Pastori pukeutui kodittomaksi mieheksi ja lähti seurakuntaan, johon hänet nimitettäisiin paimeneksi tuona aamuna. Hän käveleskeli hänen uuden seurakuntansa ympäristössä puolen tunnin ajan, samalla kun paikka täyttyi ihmisistä. Ainoastaan kolme ihmistä tervehti häntä, useimmat katsoivat toiseen suuntaan. Hän pyysi ihmisiltä kolikoita ostaakseen ruokaa, koska hän oli nälkäinen. Yksikään ei antanut mitään.
Hän meni sisälle seurakuntaan istumaan seurakunnan etuosaan ja vahtimestarit käskivät hänen nousta ja mennä istumaan seurakunnan takaosaan. Hän tervehti ihmisiä, kun he kävelivät ohitse, mutta he tervehtivät takaisin vain kylmillä ja yrmeillä katseilla tuomiten.
Hän istuutui seurakunnan takaosaan ja kuunteli seurakunnan ilmoitusasiat seuraavalle viikolle. Hän kuunteli, kuinka uudet vierailijat toivotettiin tervetulleeksi, mutta kukaan ei huomioinut häntä uutena vierailijana. Hän katseli ihmisiä ympärillään, kun he yhä katsoivat häntä katsein, että sinä et ole tervetullut tänne.
Sitten seurakunnan vanhimmat menivät korokkeelle kertomaan kuulutuksen. He sanoivat, että he olivat innoissaan esitellessään seurakunnalle uuden paimenen. "Me haluaisimme esitellä teille uuden paimenemme." Seurakunta nousi seisomaan ja iloisesti taputti odottavaisena. Koditon mies seurakunnan takaosasta nousi seisomaan ja lähti kävelemään käytävää pitkin eteen.
Silloin kaikki taputus lakkasi ja seurakunta hiljeni. Kaikkien katseet häneen kiinnittyneenä... Hän nousi alttarille ja kurottautui mikrofoniin. Hän seisoi siellä lyhyen hetken ja sitten niin arvokkaasti luki ääneen Raamatun kohdan...
"Kuningas on sanova niille, jotka ovat Hänen oikealla puolellaan, 'Tulkaa, te Isäni siunaamat; ottakaa perintönne, valtakunta, jota on valmistettu teitä varten maailman perustamisesta saakka. Sillä Minä olin nälkäinen ja te annoitte minulle syötävää, Minä olin janoinen ja te annoitte minulle juotavaa, Minä olin muukalainen ja te kutsuitte minut luoksenne, Minä tarvitsin vaatteita ja te puitte minut, Minä olin sairas ja te huolehditte minusta, Minä olin vankilassa ja te vierailitte luonani.' Sitten vanhurskaat kysyvät Häneltä, 'Milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinut, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja kutsuimme sinut sisälle, tai me näimme sinut vaatteita vailla ja puimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja tulimme vierailemaan luonasi?'
Kuningas on vastaava, 'Totisesti Minä sanon teille, mitä tahansa te teitte yhdelle pienimmistä veljistäni tai sisaristani, sen te teitte minulle."
Luettuaan tämän, hän esitteli itsensä uutena paimenena ja kertoi seurakunnalle, mitä oli kokenut tuona aamuna. Monet alkoivat itkemään ja laskivat päänsä häpeissään. "Näen tänä päivänä ihmisten kokoontumisen, mutta en näe Jeesuksen seurakuntaa. Maailmassa on tarpeeksi ihmisiä, jotka näyttävät joltain muulta. Mitä maailma tarvitsee, on Jeesuksen opetuslapsia, jotka seuraavat Hänen opetuksiaan ja elävät, kuten Hän eli. Koska TE päätätte ryhtyä opetuslapsiksi?
Sitten hän päätti kokouksen tuolta sunnuntailta, koska saarna oli saarnattu.
Hän meni sisälle seurakuntaan istumaan seurakunnan etuosaan ja vahtimestarit käskivät hänen nousta ja mennä istumaan seurakunnan takaosaan. Hän tervehti ihmisiä, kun he kävelivät ohitse, mutta he tervehtivät takaisin vain kylmillä ja yrmeillä katseilla tuomiten.
Hän istuutui seurakunnan takaosaan ja kuunteli seurakunnan ilmoitusasiat seuraavalle viikolle. Hän kuunteli, kuinka uudet vierailijat toivotettiin tervetulleeksi, mutta kukaan ei huomioinut häntä uutena vierailijana. Hän katseli ihmisiä ympärillään, kun he yhä katsoivat häntä katsein, että sinä et ole tervetullut tänne.
Sitten seurakunnan vanhimmat menivät korokkeelle kertomaan kuulutuksen. He sanoivat, että he olivat innoissaan esitellessään seurakunnalle uuden paimenen. "Me haluaisimme esitellä teille uuden paimenemme." Seurakunta nousi seisomaan ja iloisesti taputti odottavaisena. Koditon mies seurakunnan takaosasta nousi seisomaan ja lähti kävelemään käytävää pitkin eteen.
Silloin kaikki taputus lakkasi ja seurakunta hiljeni. Kaikkien katseet häneen kiinnittyneenä... Hän nousi alttarille ja kurottautui mikrofoniin. Hän seisoi siellä lyhyen hetken ja sitten niin arvokkaasti luki ääneen Raamatun kohdan...
"Kuningas on sanova niille, jotka ovat Hänen oikealla puolellaan, 'Tulkaa, te Isäni siunaamat; ottakaa perintönne, valtakunta, jota on valmistettu teitä varten maailman perustamisesta saakka. Sillä Minä olin nälkäinen ja te annoitte minulle syötävää, Minä olin janoinen ja te annoitte minulle juotavaa, Minä olin muukalainen ja te kutsuitte minut luoksenne, Minä tarvitsin vaatteita ja te puitte minut, Minä olin sairas ja te huolehditte minusta, Minä olin vankilassa ja te vierailitte luonani.' Sitten vanhurskaat kysyvät Häneltä, 'Milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinut, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja kutsuimme sinut sisälle, tai me näimme sinut vaatteita vailla ja puimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja tulimme vierailemaan luonasi?'
Kuningas on vastaava, 'Totisesti Minä sanon teille, mitä tahansa te teitte yhdelle pienimmistä veljistäni tai sisaristani, sen te teitte minulle."
Luettuaan tämän, hän esitteli itsensä uutena paimenena ja kertoi seurakunnalle, mitä oli kokenut tuona aamuna. Monet alkoivat itkemään ja laskivat päänsä häpeissään. "Näen tänä päivänä ihmisten kokoontumisen, mutta en näe Jeesuksen seurakuntaa. Maailmassa on tarpeeksi ihmisiä, jotka näyttävät joltain muulta. Mitä maailma tarvitsee, on Jeesuksen opetuslapsia, jotka seuraavat Hänen opetuksiaan ja elävät, kuten Hän eli. Koska TE päätätte ryhtyä opetuslapsiksi?
Sitten hän päätti kokouksen tuolta sunnuntailta, koska saarna oli saarnattu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.