Nainen on toisen naisen pahin vihollinen, tämänhän me kaikki tiedämme, ja nyt tämä väite on saanut uuden ulottuvuuden. Äiti on toisen äidin pahin vihollinen!
Mistä tämä uusi "villitys" on tullut? Kotiäidit haukkuvat työssäkäyviä äitejä lastensa vihaajiksi ja ihmettelee, miksi lapsia pitää tehdä jos niistä ei aio huolehtia. Työssäkäyvät äidit haukkuvat kotiäideiksi laiskoja lastensa telkkarin eteen istuttaviksi loisiksi. Kotiäidit kehuvat taitojaan äitinä ja ovat omasta mielestään lähestulkoon pyhimyksiä. Työssäkäyvät äidit kehuvat lastensa sosiaalisia taitoja, omaa uraansa ja sitä, että perheellä menee hyvin.
Päiväkoti haukutaan kaiken pahan aluksi ja juureksi, ilman päiväkotia ei olisi yhteiskunnassa ongelmia, ihmiset olisivat tasapainoisia ja onnellisia. Kotihoidossa olleista lapsista kasvaa tasapainottomia, epäsosiaalisia ihmisiä joilta puuttuu perustaidot ja kyky selviytyä kilpailuyhteiskunnassa.
Monesti tuntuu, että tämä haukkuminen on kovempaa kotiäitien suunnasta (mutta kyllähän työssäkäyvät äidit osavat pistää kovaa kovaa vasten). Miksi ihmeessä kotona olevat äidit tuntevat tarvetta haukkua toisen valinnan tehneitä, työssäkäyviä äitejä? Miksi ihmeessä kotona olevat äidit haukkuvat päiväkotia helvetin esikartanoksi, kenneliksi ja ties miksi? Miksi ihmeessä kotiäidit haukkuvat päiväkotihenkilökuntaa huonoksi ja asiantuntemattomaksi, vaikka suurella osalla on yliopistokoulutus ja pitkä työkokemus?
Miksi ihmeessä työssäkäyvät äidit haukkuvat kotiäitejä laiskaksi? Miksi ihmeessä työssäkäyvien äitien pitää ottaa kantaa siihen, miten kotiäiti ja hänen perheensä tulee taloudellisesti toimeen? Miksi ihmeessä työssäkäyvien äitien on jatkuvasti kehuttava omien lapsiensa hyviä sosiaalisia taitoja?
Elämme vapaassa yhteiskunnassa joka tarjoaa useita valintoja meille: voimme jäädä lasten kanssa kotona, voimme mennä töihin. Voimme viedä lapsemme hoitoon joka päivä tai vain silloin tällöin. Voimme valita sopivan päivähoitomuodon: perhepäivähoitajan, päiväkodin, kerhon tai muun. Lapsillemme on useita vaihtoehtoja, ja pääsääntöisesti ne ovat kaikki yhtä hyviä. Toki löytyy laiskoja kotiäitejä joiden kodissa televisio kasvattaa lapsen ja löytyy huonoja päiväkoteja joissa henkilökunta ei ole tehtävänsä tasalla.
Eikö meidän naisten tulisi tukea toisiamme, riippumatta siitä, minkä valinnan teemme? Kotiäitien pitäisi tajuta, ettei he ovat yhtään parempia äitejä kuin työssäkäyvätkään. Työssäkäyvien äitien pitäisi tajuta, ettei kotiäidit aina ole laiskoja loisia. Meitä naisia (ja äitejä) sorretaan muutenkin ihan tarpeeksi, ilman, että meidän täytyisi kääntyä toisiamme vastaan.
Jatketaanhan keskustelua - ei mollaamista!
Mistä tämä uusi "villitys" on tullut? Kotiäidit haukkuvat työssäkäyviä äitejä lastensa vihaajiksi ja ihmettelee, miksi lapsia pitää tehdä jos niistä ei aio huolehtia. Työssäkäyvät äidit haukkuvat kotiäideiksi laiskoja lastensa telkkarin eteen istuttaviksi loisiksi. Kotiäidit kehuvat taitojaan äitinä ja ovat omasta mielestään lähestulkoon pyhimyksiä. Työssäkäyvät äidit kehuvat lastensa sosiaalisia taitoja, omaa uraansa ja sitä, että perheellä menee hyvin.
Päiväkoti haukutaan kaiken pahan aluksi ja juureksi, ilman päiväkotia ei olisi yhteiskunnassa ongelmia, ihmiset olisivat tasapainoisia ja onnellisia. Kotihoidossa olleista lapsista kasvaa tasapainottomia, epäsosiaalisia ihmisiä joilta puuttuu perustaidot ja kyky selviytyä kilpailuyhteiskunnassa.
Monesti tuntuu, että tämä haukkuminen on kovempaa kotiäitien suunnasta (mutta kyllähän työssäkäyvät äidit osavat pistää kovaa kovaa vasten). Miksi ihmeessä kotona olevat äidit tuntevat tarvetta haukkua toisen valinnan tehneitä, työssäkäyviä äitejä? Miksi ihmeessä kotona olevat äidit haukkuvat päiväkotia helvetin esikartanoksi, kenneliksi ja ties miksi? Miksi ihmeessä kotiäidit haukkuvat päiväkotihenkilökuntaa huonoksi ja asiantuntemattomaksi, vaikka suurella osalla on yliopistokoulutus ja pitkä työkokemus?
Miksi ihmeessä työssäkäyvät äidit haukkuvat kotiäitejä laiskaksi? Miksi ihmeessä työssäkäyvien äitien pitää ottaa kantaa siihen, miten kotiäiti ja hänen perheensä tulee taloudellisesti toimeen? Miksi ihmeessä työssäkäyvien äitien on jatkuvasti kehuttava omien lapsiensa hyviä sosiaalisia taitoja?
Elämme vapaassa yhteiskunnassa joka tarjoaa useita valintoja meille: voimme jäädä lasten kanssa kotona, voimme mennä töihin. Voimme viedä lapsemme hoitoon joka päivä tai vain silloin tällöin. Voimme valita sopivan päivähoitomuodon: perhepäivähoitajan, päiväkodin, kerhon tai muun. Lapsillemme on useita vaihtoehtoja, ja pääsääntöisesti ne ovat kaikki yhtä hyviä. Toki löytyy laiskoja kotiäitejä joiden kodissa televisio kasvattaa lapsen ja löytyy huonoja päiväkoteja joissa henkilökunta ei ole tehtävänsä tasalla.
Eikö meidän naisten tulisi tukea toisiamme, riippumatta siitä, minkä valinnan teemme? Kotiäitien pitäisi tajuta, ettei he ovat yhtään parempia äitejä kuin työssäkäyvätkään. Työssäkäyvien äitien pitäisi tajuta, ettei kotiäidit aina ole laiskoja loisia. Meitä naisia (ja äitejä) sorretaan muutenkin ihan tarpeeksi, ilman, että meidän täytyisi kääntyä toisiamme vastaan.
Jatketaanhan keskustelua - ei mollaamista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei varmaankaan suurin osa kotiäideistä tai työssäkäyvistä äideistä ketään arvostele.
Aina tietenkin löytyy niitä, jotka syystä tai toisesta tahtovat toisia arvostella.
Minusta ikävintä on se, jos jollain ihmisellä tosiaan on niin mustavalkoinen ajatusmaailma, ettei pysty suvaitsemaan toisten valintoja.
Nainen on naiselle susi... Kai se vähän niinkin on, että joskus huono itsetunto, epävarmuus omista valinnoista saa ihmisen katsomaan karsaasti toisia.
Ja eräs ihminen kerran kuvasi mielestäni melko hyvin ( joskin kärjistetysti) miehen ja naisen välistä eroa erimielisyysten selvittämisessä. Hän sanoi " Kun miehet riitelevät, mennään ja tempaistaan turpaan, sen jälkeen asia sovitaan ja unohdetaan. Naiset taas haukkuvat toisia selän takana monia kuukausia". Eihän se nyt ihan näin aina mene, mutta totta toinen puoli.
Voi juku!!! Asioita ei olisi enään paremmin voinut ilmaista. Olisi ihana tavata noin järkevä ihminen!!!
Kiitoksia kehuista.
Nuo ajatukset ovat tulleet mieleeni tässä noin vuoden aikana kun olen seurannut lehdissä ja netissä käytävää keskustelua kotiäitiydestä, julkisesta päivähoidosta, päiväkotihenkilökunnan vastuusta ja subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon. ¨
Esille tuntuu aina tulevan nämä äärimielipiteet, jossakin lehdessä koitiäidit ry:n puheenjohtaja kehuu kotiäitiyttä maasta taivaisiin, toisessa lehdessä päiväkodinjohtaja kertoo päiväkodin hyvästä toiminnasta. Ei maailma voi olla näin mustavalkoinen, vaikka jotku tuntuvat uskovan niin!
En ymmärrä, miksi työssäkäyviä äitejä pitää syyllistää siitä, että vievät lapsiaan päivähoitoon tai peräti siitä, että käyvät töissä. Olemme erilaisia, joku on tyytyväinen kotona lastensa kanssa touhutessa, toinen haluaa perheen oheella myös uran tai edes työpaikan. Kolmas haluaisi olla työelämässä mutta joutuu olemaan kotona, neljäs haluaisi olla kotona mutta joutuu taloudellisen tilanteen takia käymään töissä. Ei olosuhteet tee äideistä sen parempia tai huonompia. Ei se äitiys ole vain sitä, että istut lapsesi kanssa kotona tai vietät hänen kanssaan aikaa 24/7.
Äitiys on paljon muutakin, eikä päivähoito poista äitiyttä tai vähennä sen arvoa ja merkitystä! Jokainen voi olla hyvä tai huono äiti riippumatta siitä, onko lapsi päivänsä kotona, kerhossa, hoitotädillä tai päiväkodissa!
Itse olin tänään 10kk lapseni kanssa tutustumassa päiväkotiin, johon hän menee lähipäivinä. Kirjoituksesi vahvistaa entisestään käsitystäni päiväkodin plussista ja turvallisin mielin minä hänet hoitoon annan. Mukavan oloinen paikka touhuta.
Kiva kuulla, että kirjoituksestani oli edes jotakin "hyötyä" :)
Toivottavasti lapsesi päiväkoti osoittautuu hyväksi päiväkodiksi, jossa ammattitaitoinen henkilöstö hoitaa lapsesi hyvin, antavat sinulle ja lapsen isälle tukea kasvatukseen sekä antavat lapsellesi uusia virikkeitä ja kokemuksia.
Tsemppiä matkaan, saatat tarvita sitä. Olen kuullut ja nähnyt, että päivähoidon aloittaminen on usein rankempaa äidille kuin lapselle...