Tietoa tietämättömälle!
Suunnitelmissa on kanakoiran hankinta ja tässä ollaan enimmäkseen kahden rodun vaiheilla: irlanninsetterin ja saksanseisojan. Aiempaa kokemusta roduista ei siis ole ja olen yrittänyt lueskella kaikkea mahdollista rotuihin liittyvää. Nyt askarruutta ns. rotujen terveys. Puhutaan esimerkiksi lonkkavioista ja niiden prosenttiosuuksista kuvatuissa koirissa. Kannattaako miettiä tarkkaan tälläisiä terveystilastoja rotua valitessaan. Voidaanko edes eritellä ns. terveitä ja sairaita rotuja?
Suunnitelmissa on kanakoiran hankinta ja tässä ollaan enimmäkseen kahden rodun vaiheilla: irlanninsetterin ja saksanseisojan. Aiempaa kokemusta roduista ei siis ole ja olen yrittänyt lueskella kaikkea mahdollista rotuihin liittyvää. Nyt askarruutta ns. rotujen terveys. Puhutaan esimerkiksi lonkkavioista ja niiden prosenttiosuuksista kuvatuissa koirissa. Kannattaako miettiä tarkkaan tälläisiä terveystilastoja rotua valitessaan. Voidaanko edes eritellä ns. terveitä ja sairaita rotuja?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Meillä on kohta 10v KKSSU, ei ole koskaan ollut kipeä, mitä nyt kerran sai kapin kettutappelun jälkeen. Naapurilla on mennyt tuhansia setterin kanssa lääkärille.
Toisaalta taas kaverin saksanseisojaa on pitänyt jatkuvasti käyttää lekurilla.
Irlanninsettereiden lonkka "vika" prosenttia hilaa huomattavasti alaspäin ns: showkoirat.
MIkäli aiot punaisensetterin hankkia niin pidä huoli että vanhemmilta löytyy käyttöpuolelta tuloksia.
Äläkä hyväksy selityksiä siitä miten vanhemmilla on kyllä "metsästetty".
Ehdottomasti saksanseisoja on terveempi.On ollut molemmat ja settereitä on kyllä aivan samalla tavalla sairaslonkkaisia metästyslinjoissakin,niistä ei vaan aina puhuta eikä kuvata vaan kun eivät enää voi juosta niin lyödään monttuun.
Saksanseisojissa on vähemmän allergioita ja vähemmän niistä johtuvia korvatulehduksia ym.
Ja seisojissa ei ole kääpiökasvuisuutta niinkuin meidän mehtälinjaisissa punaisissamme
Kallistunko kuitenkin sitten saksanseisojan kannalle? Hankinnassa kun olisi metsästyslinjainen koira. Jotenkin olen ymmärtänyt, että irlanninsettereitä on jo liikaakin jalostettu näyttöä varten. Olenko näissä arveluissani aivan hakoteillä? Vai onko irlanninsetterit todellakin jakautuneet täysin kahteen toisistaan poikkeavaan linjaan? Miten käy käyttölinjaisen koiran näyttelyssä? Onko setteri täysin joko/tai-koira? Voiko molemmissa, sekä näytössä että käytössä, menestyä?
Kyllähän ne on aika paljon jakautunut,eli vain muutamia käyttölinjan koiria on jotka menestyvät edes hiukan näyttelyissä,toki ollaan onneksi menossa siihen suuntaan,että kokoa halutaan pienemmäksi ja suomalaiset tuomarit mittaavat koirat,mutta näyttelykoirista ei ole juuri kokeisiin,metälle ehkä ja taas käyttölinjaisissa on paljon rakennevirheitä,väri liian vaalea yms.
Minä valitsisin seisojan,ja onhan se ehkä helpompikin aloittaa sillä,sit jos kiinnostaa seuraavaksi niin ottaa käyttölinjan punaisen setterin.
ehdottomasti saksanseisoja....mutta se vaatii aikaa ja hermoa..asueimmat aika omapäisiä...ittellä 1v ja 5kk ikäinen narttu sakse ja on kyl ollut odotusten arvoinen koira..mutta omapäinen...suosittelen
Ite omistan taas karkkarin joka ei todellakaan ole yhtään omapäinen vaan aina halukas töihin ja tosi aktiivinen,lyhytkarvainen on se meidän talon jääräpää.
Eli ehkäpä tässä on taas koulutettavuudessa eroja linjoittain...
no karkee toi minunki on
Moro.
Jokaisella rodulla on omat ongelmat, mutta jos otat käyttöpuolen koiran jota on kaytetty näyttelyissä ns. metsästyskoirana niin aika varmaa on että saat suht terveen koiran. Itellä on lyhytkarvainen unkarinvizsla tällä hetkellä. Kokemusta on myös saksanseisojista molemmista hyviä kokemuksia. Saksanseisojilla ehkä enempi "mielenterveys" ongelmia. Kovapäisiä koiria molemmat mutta uskollisia kavereita.
Mulle jäi nyt vähän epäselväksi, mitä tarkoitit näillä "mielenterveysongelmilla"?
oletko kuullut bretonista.ne aika terveitä ja hyviä metsästyskoria, kunhan hyvät vanhemmat..ne kylläkin pienempi kokoisia kuin esim.saksanseisoja.
Hei!
Olen kuullut bretonista mutta se ei ole lainkaan tuttu rotu. Saksanseisojakerhon nettisivulla kävin tutustumassa hieman rotuun ja tarkistin syntyneet/astutetut pentueet. Niitä ei ollut kovin paljon. Kiitos hyvästä ehdotuksesta mutta vaakakuppi taitaa yhä painua saksanseisojan kannalle. Täällä otetaan siis mieluusti vastaan kokemuksia ja neuvoja saksanseisojista. Näin untuvikkona ei haluaisi heti tulla jymäytetyksi.
"Näin untuvikkona ei haluaisi heti tulla jymäytetyksi."
Oletko varma että sinulle pentu myydään???
Eihän mikään ole niin varma kuin epävarma.
Eiköhän sitä sullekin koira löydy.
Katso saksanseisojasivujen pentuvälitykset,lyhyt ja karkeakarvaiset saksanseisojat.Äläpä red masenna aloittavaa kanakoiramiestä
Siellä on listalla kaikenlaista,siellä pentulistalla,Ihan seurakoirakasvattajia,jotka ei koiraansa ole metässä käytetään,eli kannattaa olla varovainen.Kyllä nuo tulokset merkitsee paljon ja eivät riitä jos vaan toisella vanhemmalla on,vaan molemmilla pitäisi olla
Jos totta puhutaan, täällä nimimerkin takana lymyää sekä mies että nainen. Mutta mitäpä pienistä! Eihän pienetkään meistä! Ja kyllä ollaan jo kateltu niitä pentulistoja mutta kinastelut "karvalaadusta" ovat vielä kesken. Ukko puoltaa lyhyttä ja akka karkeaa.
Hyvä juttu,mutta kannattaa alkaa jo varaileen,karkkaripentueita taitaa olla aina liian vähän joka vuosi ,kun on tarvetta.Lyhkäsiä oli enemmän,jos saisin sanoisin,vaimo oikeessa :)
Kyllä saksanseisojan saa myös aloitteleva kanakoiraharrastaja. Ehkä ei ihan siitä huippupentueesta, mutta varmasti hyvän käyttökoiran joilla voi (jos osaa koulia) myös kokeissa saada hyvän tuloksen.
Toista oli kuumakoirapuolella ainakin ennen. Aluksi kun olin setteristä kiinnostunut, oli vaikea - itseasiassa mahdoton - saada pentu kokeissa palkituista vanhemmista. Sanoivat että sitten kun olet kokeneempi näiden kanssa.
No nyt olen kokeneempi, enkä enään pätkääkään kiinnostunut settereistä...
olen karkkarin emäntä, mies metsästää, itse lenkkeilytän. mielenterveysongelmia? olisi kiva kuulla mitä ne käytännössä tarkoittaa?! oma koiramme ei ole tähän päivään mennessä ollut vihainen kenellekkään, suorastaan rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria! luut saa ottaa suusta, kynnet leikata, haukkuu vain jos joku pistää rähinän ensin päälle( siis lenkillä ).karva on hyvä ja kiiltävä...
itelläni kohta 5v seisoja narttu. En ole huomannut mitään mielenterveysongelmia kyseisessä koirarodussa.Jos kovapäisyys luokitellaan mielenterveydeksi niin johan on.. Seisojia on monenlaisia; toiset kovempia toiset herkempiä. oma narttuni on herkempää sorttia ja eritoten miellyttämishaluinen. Kyseessä on ensimmäinen seisojani joka tuli meille reilu 2 vuotiaana eli en valitettavasti päässyt näkemään koirani pentu vaihetta ja kouluttamaan sitä alusta lähtien. En sano että olen hyvä kouluttaja mutta tiedän mitä koiralta haetaan ja miten sen siltä saa. Koirani painoi 11 kg tullessaan ja pelkäsi ihmisiä, varsinkin miehiä. edellinen omistaja (mies) oli hakannut sen ja pentuna ns. kuumentanut koiran riistalle. Pikkuhiljaa olemme saaneet ns. kuumuuden hiillokseksi ja saaneet koiraan malttia jotta se malttaisi seisoa eikä hakisi törmäyksiä niinkuin alussa. Monta kertaa on tullut takapakkia mutta kiittää saan seisojaihmisiä ympärilläni jotka ovat minuakin untuvikkoa viitsineet ja jaksaneet neuvoa ja opastaa!
eksyin vähän aikeesta, mutta kai se on sallittua =)
Puen varmasti monen seisoja ihmisen ajatukset sanoiksi kun sanon että kerrassaan hieno koira!
Henk.koht. en tällä hetkellä halua muita rotuja kuin seisojan.
Tuohon kasvattaja asiaan vielä että mitä mä olen kuullut niin kasvattajat ovat aika tarkkoja siitä mihin pentunsa myyvät.Se on käytökoira, ei sohvaperuna. Se on parhaimmillaan linnustamassa.
Kyllähän mekin näyttelyissä käydään mutta silti tarkoitus on antaa koiralle sellainen elämä mihin sen vaistot vetävät. Kokeissa emme ole käyneet syynä juuri tämä meidän hankala taipaleen alku, mutta ehkä me vielä keretään.
itselläni oli saksanseisoja narttu, mutta se piti lopettaa 12.vuotiaana syöpään. se oli helppo kouluttaa ja kiltti koira muutenkin. jo minä setterin saisin ottaa niin ottaisen englanninseterin. sanoisin että saksanseisoja..
Itselläni on italianseisoja (Bracco italiano).Niitä ei paljon suomessa ole,mutta on erittäin hyvä lintukoira kun vain osaa käsitellä.Erittäin energinen ja välillä ehkä vähän malttamatonkin,mutta halppo kouluttaa...
....erityisesti seisojalla metsästettäessä!