Euroopan viimeiset sedanistit

Ajelin sedaneilla 1979–2008 eli lähemmäs kolme vuosikymmentä. Siirryin sitten farkkuun (VW Golf Variant, jota on myyty Amerikassa mallinimellä Jetta Wagon) ja viimeiset pari vuotta on allani ollut toinen farkku M-B C Touring.

Olen viimeisten liki 9 vuoden aikana monta kertaa miettinyt, onko farkkuihin siirtymisessä ollut oikeasti järkeä. Isommalle kuormauskyvylle on ollut käyttöä aniharvoin; uudelleen kaksihenkiseksi kutistuneen ruokakuntani mökkikamat mahtuisivat aivan yhtä hyvin sedanin takapaksiin ja takapenkille. Farkun varjopuolia puolestaan ovat korkeampi hankintahinta, suurempi paino ja ilmanvastus → suurempi kulutus sekä huonompi näkyvyys taakse (varsinkin sateella). Lämmityslaitteilla on enemmän lämmitettävää tilaa ja akustisestikin taitaa sedan olla miellyttävämpi (vähämeluisempi). Melkeinpä ainoaksi plussaksi taitaa ainakin omalla kohdallani jäädä se, että farkulle lienee käytettynä enemmän ottajia eli siitä voi kuvitella saavansa paremman hinnan vaihdokkina tai suoraan myytäessä.

Edustuskäyttö on sitten tietenkin puhtaasti sedaneille varattu alue. Ministeri-/vuorineuvostasolla ja siitä pari porrasta alempanakin nähty farkku tai hatchback on peräti harvinainen!

Tosi vähä on näkyvästi liikentees, folkkarii sedaanii?

Sedanit tulevat vielä takaisin!

Ostin kesällä Jetan. Järki voitti. Mihin tarvitaan farmari-golffin tai passatin peräloosia, kun harvoin on koko 5-henkinen perhe yhdessä menossa kamoineen mihinkään. Ja sittenkin sovitaan. Sovittiinhan sitä lapsuudessa 600-fiatiinkin 4 henkeä. Nykyisin vaan pitää huonokuntoisille läskeille olla helevetin suuret autot millä näyttää että täältä pesee, kun munat on surkastunut ja keuhkot huutaa hoosiannaa. Ja jos pitää kuljettaa suksia tai muuta isoa niin niitähän voi kuljettaa entisellä 1-auto Touranilla.