Koira pelkää

Onpa kurja tilanne siellä! :( Itse miettisin ehkä omaa käyttäytymistä tilanteessa; saako koiraa huomiota ja minkälaista, kun se osoittaa stressinoireita. Mainitsemasi ripulointi (vatsalla reagoiminen) tietysti yhtenä, mitä muita oireita ilmenee? Hakeutuuko koira jalkoihinne vai haukkuuko jne.. Haen tässä siis sitä, että ruokitteko mahdollisesti tietämättänne oireita? Konkreettinen esimerkki voisi olla että koira hakeutuu peloissaan jalkoihin ja omistaja alkaa silittämään ja lässyttämään luullen lohduttavansa. Koiralle tämä tosin voi opettaa sen että kehuja tulee (stressi)käytöksestä ja sen tuntema olotila on juurikin se mitä kyseisissä tilanteissa tulisikin tuntea, koska sitä on omistaja silittelyllään vahvistanut.. Oma 6-vuotias koirani oli ensimmäistä kertaa, nyt viime uutena vuotena aloittelemassa paukuille aristelun; päivällä ensimmäiset paukut kuultuaan hakeutui jalkoihin tärisemään ja kuolaamaan hämmentyneenä (en tiedä mistä ihmeestä olikin sen nyt keksinyt!). Sain pelastettua tilanteen kun jatkoin ihan normaalisti olemista, en sen enempiä reagoinut koiran käytökseen (tiesinhän että sillä oli kaikki muuten hyvin, eikä todellisuudessa mitään hätää). Koira katseli siinä tovin ympääriinsä, minua ja toista koiraamme (joka normaaliin tapaansa kikkaili omiaan), alkoi sitten pihahommiin eikä toistanut loppuaikana oireilua enää! Ymmärrän, että kyseessä ei nyt siellä ole ilotulitteet, pointtini onkin se, että sitä ei aina tule ajatelleeksi mista se koira ottaa ne vaikutteensa olotiloihin. Koirahan osaa tulkita ihmistä ilmeistä ja eleistä, käytöksen lisäksi, eli pitäisi aina pitää pokkaansa ja keskittyä pitämään naama peruslukemilla :)
Miten koira muuten reagoi ulosmennessä ja siellä ollessaan remonttiääniin (kuuluvat varmasti pihallekin)? Voisiko sitä siltikin yrittää siedättää jotenkin? Keität termariin kahvia ja käyt koirulin kanssa tervehtimässä rakennusmiehiä ;D ..kerrot siellä että teillä on siedätys menossa ja olisi mahtavaa jos saisitte käydä välillä hakemassa positiivia kokemuksia paukkeen hollilta? (Tietysti huomioiden turvallisuuden!). Kuitenkin moni ihminen pitää koirista ja uskoisin että joka työmaalta löytyy aina joku, joka pitää koirista ja voisi joskus antaa herkun tai kaksi silityksen kera.. En tiedä menikö ajatukseni nyt koirarakkaana vähän yli, mutta toivottavasti ymmärrät pointtini! :D Itse joskus (ääni)aran dobberipennun kanssa istunut kerrostalon pihalla naapurin selän takana, tämän tampatessaan mattoa. Herkkuja ja huomiota tuli aina kun koira käyttäytyi siinä normaalisti eikä osoittanut merkkejä pelosta tai stressistä. Myös naapuri kehui siinä välillä ja antoi poistuessaan vielä taputukset, eipä ole äänet sen jälkeen vaivannut :)

Joka tapauksessa, pääasia on että löydätte keinonne ja kaikki järjestyy siellä! :)

Oletteko kokeilleet homeopatiaa, feromonia tai pelkoliiviä?
Täytyykin vielä kysyä, miksi koiraan tulee saada, kotona, kontaktia kun se oiree?

Myy koirasi. Pääset sekä koirasta että ripulista. Niin yksinkertaista se on, kun käyttää aivoja.

Ompa herkkä ja ääniin tottumaton koira sinulla.Kun koira on pieni, se kannattaa totuttaa kaikenlaisiin ääniin, jotta elo sen kanssa olis helpompaa.Minä käytän pentuna rakennustyömään vierellä lenkillä,ja kouluttelen siellä herkuin koiraa, ihan perus seuraa, sinulle jne juttuja.Kotona kun rempataan, ei koira välitä yhtään.Pentuna koi´ran on totuttava monen moiseen, kaikkeen jota se voi aikuisenakin kohdata, niin ei tuolalisia ongelmia tule.Meillä käydään hevostallilla, lehmiä katsomassa, lampaisiin,kaneihin jne,tútustutaan, koirien ja ihmisten lisäksi.Käydään kaupungilla, vaikka asutaan maalla,kävelytetään puusilloilla, pitkospuilla,ja muilla erikoisemmilla pinnoilla, jotta niihin tottuu.Koira pitää totuttaa kaikelaiseen, kodin koneiden,porakoneiden,työkoneiden ääniin, jo nuorena.Rakennustyömaat ovat hyviä harjoituspaikkoja, siellä on kovaa kolinaa, naulapyssynpauketta, koneiden räminää, jne.
Jos koira pelästyy, siihen ei kiinnitetä huomiota, ei hyssytellä, ei säälitä, ei edes silitellä tai katsota päin.Ei huomioida koiran pelkoa.Koska jos säälitellään, silitellään, hyssytellään, koiran pelko vaan pahenee, ja siitä tulee ongelma.Omistajat itse, monesti aiheuttavat pelkotiloja koiralleen, säälittelemällä, jos koira pelästyy kovaa ääntä tai muuta.
Yleensä koira kyllä pääsee yli uuden vuoden paukuista, eikä niitä päivän päästä enää mieti, tai säiky.Tiedän koiria jotka pelkää paukkuja, mutta eivät ne normaalisti pelkää,elävät normaali arkea.Niille se uusi vuosi vaan on järjestettävä rauhallisemmin, jotta eivät stressaannu.
Sinuna miettisin omaa käytöstä, oletko itse pahentanut koiran pelkoa?
Mieti voitko järjestää koiralle taustaääntä,radiota, jotta rakennusmelu, ei kuulu niin selkeästi.Tai voitko järjestää koiralle sukulaisten luokse hoitopaikan rempan ajaksi.Oma käytöksesi vaikuttaa myös, jos joka kolahduksesta katsot koiran reaktiota, koira huomaa sen.Ja luulee että sinuakin äänet häiritsee ja pelottaa...

Meillä auttoi adaptil haihdutin.Kesti pari viikkoa ennenkuin alkoi rauhoittaa mutta nyt on koko ajan käytössä eikä arkuutta ole enää puoltakaan aiemmasta

Mulla koirat labbikset ja pinsseri eivät myöskään tykänneet uudesta vuodesta.- Käytin niitä ampumaradalla ja metsästyksessä eikä ne aseiden paukkuihin reagoineet.- Mutta ilotulituksista eivät pitäneet, menivät kellariin :(

Voisko hauvan viedä rauhassa katsomaan, mistä äänet johtuu?

Vaikea tilanne. Äänipelko alkaa yleensä 2-4 vuotiaana ja yleistyy todella helposti.
Koiraa voi silitellä, antaa ruokaa (jos se suostuu syömään) ja rauhoitella sitä, tämä ei lisää pelkokäytöstä ellei ihminen ITSE pelkää. Ihminen voi omalla rauhallisella käytöksellään rauhoittaa koiraa.
Mutta tälläisistä pelkokäytöksistä voi olla mahdoton päästä eroon, varsinkin jos se on perinnöllistä (luonteessa vahvimmin periytyviä ovat pelot ja agressiivisuus) tai jos pentua ei ole totutettu ympäristön ääniin kasvattajalla ja jatkettu tätä ympäristöön sosiaalistamista pennun omassa kodissa sen kasvaessa.