Koirapelko

Siis pelkääkö ihminen vai koira?

Koiratapahtumissakäyminen voisi auttaa, oli sitten kyseessä koira, tai ihminen.

Koirien pelkääminen on täysin normaalia ja osoittaa itsesuojeluvaiston olevan kunnossa.

Ei ainakaan kannata rypeä siinä pelossa vaan vähemmälle mietinnälle se koirapelko.

Ei siitä välttämättä varmaan koskaan pääse täysin eroon. Eikä edes tarvitse sillä se osoittaa tervettä itsesuojeluvaistoa. Tärkeintä on että osaa olla koirien kanssa niin että ne eivät koe oloaan ahdistuneeksi omasta/omistajansa turvallisuudesta ja siksi hälväise.

Tärkeitä asioita otettavaksi huomioon kun kohtaat koiran:
- Älä katso suoraan silmiin vaan ihan hiukan sivulle
- Älä päästä koskaan koiraa selkäsi taakse
- Puhu rauhallisesti, kuin olisit aina tuntenut sen
- Älä näytä hampaita hymyillessäsi
- Jos koira tulee luoksesi rauhallisin aikein, se tulee lievästi sivuttain, pää vähän alaspainettuna, nuuhkii lahjetta ja kääntää ahterin kohti sinua kun toivoo sinun rapsuttavan.
- Jos pelkäät ja haluat poistua tilanteesta, älä käännä selkää vaan peruuta
- Älä käännyttyäsi vielä juokse ellet ole varma että koira ei seuraa enää.
- Pelätessäsikin kannattaa puhua koiralle koko ajan, se rauhoittaa tilannetta
- Poistuessasikaan älä katso suoraan silmiin, se on haaste
- JOS tilanne tuntuu TODELLA uhkaavalta, korota ääntäsi ja komenna. Edelleen jos käden ulottuvilla on kättä pidempää voit myös huitoa. Mutta muista, nämä voivat sitten olla viimeiset tekosi(toisaalta voivat myös säästää henkesi), Älä siis käytä näitä turhaan.
- Jos koira on omistajansa kanssa liikkeellä, vältä tekemästä äkkiliikkeitä, käyttämästä kovaa ääntä, välttämättä edes kättely saati halaus ei ole hyvä ajatus.

Kun aloitat itsesi siedättämisen, valitse koira joka on suhteellisen pienikokoinen. Ala jutella omistajan kanssa. Kerro hänelle pelostasi ja kysy uskaltaako sitä silittää. Vaikka omistaja sanoisi kyllä, pidä mielessä yllä olevat kohdat. Aina on mahdollista että koiraan tutustuessa jokin meneekin pieleen. Pienen koiran purressa haavat ovat kuitenkin vähäisempiä.
Kannattaa valita tutustumisen ensimmäisiksi kohteeksi iäkkäämpi yksilö, ne ovat rauhallisempia kuin nuoret penskakoirat. Lisäksi ovat jo "nähneet kaiken", eivätkä reagoi uusiin tilanteisiin helposti.
Kun omistaja on antanut luvan silittää, voit mennä kyykkyyn ja kutsua sitä luoksesi. Koira joka on ihmisrakas, tulee yleensä helposti. Ellei se pidä ajatuksesta voi haukkua. Sitten on vielä välinpitämättömiä koiria jotka eivät ihmisseurasta niin piittaa, nämä jätä rauhaan. Jos kuitenkin haluat ja saat tilaisuuden niin rapsauta ohimennen näitä viimemainittuja selästä takajalkojen kohdalta. Eivät yleensä pahastukaan asiasta.

Tässä nyt jotain mitä tuli mieleen. Toivottavasti pääset vielä eroon koirapelostasi ainakin siinä määrin ettei se rajoita elämääsi. Ehkä jonain päivänä uskallat hankkia oman karvakamunkin.

Minä pelkäsin lapsena jostain syystä koiria tosi paljon. Maalla mummolassa niitä koiria oli aina muutama, ja pyörivät vapaana pihassa ja tuvassa. Kun mentiin sinne kylään, niin odotin aina autossa että ehtivät laittaa koirat kiinni. Kunnes kerran sitten vain päätin lopettaa pelkäämisen, ja nousin autosta muiden perässä. Esimerkillä oli suuri voima tässä, kun näin ettei ne koirat muillekaan mitään pahaa tehneet. Ei pelon tunne kerralla häipynyt, kyllä siihen vielä muutama vuosi meni. Lopullinen voitto tuli kun meille hankittiin perheeseen oma koira - siitä tuli käännekohta, ja lipsahti koira"hulluuden" puolelle :)

Joten ehkä kannattaisi ottaa tueksi mukaan joku koiria pelkäämätön ystävä ja mennä vaan luvan kanssa tutustumaan kilteiksi tiedettyihin koiriin? Kaverilta saa neuvoja miten toimia, ja näet samalla miten kyseinen koira suhtautuu ihmisiin.

Niin ja kyllä normaali sosiaalinen koira sietää ja ymmärtää silmiinkatsomiset, omistajan halaamiset, hammashymyt yms. Eli ei tarvii ihan varpaillaan olla koko ajan että teetkö jotain väärin. Normaali, ystävällinen, kohtelias suhtautuminen riittää. Jos taas kyseessä varautuneempi/ennalta tuntematon koira, niin sitten kannattaa olla varovaisempi tietenkin, ja noi aikasemman viestin neuvot ihan hyviä. Käytännössä järkevintä ehkä olla vain ottamatta mitään kontaktia tällaiseen koiraan, eli kohtelet kuin ilmaa..

Muutenkin tietty fiksuinta vain olla ja odottaa haluaako koira lähestyä, kuin mennä noin vain rapsuttelemaan. Luokse voi tietysti pyytää/houkutella jos siltä tuntuu, mutta koiralle myös valinnan mahdollisuus, jos vaikka ei haluakaan tutustua.