jne. takia meidän on mahdollista alunperinkin alkaa tekemään tiedettä. Vaikka on totta, että meillä on yhteisiä havaintokohteita (kreik. »koine aistheta«, lat. »sensus communis«) yms. ovat ne yhteisyydessään kuitenkin abstraktioita henkilökohtaisen kokemuksen partikulaarisuudesta, joka sisältää aina myös ylijäävää tietoa, kuten esimerkiksi nykyinen sijaintini, henkilökohtaiset muistoni, jne. jotka minulla on varmasti tiedossani ja joista kaikki tieteen tuloksetkin abstrahoidaan erilliseksi »yksimielisyydeksi«.

Lue lisää

<<Se on henkilökohtaista tietoa jolla on ns. apodiktinen varmuus, joka ylittää vaikkapa ...>>

Minusta käytät termiä täysin väärin. Ainakin Aristoteles käytti termiä (apodiktinen) merikitsemään ehdottoman varmaa tietoa joka on yleisesti ja väistämättä totta. Klassinen esimerkki on Eukleideen geometrian premissit eli aksioomat (kaksi erillistä pistettä voidaan aina yhdistää suoralla viivalla, kaikki suorat kulmat ovat yhtä suuria...). Se on vähän eri asia kuin käsitys, että Jeesus on Jumalan poika ja käveli vetten päällä.

Subjektiivinen mutu-käsitys tuntui se mutuilijasta miten varmalta tahansa ei ole ehdottoman varmaa tietoa. Kokemus todellisuudesta on subjektiivinen, mutta todellisuus on yhteinen. Subjektiiviset kokemukset ovat tietenkin kokemuksina aitoja ja tosia. Oleellinen kysymys on kuitenkin se, että mitä sinun subjektiiviset tuntemuksesi kertovat meidän yhteisestä jaetusta todellisuudesta. Se, että joku kokee "Jeesuksen armon" ja toinen kokee Vishnun auttaneen häntä ja kolmannella ei ole kokemusta minkäänlaisien jumaluuksien vaikutuksista tai olemassaolosta eivät kerro mitään siitä onko Jeesus tai Vishnu olemassa vai ei. Se kertoo, että on ihmisä jotka uskovat Jeesukseen ja on ihmisiä, jotka uskovat Vishnuun.

Se, että useailla ihmisillä on erilaisia (myös keskenään ristiriitaisia) uskonnollisia kokemuksia ei todista että niiden takana ei olisi muuta kuin psykologinen tarve tai halu saada uskonnollisia kokemuksia. Aivan sanoin se, että lisääntymisiässä olevilla on taipumus ihastua ja rakastua ei todista esimerkiksi rakkauden jumala Vishnun vaikutuksesta, vaikka rakastuminen tuntuu sen kokijasta parhaimmillaan ylimaalliselta ja "ulkoa annetulta".

Se, että henkilökohtainen uskomus voi tuntua todemmalta kuin suhteellisuusteoria voi olla yksilölle "totta", mutta yleisellä tasolla täyttä puppua. Suhteellisuusteoria on perusteltavissa havainnoilla, joita sekä sinä, että minä ja kaikki maailman ihmiset voivat kriittisesti tarkastella. Se on ihan eri asia kuin esimerkiksi Einsteinin subjektiivinen "mutu". Vaikka tieteellinenkin tieto on pohjimmiltaan kokemusperäistä se on kuitenkin yhteisöllistä eikä subjektiivista.

Vastaan nyt ennen kaikkea kysymykseen moraalista, joka on kristinuskon mukaan »rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi« — sen sijaan muinaisten juutalaisten mukaan moraali on jotakin muuta, kuten homojen kivittämistä.
»Älkää tuomitko«, sanoo Kristus. Esimerkiksi Kristuksen nimissä väärin murhaavat jne. ovat saattaneet puhua jotakin muuta omissa nimissään, mutta Kristus sanoo ettei hän ole tullut tuomitsemaan vaan pelastamaan ja kieltää meitä kristittyjä tuomitsemasta toisia. Meidän tehtävämme on pelastaa, ei sanoa että te joudutte Helvettiin — kuka meille sellaisen vallan tuomita mukamas antaisi? Me sanomme, että Herran tiet ovat tutkimattomat ja Jumalalle sellainen on mahdollista mikä ei ole ihmiselle. Kristus on tullut pelastamaan syntisiä, ei hukuttamaan maailmaa suurempaan syntiin. Sen joka tulee pelastetuksi, täytyy olla syntinen — mutta kuka kristitty tuntee toisten ihmisten sydämen, johon vain Jumalalla on pääsy? Me julistamme Kristusta, mutta emme sano toisille »sinä olet menossa Helvettiin«. On totta, että monet ihmiset ovat kristinuskon nimissä puhuneet niin, mutta kuinka siten noudatettaisiin sanaa »älkää tuomitko«?
Kristus ei tuominnut toisia, joten kuinka me tuomitsisimme? Kun toimimme Kristuksen nimissä, emme väitä tuntevamme toisten sydämiä — me julistamme Kristuksen sanaa pelastuksesta, mutta emme tuomaroi silti toisia. Me kutsumme ihmisiä syntymään uudelleen ylhäältä, mutta ei meillä ole oikeutta sanoa kuka on syntynyt ylhäältä ja kuka alhaalta. Meidän tehtävämme — kuinka huonosti siinä itsekin onnistun ja siksi tarvitsen jatkuvasti Kristusta avukseni! — on rakastaa itseämme ja siten myös lähimmäistämme; se on, kuten humanistinen etiikkakin sanoo, inhimillisen moraalin perusta.

Kristitty86__ kirjoitti:

Vastaan nyt ennen kaikkea kysymykseen moraalista, joka on kristinuskon mukaan »rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi« — sen sijaan muinaisten juutalaisten mukaan moraali on jotakin muuta, kuten homojen kivittämistä.
»Älkää tuomitko«, sanoo Kristus. Esimerkiksi Kristuksen nimissä väärin murhaavat jne. ovat saattaneet puhua jotakin muuta omissa nimissään, mutta Kristus sanoo ettei hän ole tullut tuomitsemaan vaan pelastamaan ja kieltää meitä kristittyjä tuomitsemasta toisia. Meidän tehtävämme on pelastaa, ei sanoa että te joudutte Helvettiin — kuka meille sellaisen vallan tuomita mukamas antaisi? Me sanomme, että Herran tiet ovat tutkimattomat ja Jumalalle sellainen on mahdollista mikä ei ole ihmiselle. Kristus on tullut pelastamaan syntisiä, ei hukuttamaan maailmaa suurempaan syntiin. Sen joka tulee pelastetuksi, täytyy olla syntinen — mutta kuka kristitty tuntee toisten ihmisten sydämen, johon vain Jumalalla on pääsy? Me julistamme Kristusta, mutta emme sano toisille »sinä olet menossa Helvettiin«. On totta, että monet ihmiset ovat kristinuskon nimissä puhuneet niin, mutta kuinka siten noudatettaisiin sanaa »älkää tuomitko«?
Kristus ei tuominnut toisia, joten kuinka me tuomitsisimme? Kun toimimme Kristuksen nimissä, emme väitä tuntevamme toisten sydämiä — me julistamme Kristuksen sanaa pelastuksesta, mutta emme tuomaroi silti toisia. Me kutsumme ihmisiä syntymään uudelleen ylhäältä, mutta ei meillä ole oikeutta sanoa kuka on syntynyt ylhäältä ja kuka alhaalta. Meidän tehtävämme — kuinka huonosti siinä itsekin onnistun ja siksi tarvitsen jatkuvasti Kristusta avukseni! — on rakastaa itseämme ja siten myös lähimmäistämme; se on, kuten humanistinen etiikkakin sanoo, inhimillisen moraalin perusta.

Lue lisää

"Meidän tehtävämme on pelastaa, ei sanoa että te joudutte Helvettiin"

Pelastaa mistä?? Tälläinne väittämä itsessään jo pitää sisällä oletuksen, että ei-kristityt on pelastettava jostain, ja samalla tehdään jako: me ja he? Järkevä ja hyvä? Ei todellakaan...

Kuuluuko helvetin käsite mielestäsi kristinuskoon?? Jos kuuluu niin miten ja missä suhteessa??

Olet täyttänyt pääsi valheilla

mhgfdsftyuop kirjoitti:

Olet täyttänyt pääsi valheilla

Sinnun kannattaisi tutustua tähän aiheeseen tarkemmin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Projektio_(psykologia)

Epäjumalienkieltäjä kirjoitti:

Sinnun kannattaisi tutustua tähän aiheeseen tarkemmin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Projektio_(psykologia)

Lue lisää

Ateisteilla on juuri tuo ongelma, koska eivät kykene soveltamaan elämäänsä totuutta.

Jumalaa ei ole. Mitä sovelluksia tällä totuudella on?

Älä hätäile, se tulee ajallaan sinullekkin, kun on sen aika, ei yhtään aikaisemmin.

"Pyhällä Hengellä täyttynyt kristitty tietää omasta kokemuksestaan, mikä on totta. "

Miksi sitten kristityillä on tuhansia eri totuuksia eri lahkoissa. Onko eri uskonsuunnille omat Pyhät Henget? Muuten kristinuskon eri suuntien ristiriitaisuutta on hyvin vaikea ymmärtää.

Jeesus on henkisen kasvun ja jumaltietoisuuden opettaja. Jos jämähdätte siihen harhaan, että Jeesus on joku henkilökohtainen vapahtaja, niin jäätte kehityksessä samalle tasolle ateistien kanssa ja jankkaatte omaa "totuuttanne" täällä aina tuomiopäivään saakka (mikä se lieneekään).

"Chopran mukaan kristityiltä on jäänyt tavoittamatta Jeesuksen perimmäinen olemus, jonka hän nyt paljastaa.

Hän laskee, että ensimmäinen Jeesus oli historian henkilö, josta tiedetään vain vähän. Toinen on kirkon luomus ja teologisen saivartelun tulos. Chopran kolmas Jeesus on "valaistumisen korkeimman tason ruumiillistuma". Vanha kehotus Jeesuksen ottamisesta henkilökohtaiseksi vapahtajaksi on vaihtunut neuvoksi ottaa Jeesus henkisen kehityksen suunnannäyttäjäksi."

http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/guru-nimelta-jeesus

#Pyhällä Hengellä täyttynyt kristitty tietää omasta kokemuksestaan, mikä on totta. Hänen ei tarvitse sitä puolustella eikä hänen uskoaan voi puhumisilla kumota, koska hänen uskonsa perustuu omaan kokemukseen. #

Se juuri näin.

agnoskepo kirjoitti:

"Pyhällä Hengellä täyttynyt kristitty tietää omasta kokemuksestaan, mikä on totta. "

Miksi sitten kristityillä on tuhansia eri totuuksia eri lahkoissa. Onko eri uskonsuunnille omat Pyhät Henget? Muuten kristinuskon eri suuntien ristiriitaisuutta on hyvin vaikea ymmärtää.

Lue lisää

#Miksi sitten kristityillä on tuhansia eri totuuksia eri lahkoissa. Onko eri uskonsuunnille omat Pyhät Henget? Muuten kristinuskon eri suuntien ristiriitaisuutta on hyvin vaikea ymmärtää. #

Useita totuuksia on sen takia, kun ihmiset menevät virran mukana.
Ristiritaisuudet ovat ihmistekoisia, nämä ristiriitaisuudet voi välttää, jos perusasiat ovat tiedossa, jotka varmistuu Raamatun sanalla.
Suomessakin on yli 30 eri seurakuntaa, se osoittaa, että ihmiset eivät itse lue Raamattua, se on pelkkä mainostemppu, kun sitä kannetaan mukana eri tilaisuuksiin.

varoituksen_sana kirjoitti:

Jeesus on henkisen kasvun ja jumaltietoisuuden opettaja. Jos jämähdätte siihen harhaan, että Jeesus on joku henkilökohtainen vapahtaja, niin jäätte kehityksessä samalle tasolle ateistien kanssa ja jankkaatte omaa "totuuttanne" täällä aina tuomiopäivään saakka (mikä se lieneekään).

"Chopran mukaan kristityiltä on jäänyt tavoittamatta Jeesuksen perimmäinen olemus, jonka hän nyt paljastaa.

Hän laskee, että ensimmäinen Jeesus oli historian henkilö, josta tiedetään vain vähän. Toinen on kirkon luomus ja teologisen saivartelun tulos. Chopran kolmas Jeesus on "valaistumisen korkeimman tason ruumiillistuma". Vanha kehotus Jeesuksen ottamisesta henkilökohtaiseksi vapahtajaksi on vaihtunut neuvoksi ottaa Jeesus henkisen kehityksen suunnannäyttäjäksi."

http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/guru-nimelta-jeesus

Lue lisää

Kristittyjen on palattava takaisin "kristinuskon alkujuurille", muuten islamilaisuus vie voiton maallisesti ja siinä ei ole helppo olla kristitty loppuun asti.
Onko kristittyjen tulevaisuus sitä mitä se oli aikoinaan venäjällä, että pitää kokontua salaisesti yhteisiin kokouksiin, uskon että näin tulee käymään.
Toivottavasti ei.

^^Evankeloivat eivät ole poikkeuksellisen viisaita, päinvastoin