Kerrompa teille esimerkin elävästä työelämästä omalta kohdaltani.
Olin toistakymmentä vuotta erään perheyrityksen palkkalistoilla ja alkuun kaikki meni loistavasti. Sain toteuttaa uudessa työssäni entisiä työkokemuksiani ja niistä kiiteltiin. Laitoin monta asiaa paremmalle mallille. Aloitin jopa kokonaan alusta erään työtehtävän jota kukaan ei hoitanut, jolloin myös vaihtui esimies. Tämä esimies ei välittänyt minusta tippaakaan, sain yksin suoriutua kaikesta vaikka työt kokoajan vain lisääntyivät. Minua ei tuurattu lomieni aikana vaikka kuinka pyysin ja lomalta palattuani siellä odotti kauhea suma, jota sitten selvittelin parisen kuukautta. Samalla tietenkin jokapäiväiset työt oli tehtävänä.
En muutenkaan saanut mitään oikeaa apua vaikka kuinka pyysin.
Pieneen palkankorotuspyyntöön esimies vastasi, että ei voi olla niin orjallinen oman työnkuvansa suhteen, ettei voi ottaa lisätyötä vastaan ilman lisäpalkkaa. Sanasta sanaan....
Sinnillä vain jatkoin töitä ja ajattelin että kun se on minun vastuulla, hoidan sen niin hyvin kuin ikinä pystyin. Tätä jatkui siis useampia vuosia.
Sitten joku kuukausi sitten sairastuin flunssaan joka vaan jatkui ja jatkui lääkkeistä huolimatta. Laitoin esimiehelle viestejä etteikö kukaan voisi tulla auttamaan. Käväisin jonakin päivänä työpaikalla, mutta jo sen kauhean vuoren näkeminen uuvutti ja kun kuume taas nousi, lähdin jatkamaan sairauslomaa.
Tällä välillä sitten eri osaston esimies kävi katsomassa tilannetta ja päälliköt sitten keskenään päättivät, että minulta otetaan n.20% palkasta pois ja etten enään ole vastuuasemassa. Uudeksi esimieheksi tuli tämä eri osaston tyyppi joka ei tiennyt työtavoista yhtään mitään. Hän todennäköisesti sai sen minulta otetun palkan...
Minulle määrättiin kaksi työkaveria, joista toinen oli tietoisesti oikea vätys.
Uusi esimies alkoi puuttumaan kaikkeen toimintaan, myös työtapojen opettamiseen uusille. Kaikinpuolin hän alkoi selvästi savustamaan minua ulos. Irtisanoin itseni. Kuukauden irtisanomisaikana minut jätettiin täysin ulkopuolelle, minua ei pyydetty enää palaverein. En päässyt enää omilla tunnuksilla koneelle ym. ym.
Olen kuullut jälkeenpäin, että nyt samaa työtä tekee neljä ihmistä.
Minulle tietenkin tuli 3kk karenssi, koska olin irtisanoutunut ilman pätevää syytä. Olin työterveydessäkin usesti puhunut ja itkenyt totaalisesta väsymyksestä kaiken sen työmärän alla ja esimiehen välinpitämättömyydestä.
Tässä ei tietenkään tullut kaikki mitä on tapahtunut, tulisi liian pitkä kertomus.
Kohdeltiinko minua sinun mielestäsi oikein?
Olin toistakymmentä vuotta erään perheyrityksen palkkalistoilla ja alkuun kaikki meni loistavasti. Sain toteuttaa uudessa työssäni entisiä työkokemuksiani ja niistä kiiteltiin. Laitoin monta asiaa paremmalle mallille. Aloitin jopa kokonaan alusta erään työtehtävän jota kukaan ei hoitanut, jolloin myös vaihtui esimies. Tämä esimies ei välittänyt minusta tippaakaan, sain yksin suoriutua kaikesta vaikka työt kokoajan vain lisääntyivät. Minua ei tuurattu lomieni aikana vaikka kuinka pyysin ja lomalta palattuani siellä odotti kauhea suma, jota sitten selvittelin parisen kuukautta. Samalla tietenkin jokapäiväiset työt oli tehtävänä.
En muutenkaan saanut mitään oikeaa apua vaikka kuinka pyysin.
Pieneen palkankorotuspyyntöön esimies vastasi, että ei voi olla niin orjallinen oman työnkuvansa suhteen, ettei voi ottaa lisätyötä vastaan ilman lisäpalkkaa. Sanasta sanaan....
Sinnillä vain jatkoin töitä ja ajattelin että kun se on minun vastuulla, hoidan sen niin hyvin kuin ikinä pystyin. Tätä jatkui siis useampia vuosia.
Sitten joku kuukausi sitten sairastuin flunssaan joka vaan jatkui ja jatkui lääkkeistä huolimatta. Laitoin esimiehelle viestejä etteikö kukaan voisi tulla auttamaan. Käväisin jonakin päivänä työpaikalla, mutta jo sen kauhean vuoren näkeminen uuvutti ja kun kuume taas nousi, lähdin jatkamaan sairauslomaa.
Tällä välillä sitten eri osaston esimies kävi katsomassa tilannetta ja päälliköt sitten keskenään päättivät, että minulta otetaan n.20% palkasta pois ja etten enään ole vastuuasemassa. Uudeksi esimieheksi tuli tämä eri osaston tyyppi joka ei tiennyt työtavoista yhtään mitään. Hän todennäköisesti sai sen minulta otetun palkan...
Minulle määrättiin kaksi työkaveria, joista toinen oli tietoisesti oikea vätys.
Uusi esimies alkoi puuttumaan kaikkeen toimintaan, myös työtapojen opettamiseen uusille. Kaikinpuolin hän alkoi selvästi savustamaan minua ulos. Irtisanoin itseni. Kuukauden irtisanomisaikana minut jätettiin täysin ulkopuolelle, minua ei pyydetty enää palaverein. En päässyt enää omilla tunnuksilla koneelle ym. ym.
Olen kuullut jälkeenpäin, että nyt samaa työtä tekee neljä ihmistä.
Minulle tietenkin tuli 3kk karenssi, koska olin irtisanoutunut ilman pätevää syytä. Olin työterveydessäkin usesti puhunut ja itkenyt totaalisesta väsymyksestä kaiken sen työmärän alla ja esimiehen välinpitämättömyydestä.
Tässä ei tietenkään tullut kaikki mitä on tapahtunut, tulisi liian pitkä kertomus.
Kohdeltiinko minua sinun mielestäsi oikein?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tein 1/2-aikasopimuksella taloushallintohommaa myöskin reippaan 10v. Sitten rupesivat irtisanomaan. Kokoustettiin ja tilitoimistosta tuli 3 ihmistä keskustelemaan töistä. Talousjohtaja oli talosta (joka siis irtisanoi) ja pomo (joka sai lähdön mun jälkeen) ja pikkupomo, joka sai lähteä pari vuotta mun jälkeen! Taustalla oli omistajanvaihdos. Kävin lääkärissä ja sainkin saikkua niinkin paljon kuin sen lääkärissäkäyntipäivän.
Koeta jaksaa! Paistaa se päivä risukasaankin!
Tuskin minäkään enää uutta paikkaa löydän, kun ikääkin on jo.
Nyt olen sitten ollut 3kk karenssilla ja voin alkaa odottamaan päivärahaa. Helpottaa muuten, mutta mieli on edelleen maassa. En saa aikaiseksi juuri mitään. 4 työpaikkaa olen hakenut, enkä tietenkään ole haastatteluun päässyt. Olen kuin tyhjentynyt ilmapallo.. Tyttäreni kehottaa käymään lääkärissä ja pyytämään lääkkeitä. Itse ajattelen kuitenkin eläväni nyt suruaikaa, kuten avioeroni jälkeen. Vuosi meni silloin ennen kuin sain itsetuntoni ja iloni takaisin. Parin viikon päästä työvoimaviranomainen tulee ottamaan yhteyttä. Toivon vaan että minulle annettaisiin nyt aikaa toipua kaikesta, tai sitten etsittäisiin yhdessä minulle oikea työ. Voi olla turha toivo...
Tää maailma ei ole ollenkaan reilu paikka. Toivon sulle hyvää jatkoa kaikesta huolimatta.
Kiitos sinulle.
Ajoit sitten miinaan. Poltit ittes loppuun ... ja lopuksi sanouduit irti. Teit siis kaikki virheet velvollisuuden tunnosta työnantajaa kohtaan. Kuten varmaan olet huomannut, se rehkiminen ei kannattanut, koska nyt tehtävien hoitoon tarvitaan neljä henkilöä ! Lopputuloksen ollessa jokatapauksessa sama (varauksella tosin), ehkä olis ollu parempi pitäytyä normi työtahdissa ja antaa "kasan kasvaa" rauhassa. Olis ainakin hermot säilyneet paremmassa kunnossa ja karenssikin jäänyt pois. Voimia sulle ja parempaa onnea jatkossa.
Tämä. Aivojakin voi käyttää ei kannata alkaa kynnysmatoksi työnantajalle. Sinun olisi pitänyt jatkaa pienellä työpanoksella niin kauan että työnantaja olisi irtisanonut ja sitten lähteä hakemaan uutta työtä erorahojen turvin. Elämä opettaa.
Sepä se kun vuosien urakan jälkeen olin niin totaalisen väsynyt, etten pystynyt enää mitään muuta. Minun olisi pitänyt taistella luottamusmiehen kanssa, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut enää mitään. Kaikkeni annoin. Mutta kiitos teille todella osuvista kommenteista.
Kerää hieman voimia ja mene jos mahdollista tuon aikaisemman työnantajasi kanssa kilpailevaan yritykseen, tee hyvin työsi mutta et aivan äärirajoillesi ja jos aiempi työnantanasi alkaa kosiskella takaisin, niin pistä 'tähtitieteellinen' palkkavaatimus ja pyydä vähän 'mieteiskelyaikaa' mutta älä silti mene enää sinne takaisin.
Irtisanoutua itse ei kannata koskaan. Lukemattomia keinoja olemassa että työnantaja irtisanoo, karenssia ei turhan työpaikan takia kannata ottaa.
Uusi esimies olisi keksimällä keksinyt keinoja miten minut olisi tallattu maan alle. Onko mielenterveyden menettäminen sen arvoista, että olisi "näyttänyt"? Ei minusta. Hyväveliverkoston silmille on ihan turha hyppiä ja vaatia oikeuksia. Kun kaiken lisäksi on vielä nainen. Onneksi on sen verran ymmärtäväinen puoliso, että ehkä saan vielä itseni koottua jollekin hyvälle työnantajalle hyväksi työntekijäksi. Joka varmasti tiedän olevani.
Mutta kiitos myös sinulle kommentistasi.