Hei olen 15-vuotias tyttö (-90)ja maailman onnellisin. Olen seurustellut itseäni 6 vuotta vanhemman pojan kanssa nyt noin kolme kuukautta, ja sain noin pari viikkoa sitten tietää olevani raskaana. Se oli kaikille järkytys, niin minulle kuin poikaystävälleni ja varsinkin vanhemmillemme! Oltiin käytetty aina kortsua, mutta joku kerta olimme joko olleet ilman tai sitten kortsu oli hajonnut. No, aluksi mietittiin poikaystävän kanssa aborttia, vanhempamme olivat myös sitä mieltä että lasta ei tulisi synnyttää, meidän suhteemmekaan kun ei muutenkaan heitä miellyttänyt. Mietittiin ja mietittiin, ja tulimme siihen päätökseen että lapsi pidetään, vaikka olenkin näin nuori. Poikaystävälläni on melko hyvä kuukausipalkka ja vakituinen työ. Olemme päättäneet ottaa asuntolainan ja ostaa oman talon. Olemme käyneet jo pankissa lainasuunnittelussa, ja meille sanottiin että laina myönnetään, vaikka vain toisella meistä on tuloja. Nyt olemme parhaillaan etsimässä sopivaa taloa meille. Lisäksi vanhempamme ovat luvanneet avustaa parhaansa mukaan. Onneksi vanhempamme ovat alkaneet hyväksyä suhteemme ja myös tulevasta lapsesta ovat innostuneet yhä enemmän. Minä joudun keskeyttämään peruskoulun, mutta aion käydä sen loppuun heti kun lapsi on tarpeeksi iso, ja jatko-opintojakin olen jo kovasti miettinyt. Hotelli- ja ravintola-ala kiinnostaisi kovasti. Menimme kihloihin samana päivänä kun päätimme lapsen pitää, mutta naimisiin emme valitettavasti kerkeä ennen lapsen syntymää. Naimisiin menemme kyllä heti kun täytän 18.
Kun ajattelen mitä kaikkea minulle on tapahtunut kolmessa kuukaudessa, en olisi kyllä millään voinut uskoa tätä todeksi vielä vaikka 4 kuukautta sitten. Onhan kaikki tapahtunut melkoista vauhtia, mutta nyt olen maailman onnellisin nainen. Oma ihana mies, tuleva lapsi, tuleva talomme, vanhemmet jotka auttavat parhaansa mukaan, opintosuunnitelmat... Ette voi uskoa kuinka onnellinen olen. Onkohan täällä muita jotka ovat synnyttäneet/synnyttävät yläaste-ikäisinä?
Kun ajattelen mitä kaikkea minulle on tapahtunut kolmessa kuukaudessa, en olisi kyllä millään voinut uskoa tätä todeksi vielä vaikka 4 kuukautta sitten. Onhan kaikki tapahtunut melkoista vauhtia, mutta nyt olen maailman onnellisin nainen. Oma ihana mies, tuleva lapsi, tuleva talomme, vanhemmet jotka auttavat parhaansa mukaan, opintosuunnitelmat... Ette voi uskoa kuinka onnellinen olen. Onkohan täällä muita jotka ovat synnyttäneet/synnyttävät yläaste-ikäisinä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Järkytyin kun luin, että olet 15-vuotias ja raskaana. Kun ajattelen itseäni 15-vuotiaana, en voisi kuvitella synnyttäväni, olin itsekin lapsi vielä (nyt kohta 19v). Mutta kun luin viestiäsi eteenpäin, tajusin, että sinä olet tosissasi. Tuo kaikki unelmointi talosta ja perheestä ei ole vain haaveilua, vaan aiot myös totetuttaa sen. Vaikutat ikäiseksesi kypsältä nuorelta naiselta. En halua olla pessimisti, mutta 3 kuukauden seurustelu on kuitenkin aika vähän. Itse olen seurustellut kohta 3 vuotta, emmekä ole vielä edes suunnitelleet kihloja tms. Toivon kuitenkin, että kaikki menee hyvin. On hienoa että aiot vielä tulevaisuudessa kouluttautua vaikka susta tuleekin "teiniäiti". Ei muuta ku tsemppiä ja päivä kerrallaan! =)
hullulta tuo kuulostaa, mutta jos kaikki toi on totta ja oot todella noin onnellinen ni hyvä niin.
hyvä et joku osaa nauttii elämästä.
en kyllä vieläkään voi uskoa että 15v voi olla raskaana ja että isä on 21v, tosi outoo, vieläkö 21v mies jaksaa kinnostuu noin nuoresta tytöstä?
No mies täyttää vasta ensi joulukuussa 21. Tiedän että hullulta kuulostaa ja että olen tosi nuori tuleva äiti. En olisi varmaan itsekään uskonut vielä esim puoli vuotta sitten! Tiedän myös sen että seurustelua on takana vasta 3 kk, joka on aika vähän,mutta olemme tosissamme. Emmehän me muuten olisi ostamassa yhteistä taloa ja menneet kihloihin tai päättäneet pitää lasta, jos jompi kumpi ei tosissaan olisi! Ja tuo ikäero on kyllä melkoinen, mutta uskon että poikaystäväni "jaksaa kiinnostua" musta koko loppu ikänsä.
Vaikka seksiä harrastettikin vähän turhan muorina niin noi muut päätökset ovat olleet ihan hyviä.
Niin lapset ovat tehtävä ajallaan. Opiskella ehdit kyllä loppuelämäsi aikana vaikka miten pitkälle tahansa!
Eli valitse jatkossakin ne hyvät päätöset!
Tiedän muutaman joilla on jo isoja lapsia ja jotka ovat saaneet ekan lapsen alaikäisinä. Nyt heillä menee hyvin (ovat tehneet hyviä valintoja sen jälkeen).
Niin se on kyllä totta että opiskella ehtii vaikka kuinka kauan lapse/lapsienkin jälkeen. Minä en ainakaan aio jäädä vuosikymmeneksi työttömäksi kotiäidiksi vaan haluan itselleni hyvän ammatin ja hyvän työpaikan. Olen myös samaa mieltä että lapset on tehtävä nuorina. En olisi silti aikaisemmin itsestäni uskonut, että näin nuorena!
Mie en oikeesti voi uskoa, että tuon ikäisel muijal on on kuusi vuotta vanhempi jätkä!!!
Ja ette ole edes ehtineet seurustelemaan olleenkaan kahta vuottakaan ja nyt tulee sit lapsi. Oletko edes semmosta ajatellut, että tunnetko "kokonaan" sitä sun jätkääsi??! -kuinka useasti te sitten näette toisianne? Mitä mieltä kaverisi ovat lapsen saamisesta näin aikaisin ja ette ole olleet kauaankaan yhes??
Mie en oikeesti voi uskoa, että tuon ikäisel muijal on on kuusi vuotta vanhempi jätkä!!!
Ja ette ole edes ehtineet seurustelemaan olleenkaan kahta vuottakaan ja nyt tulee sit lapsi. Oletko edes semmosta ajatellut, että tunnetko "kokonaan" sitä sun jätkääsi??! -kuinka useasti te sitten näette toisianne? Mitä mieltä kaverisi ovat lapsen saamisesta näin aikaisin ja ette ole olleet kauaankaan yhes??
Ymmärrän, että uskomattomaltahan tämä tuntuu. Mutta kahden vuoden seurustelun jälkeenkö vasta lapsia? Jaa.. No ei meilläkään ollut suunnitelmissa näin aikaisin lasta tehdä, mutta se lapsi vaan nyt päätti tulla ja sille ei voi mitään. Emme me kuitenkaan sitä aborttiakaan halunneet. Täytyy kyllä myöntää etten voi tuntea poikaystävää kokonaan näi lyhyen seurustelun jälk. mutta onhan meillä tässä aikaa tutustua! Nähdään poikaystävän kanssa kyllä ihan päivittäin ja kihloissakin ollaan. Eipä nuo kaverit oikein ole mitään sanoneet. Ihnetelleet ehkä vähän mut eipä mulla mitään kovin hyviä kavereita ole koskaan ollutkaan! Aika yksinäinen olen aina ollut.
No, ensiksi sanon että onnea. Täytyy toivoa, että teidän suhteenne kestää.
En minä tuota teidän ikäeroanne niinkään, mutta sitä, että lapsi pidetään tuossa vaiheessa. Itsellänikin on ollut kaksi kertaa uhkana olla raskaana, yhdellä kerralla on onneksi mennyt poikki itsestään. Abortti olisi ollut ainoa järkevä vaihtoehto, vaikka minunkin poikaystävälläni on vakituinen työ, minulla on vielä opiskelut kesken, eikä olisi mitään järkeä keskeyttää opiskeluja tässä vaiheessa vauvan takia. Aikuisiällä opiskeleminen menee nimittäin todella hankalaksi, ja ainakin me ajattelimme asian niin, että on meillä aikaa tehdä ne lapset myöhemminkin.
Ja koska seurustelunne on kestänyt vasta 3kk, minä en tuossa vaiheessa vielä henkilökohtaisesti pitäisi toisen lasta. Eri asia olisi jos seurustelu olisi kestänyt vuoden tai siitä eteenpäin, voisi jo alkaa uskoa, että tulevaisuus yhdessä on todella edessä. 3kk kuuluu vielä alkuhuuman aikaan.
En kuitenkaan tuomitse teitä, koska enhän minä voi tietää onnistuuko teidän suhteenne vai ei. Onnea! :)
Kiitos onnitteluista. Mietittiin kyllä kovasti aborttia aikaisemmin, siitä syystä just että mulla koulu keskeytys ja kuitenkin kun suhteemme on vasta näin alussa.
Mutta kun lapsi on noin vuoden ikäinen, minä olen vasta alle 17 vuotias ja minulla riittää kyllä varmasti aikaa opiskella vaikka kuinka kauan. Eikä aikuisenakaan opiskelu minusta hankalaa olisi. Tuo oli hiukan oudosti sanottu ettei pitäisi toisen lasta. Kyllä se lapsi ihan yhteisemme on, meidän lapsi. :) Kun me kerran taloa ollaan yhdessä ostamassa ja yhteinen lapsiki tulossa, ei me toimita näin pelkästään alkuhuumassa, vaan ihan vakavissamme. Olisihan se kuitenkin aika vaikea toisen lähteä yhteisestä kodista ja jos lapsiki on.
Ilmiselvä provo. Joku aikuinen mies satuilee ja runkkailee koneen ääressä lukien vastauksianne. Ei ihme, että asuntokupla kasvaa, kun 15-vuotiaat ostelee taloja jne. Sairasta meininkiä. Moni kyseenalaistaa, että miksi parikymppinen jätkä nussii 15-vuotiasta tyttöä. Parikymppisenä sitä kuule tuli nussittua ihan ketä vaan, pääasia, että suussa sokeri sulaa ja paska on lämmintä ja munaa vaan perään.
Provoilijat painukoot pois tältä palstalta!
En mä mikään provoilija ole.Ei tämä kuitenkaan mikään ihme ole, vaan ihan tosi juttu. Ja kaikki parikymppiset miehet eivät ole samanlaisia. En usko että mies olisi mun kanssa vaan seksin takia, jos on ostamassa kanssani yhteistä taloa, eikä halunnut edes aborttia! Tekstisi oli loukkaavaa ja selvästikin oot kateellinen, kun mulla kuitenkin näin nuoreksi menee tosi hyvin. Oon saanut kuulla hämmästelyä paljon eri ihmisiltä, mut ei tarvitse tulla valehtelijaksi epäilemään ja tuolla tavalla loukkaamaan!