olen aina ihastellut soita ja nevoja. Sumut, karpalot, tupasvillat, auringonpaiste, pitkospuut...
Mitä sinä niistä tykkäät?
Mitä sinä niistä tykkäät?
Suot on hienoja ja vaikuttavia
ainaainaaina
23296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tykkään paljonkin ja aina jännittää, jos karhu tulee pitkospuilla vastaan, niin kumpi väistää.
Vielä ei ole tullut.
Vähän veteläisiä liikkua.
Kotipaikalla on soistakin maisemaa.
Mentiin metsän läpi suolammelle, sinne mennessä piti varoa, ettei sortunut suonsilmään.
Siellä oli ruuhi. Rannan sammaleissa oli karpaloita.
Hieno paikka.
Vähän vaihtelee se millaisessa ympäristössä milloinkin haluan kuleksia, mutta suot kiehtovat oikeastaan aina. Minäkin olen nähnyt ruuhen suolammella. Tai oikeastaan useammankin, mutta yksi taisi olla ikivanha ja ainutlaatuinen. Yhdestä puusta tehty. Se palaa aina ja aina mieleeni, jotenkin kuvittelen sen olleen arvokas ja museoon pääsemisen väärti ja edelleen tuntuu että minun pitäisi tehdä jotain asian eteen. Sitten taas ajattelen, että onhan sille suolle täytynyt jonkun tällaisista asioista minua paremmin perillä olevan joskus minua aiemmin osua, vaikka se niin kaukana kaikesta korpien keskellä olikin.
Muistan vieläkin kokemuksesi suolammessa uimisesta, kun löysit vasta vastarannalta kohdan, mistä pääsit nousemaan ylös ja jouduit juoksemaan alasti pitkin lammenrantoja vaatteittesi luo.
Etkö ollutkin sinä?
Niin+muistan+minäkin,+varmaan+loppuikäni.+Ruuhi,+mutta+ei+tuossa+aikaisemmin+mainitsemani+kivikautiselta?+vaikuttava+ruuhi+oli+tuossa+uimalammessanikin,+juuri+sen+ansiosta+pääsin+hyllyväreunaisesta+lammesta+ylös.+Ei+se+ollut+edes+suoraan+vastarannalla+tai+näkyvissä,+enkä+ensin+ollut+edes+100%+varma+pääsenkö+sen+luo+uimalla,+epämääräisen+muistikuvan+varassa+'suunnistin'+ja+siellähän+se+oli,+toimi+kuin+uimatikkaat+konsanaan.+Aika+rauhallisesti+kävelin+vaatteideni+luokse,+lammen+rantamilla+oli+sadoittain+pienen+pieniä+sammakoita+ja+arvatenkin+myös+jokunen+kyy.
Huh huh, ompa Sinulla ollut kokemus. Jäin vain miettimään, miten Sinä sinne lampeen menit, jos et samasta paikasta ylös päässyt?
Aika hyllyväähän se oli, mutta kyllä veteen pääsi helposti. Halusin ehdottomasti vähän peseytyä, sekin kannusti. Mitä en älynnyt ottaa huomioon, oli se, että olin rannat eivät olleet kiinteää maata ollenkaan, vaan sellaista kelluvaa 'lauttaa'. Eli ylös pyrkiessä se painui alas veteen, jalat menivät lautan alle, ei ollut mitään mistä ponnistaa, pohjaan en yltänyt. Sama painoni alla vajoaminen jonka ansiosta pääsin helposti veteen, teki ylös pääsemisen mahdottomaksi. Olisi ehdottomasti pitänyt osata ottaa huomioon, mutta enpä vain osannut. Vaatteeni olivat kuivalla ja kiinteällä maalla, eikä maanpinta siinä ollut silminnähden korkeammalla kuin hyllyvä rantamättäikkö.
Täällä mun ympäristössä ei ole paljoakaan soita.
En ole suoihmistyyppiä. Suonsilmätkin pelottaa ja upottava astanta.
Lakkoja oon ollut keräämässä suonsyrjässä, mutta siihen se sitten on jäänyt.
Tavallinen metsä on ookoo ja merenrannat, ne on vielä enemmän ookoita.
Suon tuoksu, yksi lempituoksuistani.
Hyttyset, mäkäräiset, hirvikärpäset, paarmat, käärmeet jne.
Mika Myllylän poismenon jälkeen ovat jokseenkin turhia.
Eipä ole Mika enää sotkemassa marjoja suohon.
Suolla uppoaa usein pallo.
H.
Älä ota palloa mukaan jos et mee pelaamaan.
Hommasta tulee päätöntä ilman pollaa.
Karpalo on jess!
H.
Viimeisenä iltana Suomessa ennen Ruotsiin lähtöä kävin haikeana vielä hyvästelemässä lapsuuteni kotimaisemia.
Pari kilometriä meiltä oli silloin vielä aika iso suolampi (mikä kuivattiin sittemmin turvesuoksi).
Sieltä löysin rannalta vanhan veneen, kenen lie ollut. Jostakin päähänpistosta astuin siihen ja läksin soutelemaan. Hyvin se oli turvonnut tiiviiksi pohjasta, mutta kun siihen tuli painoa lisää, niin se vuoti reunoistaan kuin seula. Onneksi siinä oli äyskäri.
Oli lumen sulamiset aiheuttaneet lammen tulvimisen rannoilla olevien puitten sekaan.
Oli niiiin mukavaa ja viihtyisää soudella puitten välissä (ja äyskäröidä). Se tunne elää vieläkin sisälläni.
Nuorena sitä teki kaikenlaista, mitä ei enää tulisi mieleenkään. En ikinä uskaltaisi uimataidottomana soudella enää yksin vuotavalla (luvatta lainatulla) veneellä keskellä metsää olevalla suolammella.
Joo, tuo on tosi, kun joskus tulee mieleen mitä kaikkea on nuorempana touhunnut, niin tulee ajatuksia, ettei enää kyllä tekisi noin ja noin.
Jos tämä järki olisi ollut päässä 15-vuotiaana, en ikimailmassa oli lähtenyt jäisellä tiellä Miniä ajamaan, onneksi ei käynyt kuinkaan. Mutta ei ne olleet muutkaan mukana olevat sen viisaampia.
Olen lapsena viettänyt mökillä kesiä lähellä suota. Tupasvillaa, suopursuja jne. Erilaisia perhosia oli paljon. Käärmeitä myös, molempaa laatua, mutta niihin tottui. Haukkoja liiteli suon lähellä, kuten lehtopöllöjä - sanottiin kissapöllöiksi. Muutoinkin lähitienoilla oli upeasti kasveja herbarioon. Tuli ihan kauhian haikia olo.
Nyt siinä on maantie jne. Todella mennyttä.
Suot kauniita ja pelottavia, vanhemmat varoittivat koska jouduimme koulumatkalla kiertämään suon kesällä ja talvella hiihdettiin sen yli. Uskomattoman rohkeaa mennä uimaan suolampeen, sinne on jäänyt moni eläin ja ihminenkin. Silmäkkeisiin on aikanaan haudattu ihmisiä painamalla vain löysään turpeeseen. Turpeen alla on moninpaikoin vesi, ruskea kammottava suovesi. Hyi, kaunis ja pelottava suo, ihana vaaleanpunertava rahkasammal karpaloineen. Suopursut tuoksuvat kotitaloni läheisyydessä olevalla pikkusuolla jossa ei ollut kun yksi suolampi ja sen ympärillä runsaasti mustikoita. Se suo kuivattiin joten sitä ei enää ole, suopursua vielä jonkinverran.
Suon liemet ovat niin happamia, että niissä säilyy ihminen ajasta ikuisuuteen, jopa vuosisatoja mädäntymättä. Ruuhethan ovat hyvä esimerkki, eivät lahoa soissa.
Suo vaihtaa väriä vuodenaikojen mukaan. Keväisin tai alkukesästä valkoisenaan niittyvillaa, suopursua, vaivaiskoivua tai pelkkää suoheinää tai sammalta. Väri vaihtelee vihreästä ruskeaan eri sävyihin syksyä kohti ajan kuluessa.
Suolla voi olla pieniä kumpareita joiden päältä voi katsella siellä täällä olevia lampia, levätä kaatuneen puun rungolla syöden eväitä, tai onkia kaloja lammesta.
Suolta voi kerätä lakkoja tai karpaloita, kumpareilta mustikoita tai puolukoita niiden kypsyttyä.
Pitkospuita pitkinkin on välillä kiva kävellä, mikäli niitä sattuu olemaan.
Pidän suosta.
Kaunis kuvaus.