Tapasin naisen johon rakastuin ja alettiin seurustella. Hän kuulemma haluaa minua paljon, mutta ei ole mikään ongelma vaikka seksiä ei ole. Se on ollut olosuhteiden pakosta vähissä eli parin kuukauden aikana vain kahdesti. Hän sanoi äskettäin olevansa jonkinlainen demiseksuaali. Ollaan molemmat naisia.
Jäin miettimään, että tarkoittaakohan tuo nyt sitä, että tämä tulee olemaan tällaista aina jatkossakin, vaikka olisi sellaiset olosuhteetkin että seksiä voisi olla. Meistä toisen lapset siis ovat olleet vähän esteenä, samoin hänen omista olosuhteistaan johtunut stressikin ja hankalat työvuorot. Minä itse taas olen tuon takia vähän onneton, koska edellisissäkin suhteissani oli tyypillistä toisen taholta, että seksiä oli vain 1-2 kertaa kuukaudessa ja tunsin itseni torjutuksi. Niin tunnen vähän tässäkin. Eli hän haluaa minua, mutta ei kuitenkaan toteuta sitä, ja kun teen jotain aloitetta, on liian väsynyt tai stressaantunut tai muuten vain ei ota siitä yhtään onkeensa.
Kai tuosta pitäisi puhua, koska pidemmän päälle se varmasti nakertaa suhdetta. Hän on minulle tärkeä enkä haluaisi tuon takia lähteä eri teillekään, mutta en minä ole ollenkaan tyytyväinen tähänkään. Itse olen kyllä siinä mielessä demiseksuaali, että en halua ketään yleensä ensinäkemältä vaan vasta hieman tutustuttuani, mutta sen jälkeen voinkin sitten olla suorastaan hyperseksuaalinen. Joten ollaankohan nyt kuitenkin ihan erityyppiset, jotta on mitään toivoa onnistua.
Olisi kiva lukea toisten näkemyksiä ja kokemuksia tästä aiheesta.
Jäin miettimään, että tarkoittaakohan tuo nyt sitä, että tämä tulee olemaan tällaista aina jatkossakin, vaikka olisi sellaiset olosuhteetkin että seksiä voisi olla. Meistä toisen lapset siis ovat olleet vähän esteenä, samoin hänen omista olosuhteistaan johtunut stressikin ja hankalat työvuorot. Minä itse taas olen tuon takia vähän onneton, koska edellisissäkin suhteissani oli tyypillistä toisen taholta, että seksiä oli vain 1-2 kertaa kuukaudessa ja tunsin itseni torjutuksi. Niin tunnen vähän tässäkin. Eli hän haluaa minua, mutta ei kuitenkaan toteuta sitä, ja kun teen jotain aloitetta, on liian väsynyt tai stressaantunut tai muuten vain ei ota siitä yhtään onkeensa.
Kai tuosta pitäisi puhua, koska pidemmän päälle se varmasti nakertaa suhdetta. Hän on minulle tärkeä enkä haluaisi tuon takia lähteä eri teillekään, mutta en minä ole ollenkaan tyytyväinen tähänkään. Itse olen kyllä siinä mielessä demiseksuaali, että en halua ketään yleensä ensinäkemältä vaan vasta hieman tutustuttuani, mutta sen jälkeen voinkin sitten olla suorastaan hyperseksuaalinen. Joten ollaankohan nyt kuitenkin ihan erityyppiset, jotta on mitään toivoa onnistua.
Olisi kiva lukea toisten näkemyksiä ja kokemuksia tästä aiheesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Keskustelu varmaan on paras ratkaisu tilanteessa. Itse olen aseksuaali harmaalla alueella, ja jotenkin tuo naisystäväsi asennoituminen kuulostaa tutulta.