Sä olit kaunis.
Ei kukaan voinut sua vastustaa.
Minä olin kuin sun varjo,
joka seurasi sua uskollisesti.
Ja sä olit mun ystävä.
Et tiedä kuinka onnellinen olin siitä!
Sait mut tuntemaan itseni täydelliseksi,
olit minulle kuin isosisko.
Katselin kun meikkasit.
Autoin sinua tekemään kampauksen.
Koko ajan juttelit minulle niitä näitä,
että tuntisin oloni kotoisaksi.
Voi, kuinka ihanat hiukset sinulla olikaan!
Tummat, paksut ja kiiltävät.
Katselin kateellisena omia hiirulaisen hiuksiani.
En toivonut mitään enempää,
kuin että olisin voinut olla sinä!
Voi, kuinka typerä olinkaan.
Kun viimein sait itsesi kuntoon,
otit minua kädestä kiinni ja nauroit.
Kiittelit minua,
sait minut tuntemaan itseni tärkeäksi.
Lähdimme matkaan.
Sitten tapasit jälleen ystäväsi,
ja rupattelit heille.
Välillä käännyit minun puoleen,
ja sanoit kuinka rumat hiukset yhdellä oli,
ja kuinka ruma paita toisella.
Ja minä nyökkäsin,
vaikken ollut aina edes varma,
kenestä puhuit.
Vain sinä olit täydellinen.
Seurasin sinua minne ikinä menitkin.
Tein mitä ikinä pyysitkin.
Pikkuhiljaa aloin huomata,
ettet enää tarvinnut minua niin paljon kuin ennen.
Sinä puhuit yhä harvemmin mukavia,
en enää laittanut hiuksiasi.
Aloit jopa välillä huomauttelemaan siitä,
miten pukeuduin.
Ja minä aloin matkimaan sinua.
Kerran laitoin hiukset samanlailla,
kuin sinulla oli joskus.
Raivostuit.
Et enää puhunut minulle, et soittanut.
Et tarvinnut enää minua.
Vasta nyt tajuan,
kuinka julmasti käytit minua hyväksi.
Kun sain sinulta "tärkeän tehtävän",
olin ikionnellinen.
Nyt tiedän,
että se oli vain joku paskamainen juttu,
jota et jaksanut hoitaa.
Nyt tiedän,
mitä kuiskasit kavereillesi,
kun he nauroivat ja vilkuilivat minua.
Eikä minulla ole nyt yhtään ystäviä.
En tiedä,
mitä olet sanonut muille,
mutta he välttelevät minua.
Kiitos vitusti,
pilasit elämäni!!!
Ei kukaan voinut sua vastustaa.
Minä olin kuin sun varjo,
joka seurasi sua uskollisesti.
Ja sä olit mun ystävä.
Et tiedä kuinka onnellinen olin siitä!
Sait mut tuntemaan itseni täydelliseksi,
olit minulle kuin isosisko.
Katselin kun meikkasit.
Autoin sinua tekemään kampauksen.
Koko ajan juttelit minulle niitä näitä,
että tuntisin oloni kotoisaksi.
Voi, kuinka ihanat hiukset sinulla olikaan!
Tummat, paksut ja kiiltävät.
Katselin kateellisena omia hiirulaisen hiuksiani.
En toivonut mitään enempää,
kuin että olisin voinut olla sinä!
Voi, kuinka typerä olinkaan.
Kun viimein sait itsesi kuntoon,
otit minua kädestä kiinni ja nauroit.
Kiittelit minua,
sait minut tuntemaan itseni tärkeäksi.
Lähdimme matkaan.
Sitten tapasit jälleen ystäväsi,
ja rupattelit heille.
Välillä käännyit minun puoleen,
ja sanoit kuinka rumat hiukset yhdellä oli,
ja kuinka ruma paita toisella.
Ja minä nyökkäsin,
vaikken ollut aina edes varma,
kenestä puhuit.
Vain sinä olit täydellinen.
Seurasin sinua minne ikinä menitkin.
Tein mitä ikinä pyysitkin.
Pikkuhiljaa aloin huomata,
ettet enää tarvinnut minua niin paljon kuin ennen.
Sinä puhuit yhä harvemmin mukavia,
en enää laittanut hiuksiasi.
Aloit jopa välillä huomauttelemaan siitä,
miten pukeuduin.
Ja minä aloin matkimaan sinua.
Kerran laitoin hiukset samanlailla,
kuin sinulla oli joskus.
Raivostuit.
Et enää puhunut minulle, et soittanut.
Et tarvinnut enää minua.
Vasta nyt tajuan,
kuinka julmasti käytit minua hyväksi.
Kun sain sinulta "tärkeän tehtävän",
olin ikionnellinen.
Nyt tiedän,
että se oli vain joku paskamainen juttu,
jota et jaksanut hoitaa.
Nyt tiedän,
mitä kuiskasit kavereillesi,
kun he nauroivat ja vilkuilivat minua.
Eikä minulla ole nyt yhtään ystäviä.
En tiedä,
mitä olet sanonut muille,
mutta he välttelevät minua.
Kiitos vitusti,
pilasit elämäni!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kai toi vaan ollu kirjoitettu mulle...
*kyyneleet silmissä*
Ei kai sulle ollut,
ainakin luulisin.
Tuskin ees tunnen sua.
Kiitos kehuista...
Sori et tosta runosta
tuli vähän pitkä,
mut se veny vaan...
Olipa kerran yksi, jolle tuo runo sopii niin täydellisesti. Mutta siitä on aikaa sen verran, ettei mun enää tarvitse olla katkera, eikä mitään muutakaan. Loppujen lopuksi, mä pärjäsin paljon paremmin. Hieno runo.