Tyttäreni perhe miettii minkä koiran hankkisivat. Perheessä 7v ja 1v lapsi. Ovat miettineet Cairnia ja Jack Russelia. Onko kokemusta miten koirat sopeutuvat lapsiin.
Koira lapsiperheeseen
rina55
21655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä ne muksujen kanssa toimeentulee jos "vanhuksilla" on auktoriteetti kunnossa. Jos ei, niin vuoden sisällä joku muu luultavasti saa siitä koulutettavakseen koiran joka on todellisen riiviö.
Terrierit vilkkaita ja sellasia hössöttäviä jokapaikanhöyliä ja sata lasissa valmiina kaikkeen. Ärhäköitä, aggressiivisia, näykkiviä, arkoja, arvaamattomia saa väärällä koulutuksella ja näitä näkee paljon pienissä terriereissä. Valitettavasti. Omistajien tulee olla auktoriteetti ja tehdä koiralle sen paikka selväksi perheessä. Teini ikä koiralla pahin sen yli kun pääsee voittajana kohti koiran aikuisuutta asiat helpottaa. Lapsille tulee varsinkin tehdä selväksi miten koiraa kohdellaan. Ei kiusaamista. Myös koiran ruokailuhetkeä ja nukkumista tulee lasten kunnioittaa, muuten tulee hammasta, selvä homma.. Cairni oman kokemuksen perusteella voisi olla pehmeämpi. Mutta ainahan ne yksilöitä on ikinä et tiedä mitä voit saada.
Jokin iso koira kuten mastiffi nöffi tai bernhardilainen lempeitä kavereita tuntevat myös vastuuta lapsista
Isoissa koirissa on sellainen hankala puoli että ne voi myös tarvittaessa tappaa jos sattuu paha päivä olemaan. Harvinaistahan tosin mutta sekin mahdollisuus on. Toinen asia että isot koirat eivät ole koskaan lasten talutettavia vaan lenkit jäävät sitten aina aikuisten vastuulle.
voisi sopia. Terrierit ovat aika toimeliaita ja liikunnallisia. Mikään koira ei ole luotu pelkäksi sohvaperunaksi. 1 vuotias lapsi on aika vaativa hoidettava jo sinänsä. Odottaisin vielä muutaman vuoden, koska tuon ikäiset allergisoituvat helposti koiralle.
Helkkari, tuon ikäinen lapsi nimenomaan tarvitsee eläinten seuraa, jotta saa vastustusvoimaa ja välttyy allergioilta.
Ei koiria perheisiin, joissa on alle kouluikäisä lapsia, ne ei vaan ole hyvä yhtälö, jos aikuiset ei osaa kouluttaa sekä koiria, että lapsiaan... Juu - luit oikein. Myös lapset pitää opettaa olemaan koirien (ja minkä tahansa eläinten) kanssa. Tuollaiset ihan pienet taaperot kuten se 1v tosin ei tajua vielä mistään mitään, eli sellaiselle turha sanoa ettei saa repiä korvista, hännästä ja karvoista tai lyödä koiraa. Niillä myös on huono motoriikka ja ovat kovakouraisia senkin vuoksi, saattavat myös vahingossa kaatua päälle, ovat äänekkäitä ja arvaamattomia käytökseltään... Eli eivät hyvää seuraa minkäänlaiselle eläimelle, oli sitten kyse hiiren tai hevosen kokoisesta elukasta ja kaikesta sillä välillä.
Ja kun siellä vauvaperheessä on yhdenlainen paskavaipparalli meneillään muutenkin jo ja pikkupenskat on työteliäitä otuksia, niin miksi ottaa siihen vielä eläinvauva, joka paskoo ja kusee pitkin lattioita ainakin pari kuukautta ja sen kanssa pitäis ehtiä kulkea ulkona yhtenään että oppii sisäsiistiksi, ja kouluttaakin sitä, että siitä kunnon koirakansalainen ylipäänsä tulee. Koiranpennut myös puree kaikkea. Siis ihan kaikkea... Onko tyttäresi perhe valmis siihen, että se jyrsii kaiken minkä hampaisiinsa saa aina niiden mukeloiden lempileluista äipän kalliisiin "seksikorkkareihin"? Entäpä kun se iskee pienet naskalinsa iskän nilkkaan tai niiden kersojen pulleisiin pikkukätösiin? Käy muuten aika helvetin kipeästi... Eikö yksi "pentu" riitä tuossa vaiheessa, eli se oma ihmispentu, eli vauva? Sitten kuitenkin puolen vuoden päästä on kierrossa taas kerran uusi koira lapsen "allergian" vuoksi.
Terrieri on vihoviimeinen vaihtoehto lapsiperheeseen. Fiasko valmiina. Suosittelen rodunvaihtoa. Liian aktiivinen. Noutajat on hyvä vaihtoehto esim. Tai jos pakolta sen pikkukoiran tahtoo ni sit joku tissinväli koira esim bichon ta havaneese tms. Ne on kilttejä.
Juu, ei terrieriä missään nimessä... Mutta ei myös noutajaa. Noutajat myös on aktiivisia, varsinkin labbikset ja isoina koirina vaatii paljon liikuntaa. "Tissinvälikoirat" taas hauraita ja saattaa loukkaantua, kun lapsi riepottelee ja lapsen kovakouraisessa käsittelyssä kyllä voi puolustaa itseään ja purra lasta... Eli ei mitään muita koiria kun vaan pehmolelukoiria perheisiin, jossa pikkulapsia... Ellei sitten vanhemmat ole pitkän linjan koiraihmisiä jotka osaa kouluttaa ja laittaa rajat sekä koirille että tenaville. Aloittajan tapauksessa tosin ei taida olla näin, koska jos olis, ei neuvoja oltais kyselemässäkään.
Ei oo havaneesitään kaikki tissivälikoiria. Urokset ovat usein kookkaita, 8-9 kiloa. Lisäksi ovat usein yhden ihmisen koiria ja rasittuvat pienten lasten ikilääpinnästä. Suosittelen, että koiran hankkimista lykätään, kunnes lapset ovat kouluikäisiä. Muuten on vaarana, että täytyy eristää alue koiralle ja ihmisenaluille... ja pahimmassa tapauksessa luopumaan koirasta. Ottakaa hamsteri!
Ei ne hamsteritkaan ansaitse tulla jonkun pikkuipanan rusikoimaksi sen kummemmin kuin koirakaan. Hamsteri saattaa kuolla tai loukkaantua pahasti, kun penska sitä rusentaa, ja kyllä nekin puree kun puolustavat itseään, ja jyrsijöitä kun on, niin kipeästi purevatkin. Niillä on tosi terävät hampaat.
Ei kissaa, koiraa, hamsteria, kania, undulaattia YHTÄÄN MINKÄÄNLAISTA eläintä pikkulapsiperheeseen. Ne EI OLE LELUJA. Ne on eläviä olentoja, joihin käy kipeää kun lapsi repii, rutistaa, tempoo, riepoo ja retuuttaa, ja ne kaikki jossain vaiheessa puolustaa itseään puremalla ja raapimalla ja sitten ne on "hulluja" eläimiä, jotka on viatonta pikkulapsi -raukkaa satuttaneet. Koiran- ja kissanpennut myös leikkivät aika rajusti ja purevat ja raapivat, ja voivat satuttaa pientä lasta siinäkin.
Vasta sitten lemmikkejä, kun lapset on sen ikäisiä että ymmärtävät olla satuttamatta niitä, eivätkä myöskään itse ole niin pieniä että loukkaantuvat jos koiranpentu nappaa hampailla kiinni tai kissanpentu raapii tai kiipeää housunlahjetta pitkin ylös kuin puuhun, ja kun lapset on sen ikäisiä että eivät tuota enää kovin paljon vaivaa ja työtä vanhemmilleen. Lemmikeistä kun on kuitenkin ihan paljon työtä, jos haluaa ne hoitaa kunnolla ja jos ei halua, ehdi tai jaksa - niin sitten vasta työtä onkin luvassa koko loppuelämäksi, koska siitä tulee ns. ongelmakoira, joka ei osaa käyttäytyä... Ja voi kai sen lemmikin ottamisen lykätä sinnekin aikaan, kun lapset "lentää pesästä" ja isi ja äippä tarvii jonkun otuksen hellittäväkseen... Miksi ihmeessä olla ottamassa koiranpentua, kun perheessä on vauva? Se pentu vaatii paljon huomiota ja aikaa, että oppii kunnon koirakansalaiseksi. Onko vauva/pikkulapsiperheessä aikaa ja energiaa sellaiseen... Tuskin.
Meillä oli hamsteri, kun lapset oli pieniä. Oli hyvä lemmikki, yöeläin, joten nukkui päivällä, kun lapset oli hereillä. Iltaisin sitten sitä vähän hoivailtiin miehen kanssa. Lisäksi hamsteri on erakko, joten ei edes kaipaa seuraa. Elääkin vain max pari vuotta. Suosittelen.
No siinä tapauksessa, jos se tosiaan saa olla häkissään eikä siihen lapset kajoa sen kummemmin kuin akvaarion kaloihin, mutta jos se otetaan lääpittäväksi, ja kädessä pideltäväksi ja lasten "paijattavaksi" eli rusikoimaksi, niin ei missään nimessä.
Slovakiancuvac on ihana, koko perheen lutuinen lenkkikaveri. Puree kaikkea ja kaikkia sekä haukkuu taukoamatta kaiken valveilla oloaikansa, mutta lapsiperheessä varmaan kaivataankin menoa ja vilskettä!
Mitäpä jos kasvatetaan ne lapset kotoa ensin maailmaan ja SITTEN vasta koira!
Valitettavan suurin osa ei tajua, että koira on siinä 10-15 vuotta!! Se ei ole ihminen, ei tajua puhetta vaan toistoa ja toistoa ja koulutusta, johon kuuluu tietyt sanat, jotka tarkoittavat tiettyä asiaa...Yritä hyvä ihminen saada tämä tyttärellesi selväksi koska sehän ei ole koiran vika, jos taapero syö sen kakan tai nuolee sen koiran pissan jne jne .. Eikä koiraa opeteta huutamalla, lyömällä, ja hokemalla "ei, ei , ei, ..."
Lapset ensin, sitten vasta koira , jookos....
" Eikä koiraa opeteta huutamalla, lyömällä, ja hokemalla "ei, ei , ei, ..." " Ei aloittaja kyllä missään vaiheessa sanonut tyttärensä perheen aikovan kasvattaa koiraa lyömällä jne
Labbis :-*
Siis oikeastiko joku "suosittelee" jotain rotua perheeseen, jossa 1 -v. vauva? Jos sulla on labbiksiakin ollut (en usko, että on), niin tietäisit kyllä miten touhukkaita ne on pentuna ja nuorena varsinkin. Yleensä vielä aikuisinakin leikkisiä ja toimeliaita koiria. Isokokoisia vahvoja koiria, jotka tarvii paljon liikuntaa, aktivointia ja koulutusta, koska ovat jalostettu työkoiriksi ja ne tarvii toimintaa ettei ala järjestää ajankulua itse itselleen, mikä ei ihmisen kannalta ole kovin kivaa kun siinä saattaa mennä sisustukset ihan uusiksi yms. jänskää... Entäs kun sillä labbiksen pennulla alkaa olla fyysisesti kokoa, ja ns. murkkuikä sieltä puolivuotisesta vuoden ikään? Kokeilee rajojaan, eikä se aina aikuisestakaan niin kivalta tunnu, saati pienestä lapsesta. Sitä ennenkin se puree kovasti ja paljon, koska pennut nyt vaan tutustuu kaikkeen suullaan, ja ne pentuhampaat on terävät! Tuon kokoluokan koirat on aikuisia vasta noin 3 -vuotiaina, joten siihen pitäis olla aikaa ja halua käyttää useampi vuosi, että saa koulutettua kunnolla, sillä kukaan tuskin haluaa kuono maassa kulkevaa ja hihnassa kiskovaa isoa ja vahvaa koiraa. On siinä kiva vauvanvaunujen kanssa lenkkeillä, kun sellainen koira mukana. Voivat myös vahingossa kaataa pienen lapsen... Joten juu, ei. Ei labbiksia tai minkäänlaisia koiria perheisiin, missä vauva tai pieniä lapsia.
Yleensä Suomessa vastuun tunteva kasvattaja kehoittaa vielä odottamaan hetken ennen kuin hommaa koiraa,pieni lapsi vaatii niin paljon aikaa,ettei koiran pentu ole siihen rakoon hyvä valinta.
Terkuin 32vuotta rotu koiria kasvattanut
Voi herra jee tätä läyhäämistä.
Koiria on ollut pikkulapsiperheissä iät ajat ja niitä on otettu pikkulapsiperheisiin iät ajat. Toki miettisin tarkoin minkä rodun ja minkä luonteisen pennun ottaisin, mutta ei se tuhoon tuomittu ajatus ole. Ei ne lapset joka sekuntti molempia vanhempia tarvitse. Siinähän se koira menee vanhemman harrastuksena, missä mikä tahansa muukin. Järjestelykysymyksiä.
Useammin tulee vastaan tapaukset, joissa perheessä ennen lapsia olleesta koirasta on jouduttu luopumaan, kuin että pennun kanssa olisi tullut ongelmia.
Kylläpä ne apulassa ja tori.fi:ssä kierrossa "perheen taaperoikäiselle lapselle yllättäen puhjenneen allergian" vuoksi olevat koirat tahtoo olla sellaisia 4 -kk eteenpäin iältään sinne vuoden ikäisiin... Tällöinhän koira on kaikin puolin ihana, mutta sillä on eroahdistusta, remmirähjäystä jne. jne. - mutta ne kaikki toki koulutettavissa helposti pois... Toisinaan se "allergia" puhkeaa jo siinä vaiheessa kun pennulla ikää noin 10 -viikkoa, eli ehtinyt olla perheessä vasta muutaman viikon ja vanhemmat huomanneet että helvetti - sehän ei olekaan pehmolelu, jonka voi pistää kaapin perukoille odottamaan sitä aikaa kun itseä ja lapsosia huvittaa "telmiä" suloisesti pennun kanssa! Sehän onkin elävä olento, josta on vaivaa yhtä paljon kuin pienestä ihmislapsesta... Se kusee, paskantaa, syö yhtenään. Se ei olekaan lelu, jota voi paijata tai retuuttaa miten nyt kulloinkin itseä tai lapsosia sattuu huvittamaan. Se onkin elävä olento, jolla on tunteet ja joka tarvii paljon aikaa ja huolenpitoa. On toisinaan hyvin ärsyttävä ja sotkee ja särkee ja puree... Silloin jos vanhemmilla on ollut jo aiemmin koiria, ja näin ollen tietävät mitä on arki niin pennun, kuin aikuisen koiran kanssa - mitä ne VAATII - niin varmasti onnistuu ottaa koira. Jotenkin luulen vaan, että nepä eivät haluakaan koiranpentua paskavaipparallin keskelle.