Aika harva näyttää ottavan kaupasta mukaan päät, hännät ynnä muut valmiiksi peratusta kalasta. Näin on ollut asia jo ainakin 10 vuotta. Kuinkas itse menettelet? Minä herkuttelen kohta lohenposkilla ja sen jälkeen rönttysopalla.
Kalan perkeet ja roippeet
Tiritiriteijaa
423574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ostan kirjolohen yleensä kokonaisena. Fileestä laitan uunikalaa tai paistan pannulla ja osan suolaan. Perkeistä keitän sopan, jätän fileeratessa vähän lihaakin perkeisiin, hyvä soppa tulee. Kidukset poistan ennen keittämistä.
Kuten+jo+aikoja+sitten+olen+kertonut...
Minulle rönttysoppa on enemmän kuin liemi. Ennen muinoin sai toreiltakin ostaa päitä ja ruotoja. Sinä olet ilmeisen hyvä fileiden tekijä, jos niihin ruotoihin ei jää mitään.
"Tiritiriteijaa"
Minun ruokani-laitto on helppoa ja nopeaa nykyään.
Usein kalani jäte jää kauppaan.
Nuorenpana olin asiassa ihan mahdoton diiva.
Katsos kun oli heitä joille piti näyttää.
Minä olen tarvittaessa loistava gourmet-kokki.
Tuonkin olen aikaisemmin vijaissut.
H.
Huomasinpa yli 30 v sitten, että torimyyjä keräsi lauantaina kamansa ja lähti. Jäi maahan styroksilaatikko, jossa oli kirjolohen päitä, ruotoja yms vastaavaa. Vilkaisin ympärilleni ja kun ei lähellä näkijöitä ollut, niin siitäpä keräsin kalasoppatarpeet itselle ja kotona keitin sopan ja hyvää tulikin!
Koska tiedän jo, miltä minulle perinteinen soppaherkku maistuu, niin tästäpä tulikin erilainen versio. Puolessa välissä valmistusprosessia olisin vielä uusien kasvislisäysten estämättä voinut painottaa tilli-voi-kerma suuntaan, mutta vedinkin kirkasliemiseksi valkosipuli-pippuri-chili-lime -versioksi. Hyvää tuli eikä suolaa tarvitse periaatteessa lainkaan.
Kappas.
Kommentin tärkein sana meni pieleen.
Pitää olla: vihjaissut
H.
Tuntuu NESTARIKOKIN otteilta. Perkuujätteistä saa todella maistuvan liemen.
Niissä suolissahan on vielä kalankakkaa jäljellä ja sitä mitä ne on viimeksi syöneet, matoja ja muuta töhnää.
"ent.siivoojaparka"
Jesh!
Kala on silkkaa valkuais-ainetta.
Lihasten rakennus-ainetta.
Flegmaatti kehuu tarvittaessa :)
-
Noh, suolia ei lasketa hyödynnettäviin perkuu-jätteisiin.
Ne ovat Piisami- ja Minkki-jätettä.
Sopii myös Sorsalle, Harakalle ja Varikselle.
Joutsenellekin.
Mehän tiedämme miten pullalla eläneiden lintujen jälke-läisille käy.
H.
Tunnen suurta huojennusta.
Jo minä olen täällä ällönnyt ja yökkäillyt, kun olen kuvitellut sinut (ja ketjun monet muutkin) keittelemässä kalan sisälmyksiä liemeksi.
Meillä ne perkeet olivat just niitä, mitkä pulpahti esiin, kun kalan mahan veti auki.
Esim, lohen nahka kannattaa lisätä liemen valmistukseen. Tosin Hunksin neuvon mukaan harsopussissa, jolloin sen poistaminen käy kätevästi. Karjalan metsävaelluksella onki, puukko ja tulitikut mukana saimme järvestä ahvenia. Tuohesta tehdyllä tuokkosella keitimme ne suolineen ja sitten suolistimme. Epäillen maistoin. Yllättävän hyvää.
Lohi ei ole hyvä liemikala. Lohikeiton jos tekee, niin sen liemeen kyllä kannattaa käyttää lohen pää (kidukset pois!) ja ruoto, huuhdeltuna. Lohen nahka ei lientä juurikaan paranna, joidenkin maun mukaan jopa pahentaa. Sameampi ja 'roskaisempi' liemi, enemmän vaahtoa kuorittavaksi jne.. Nahassa on myös paljon bakteereja, vaikka ne keitettäessä kuolevatkin niin ei sen nahkan huuhteluun ja muuhun käsittelyyn kannata vaivautua lientä jos tekee. Paistettuna se on jopa herkkua. Jollei muiden niin ainakin koirien mielestä. En tunne yhtäkään koiraa joka ei olisi hulluna paistettuun lohennahkaan.
Harsopussia huomattavasti kätevämpi on siivilä. Siivilässä olevasta ruodosta on näppärä perata kalapalat keittoon lisättäväksi.
Hyvin fileroidusta kalasta ei jää juuri hukkaan, särjen selästä saa fileroitua hyvää suolakalaa.
Vähempi arvoisesta kalasta saa lihamyllyn läpi ajettua kalapullia.
Kuhan, affenen, matikan ja lohikalojen perkeet keitän liemeksi ja pakastan jollei heti ole käyttöä. Lisäaineliemikuutioita tai jotain fondeja en osta koskaan.
En syö minkään elukan päätä.
Minulle ei kelpaa mistään elävästä muu kuin just se pelkkä liha. Loput on kissanruokaa. Paistetusta silakastakin lähtee nahka veks.
Likka sanoi, että Japanissa ei kanastakaan heitetä yhtään mitään pois, kun ehkä puhtaaksi kalutut luut. Kaikki sisälmykset käytetään ruokiin, suolet ja muut ... Minulta jäisi sellaiset sopat syömättä.
Kalan hännät!
Poistin ennen keittämistä lohen roippeista kidusten lisäksi pyrstö- ja muutkin evät. Olisikohan niissä kuitenkin jotain hyviä ominaisuuksia?
Ainakin savukalasta evien "juuret" ovat ihan maukkaimpia osia, ne imeskelen aina ekana heti jo lämpimästä kalasta :D
Muistan, että isä aina imeksi keitetyn lohen evien ja pyrstön juuret. Kai niissä jotain hyvää sit oli.
Voi kun tuli elävästi mieleen ...isänisän kalanperkuut jota pienenä tyttönä katselin joka kerta kun hän siihen ryhtyi....katselin mitä sieltä ison kalan vatsasta löytyy....joskus löytyi pienempi kala....mummoni oli taitava sen ajan raaka-aineiden ruuan laittaja....kalakeittokin oli taivaallisen hyvää....muistan kun keitti ensin liemen....siellä saattoi näkyä vaikka ...silmä.
Kerran löytyi lahnan mahasta iso pitkä lapamato. En muista syötiinkö se kala sitten kypsennettynäkään. Voi ollakin. Tuskin niitä perkeitä ainakaan syötiin.
Kalan silmiä meilläkin näkyi ahvensopassa. Örrrrk!
Kalan silmä on oikein hyvää. Paitsi se, lieneekö linssi, joka on kovettunut kovaksi palloksi. Sen sylkäisen pois. Savukirjolohestakin syön nahankin jos se on niin pehmeää, että hammas pystyy.
Pikkukalat kuten silakat, norret ja maivat kuuluu syödä paistettuna nahkoineen, ruotoineen ja pyrstöineen. Niissä ne hivenaineet ovat!
Kyllä keitän liemen. Joskus teen supisuomalaista kalakeittua joskus tuunaan ja laitan vaikka harissaa. Onko se sitten unkarilaistyyppistä. Tuunaan silakatkin vuohenjuustolla, tillillä, timjamilla vaihtelun vuoksi.
Kalan perkeet ja perkuujätteet ovat eri asia. Vatsan sisältöä ja kiduksia eli perkuujätettä ei hyödynnetä ihmisravinnoksi ainakaan kotitalouksissa, paitsi sydän ja maksa, kelpaa osalle. Perkeet, eli pää, ruodot ja evät ovat vielä hyödynnettävissä moneen herkkuun.
Alkaa selvitä sitten vähitellen minullekin, mistä te puhutte.
Ostaessani madetta on se nyljetty minulle avaamattomana. Sen jälkeen on kysytty, haluanko sen myös avattavan. Ja sitten se täkein kysymys, että otanko mätipussin ja maksan mukaan. Reilun kaupan meininkiä.
Täällähän sitä kokkauksen asiantuntemusta piisaa. Sitten asiaan - pystyisittekö te syömään jonkun seuraavista ruuista: heinäsirkkamuhennos, kastematokeitto, marinoidut muurahaiset vaiko torakkakiusaus.
Jonkun ajan päästä kuulemma hyönteiset yleistyvät ruokapöydissä.
Ei ainakaan meillä.
Eikä meillä ei ikinä. Nämä heinäsirkkamuhennokset on tulollaan, syököön ketä kiinnostaa.
En söisi. Ei puhettakaan, että edes maistaisin.
En syö etanoitakaan, enkä mustekalaa, enkä mitään äyriäisiä.
Kyllä hirveä nälkä täytyisi olla, jos söisin.
Nuo muurahaiset ovat kuulemma oikein herkkua ja äveriäät maksavat niistä maltaita.
Hyönteiset kait on kyllä ravintorikkaita, kerrotaan.
Söin tänään liikelounaan asiakkaan tarjoamana. Tarjolla oli savustettuja satiaisia muusilla. Ei hassumpaa.
He-he-he-hee...
Joitakin heinäsirkkoja pystyisin syömään, mutta en varmaan muhennoksena. Tai miksei sentään muhennoksenakin, jos se muhennos olisi tehty heinäsirkkajauhoista ja maku kohdillaan. Kyllä kiitos heinäsirkoille.
Kastemadon nähdessäni saan aika usein 'ahaa, syötävää' tapaisen välähdyksen, liekö joku primitiivireaktio tai jotain sen tapaista. Ohi se menee saman tien, en edes halua syödä niitä koska pidän niistä ja epäilen myös että maistuvat mullalle ja perkaaminenkin tuottaisi ongelmia. Ei kastemadoille.
Muurahaiset taitavat olla liian pahanmakuisia, ehkä vähän myrkyllisiäkin, ei kiitos. Niiden munat ja toukat ehkä, äärimmäisessä tilanteessa. Taidan olla liian äidillinen tai muuten vain pehmo pystyäkseni niitä huvikseni syömään.
Torakat vähän siinä ja tässä nekin. Joku puhtaissa oloissa kasvatettu ihmisruoaksi valittu laji, ehkä.
Huomaa, että olemme ikäihmisten palstalla, miten hyvin hyödyntävät kaloja. Paikallisessa isossa marketissa, kun seuraa ihmisten kalaostoksia, niin vanhempi polvi ostaa kokonaisia kaloja, kun nuoremmat puolestaan fileitä. Myös aasialaiset ostavat paljon kalaa jopa särkiä, joita itse en juuri arvosta kuin purkitettuna.
Tunnen itseni nyt tosi nuoreksi.
Ostan mieluummin fileitä. Savusilakat saa olla kokonaisina ja muikut (mutta muikkujahan ei meillä täällä olekaan).
minä tero paistan kantturani ainoastaan paistinrasvassa
Tuo, kun mainostaa jokunäkyvästi kalan perkkeitä.
Ei tässä vielä niin huonosti oo Suomessa ollu.
Mutta ehkä jollekkin oisi elanto.
Sillonnikku kun vennellä, onkiessa tuli vain kiiskiä.
läimittin vennee laittaan, että pois.
-Ja olivat Pietarriin haalinneet vaikka kuinnii.
Tietenni, makeamppaa soppakallaa, buljonkia ymmärtänny tämmönen
nöösi poikka.
Mutta isona tuli huippu kokki, jota noteerattaankin.'
Johtuu siitä että eivät kalasta tee keittoa ei pataa.Lisäksi jos tekisivät ostavat mieluiten kalaliemi kuutiot ,joka ei niin ravinteikas ole, kun päät itse kalssa ruotoinen ymm.Josta saa hyvän liemen kala soppaan.Itse oppinut kerostalossa ukotomana asuva vanha nainen ,Kun ongella käynnyt Vuosaaren ranoilla.On juttkavereita ja Neuvoneet vanhemmat miehet, miten kala perataan käytetään valmistetaa. Satamme siihen Valmiseen krilli katos jäädä saalista kukin omia paistaman ja syömään.Helsingin kaupungin pilkotut puut löytyy aina grilikatokset valmina ja kaikien oikeuskäyttää.Joten siihen ei leiriydytä meidän perhe vaan tilaa kaikille oltava.
Syötän kanan ja kalan jätteet harakkaperheelle pskasakki heittää ne menemään
Suolia lukuun ottamatta liemeksi. Suuremmissa kaloissa on mojovan kokoinen maksa jonka saatan syödä leikkeleenä.
Muista perkeistä voisin mainita broilerin luuston.
Läheisessä lihakaupassa mammat pilkotuttavat ja fileroittavat kookkaita broilereita ja joskus myös kalkkunoita. Kohdalle sattuessa ostan pilkkahintaan pari, kolme kanan luurankoa joissa on liha nopean käsittelyn jäljiltä kohtuullisesti. Keitän mausteisen "lihaliemen". Erottelen lihat ja valmistan rehujen kanssa kanasopan.
Kalkkunan ruotoa ei ole kohdalleni sattunut.
Nisäkkäiden sisäelimet ovat tietenkin herkkua. Niiden lisäksi, käydessäni lahtaamassa kahdessa lampolassa lampaita, 10kpl / lampola, kaivelin päkättien kalloista kielet juuria myöten talteen. Mausteiden kanssa keitettynä maukasta leikkelettä.