Kaappilesbo töissä, julkilesbo siviilissä

Toi on ihan samanlainen ongelma kuin missä tahansa duunis. Jos oot ky. työsuhteeseen ok e. pätevä ni eipä sillä sun lesboudellasi tai kumppanisi ulkoisella olemuksella oo sen työpaikan suhteen mitään tekemistä tai sulla duunarina pelättävää. Tietenkin kandee ottaa hyvä asianajaja, jos tuntuu siltä, et osaamisesi on jotenki kiinni siitä minkä sukupuolen edustajan kanssa sattuu 'panettaa'.Nykyisin jos kuulut liittoon ni sen käsiin ei kannata hillojaan lotota. Niin hyvin ku meillä yhteiskunnan asioita tässä valtakunnassa ajetaankin ni aina on hyvä olla tarkkana. Varsinkin, mikäli omat asiat kiinnostaa!
Jotkut kuitenkin pohtii sitä mitä ja kenelle verotuloista maksetaan , jotkut on tosi tyytyväisiä siihen kunhan joku maksaa elämisen ja muutamia ärsyttää some-maailma, jne. Ehkä asian ydin on kuitenkin tämä, että itsekäs on lupa olla!!!!

Meillä on tilanne, että naiseni on töissä hyvin homofobisessa työyhteisössä. Hän on toimiunut samoin kuin 1234567 eli pitänyt kumppaninsa sukupuolen salassa. Meidän perhe (lapsia on) tarvitsee kummankin palkan, joten ymmärrän ja hyväksyn hänen ratkaisunsa. Miltä se sitten taas tuntuu on toinen asia. Tunnen itseni loukatuksi, häivytetyksi ja tuntuu kuin kumppanini häpeäisi itseään minun lisäksi mikä taas tekee minut surulliseksi. Nämä niitä tunteita joita tilanne minussa herättää, tiedän kuitenkin niiden olevan vain minun mielessä, eikä hän tunne kuten pelkään. Eli loukkaanun turhasta mutta loukkaannun kuitenkin. Olikohan tämä nyt ihan sekava vastaus.

Millä alalla työskentelette? Mistä päättelette että työyhteisö on homofobinen?

On sinun oikeus olla kertomatta kuka olet jos niin haluat. Sinua ei kuitenkaan saa alkaa syrjimään tai väheksymään tms vaikka tulisit kaapista työpaikallakin. Jos ei voi olla se vapaasti ja avoimesti sellainen kuin on, ahdistaa kyllä varmasti.

Itse ennen kuin tulin kaapista, puolustin topakkaan lesboja, homoja ja kaikkia muitakin yleisissä keskusteluissa. Itse tulin loppujenlopuksi räväkällä tavalla ulos kaapista, se oli mun tapa. Kukaan ei ainakaan päin naamaa sanonut mitään negaa, enkä olisi siitä edes välittänyt.

Voi olla että yksi työyteisössä on se homofobinen ja muut vaan "seuraa" esimerkkiä. Oli miten oli, löydät oman ratkaisusi asiaan. Ymmärrän myös puolisoasi toisaalta ja samalla myös sinua.

Jos tuntisin sinua paremmin, voisin eri tavalla heittää vinkkejä mutta ole rehellinen itsellesi ja puolisollesi, työ on vaan työtä mutta sinun pitää pystyä olemaan siellä ilman ahdistusta :) Eli jos kaapissaolo ahdistaa työssä, tule vaan rohkeasti ulos. Tee asia ensin itsellesi selväksi ja muista, ettei lesbous alenna arvoasi millään tavalla henkilönä, ystävänä tai työntekijänä tms. Töissä luulisi että keskitytään töihin (tarkoitan homofobisia tuökavereitasi). Miten pomosi suhtautuu työyhteisön homofobisuuteen? Ripaus itsevarmuutta, leuka ylös ja ole mitä olet. Homojen haukkuminen ja alentavasti puhuminen ei kuulu mihinkään työyhteisöön ja siihen pitäisi heti puuttua. Tsemppiä, ja kirjoittele miten tilanteesi etenee.

Toisaalta ei kaikki heterotkaan kerro itsestään mitään työpaikalla, en minäkään kertonut itsestäni sen kummemmin niin koulussa kuin myöhemmin työelämässäkään. Niin ja elin hetskuelämää silloin. Joku ihmettelikun ei tiedä minust oikein mitään, mutta jokaisella on oikeus kertoa juurisen verran kuin haluaa itsestään tai elämästään.
Kieltämättä olisi joskus kiva osallistua keskysteluihin jotka koskevat perhettä puolisoa ym.
Mietin jotwnkin nin että kun tekee töitä 40h viikosta toiseen vuodesta toiseen niin loppujen lopuksi töissä tiedetään enempi kuin kotisohvalla omasta perheestä.

Työkavereina on ihmisiä jotka kertovat elämästään paljonkin ja sitten toisia mistä ei oikein tiedä mitään, mitä nyt nuoremilla näkee viikonlopunjäljet kaulassa.

Puoliso tietää kantani ja olemukseni ja myös olen sen kertonut että se etten kerro eijohdu häpeästä tms. En vaan halua pälpättää omista asioista töissä.