Jotta ei syntyisi pienintäkään epäselvää, mainittakoon heti, että kannanottoni on puhtaasti ideologinen, ei tieteellinen.
Syntymä on monelle suuri onnettomuus. Keneltäkään ei kysytä, haluaako hän syntyä. Kenellekään elämää tuottavalle ihmiselle ei voi taata, ettei syntyvä tulisi kärsimään kohtuuttomasti.
On ehdotettu, että eutanasia tulisi sallituksi tietyissä erityisen vaikeissa tilanteissa. Vaadittaisiin usean lääkärin lupa, niinkuin joissakin maissa on jo määrätty. Lääkärien tai muiden än-äs asiantuntijoiden komissio ei voi mennä toivovan pään sisään. Vain toivova itse tietää, haluaako hän eutanasiaa ja miksi haluaa. Miksi hän olisi tilivelvollinen toisille, kun ei ole saanut ottaa kantaa syntymiseensäkään?
Elämän voi tehdä arvottomaksi moni seikka, vakava sairaus, liikuntakyvyttömyys, puhe- tai näkökyvyttömyys, ahdistuneisuus, pelko, masennus, harhat, melkein mikä tahansa. Toinen ei voi päättää toisen puolesta, onko se riittävästi.
Jokaisen pitäisi siis saada apua kuolemaan. Useimmat eutanasiaa toivovat arvostaisivat menettelyä, jossa ensin helpotettaisiin olo rauhoittavalla lääkkeellä, sitten nukuttavalla ja lopuksi kuolettavalla. Näin vältyttäisiin rumilta ja asiaan sopimattomilta menettelyiltä, kuten ampuma-aseen käytöltä, veren juoksutukselta, heittäytymiseltä korkealta, hirttäytymiseltä ja kipua tuottavilta myrkyiltä. Kuolema olisi kaunis ja rauhallinen.
Ketään, siis ei KETÄÄN, ei tulisi myöskään saattaa pakolla kuolemaan. Niille, jotka eivät halua eutanasiaa, tulisi varata riittävä määrä lääkkeitä kipuun ja ahdistukseen. Lasten ja vajaamielistenkään halua elää, ei missään tapauksessa saisi ohittaa.
Jos lääkärit kiltäytyisivät menettelystä, voitaisiin katsoa jokin toinen ihmisryhmä toteuttamaan. Kuoleva itse alottaisi prosessin käynnistämisen. Jos hän ei pystyisi, esimerkiksi halvauksen takia, joku vapaaehtoinen aloittaisi prosessiin. Paikalla olisi useampi esteetön henkilö, jotka laatisivat pöytäkirjan, jossa läsnäolijat mainittaisiin.
Vain jos kuolemassa vallitsee täydellinen ihmisen oma vapaaehtoisuus, elämme sivistysvaltiossa. Nyt olemme vasta ottamassa ensimmäisiä askelia sitä kohti.
Syntymä on monelle suuri onnettomuus. Keneltäkään ei kysytä, haluaako hän syntyä. Kenellekään elämää tuottavalle ihmiselle ei voi taata, ettei syntyvä tulisi kärsimään kohtuuttomasti.
On ehdotettu, että eutanasia tulisi sallituksi tietyissä erityisen vaikeissa tilanteissa. Vaadittaisiin usean lääkärin lupa, niinkuin joissakin maissa on jo määrätty. Lääkärien tai muiden än-äs asiantuntijoiden komissio ei voi mennä toivovan pään sisään. Vain toivova itse tietää, haluaako hän eutanasiaa ja miksi haluaa. Miksi hän olisi tilivelvollinen toisille, kun ei ole saanut ottaa kantaa syntymiseensäkään?
Elämän voi tehdä arvottomaksi moni seikka, vakava sairaus, liikuntakyvyttömyys, puhe- tai näkökyvyttömyys, ahdistuneisuus, pelko, masennus, harhat, melkein mikä tahansa. Toinen ei voi päättää toisen puolesta, onko se riittävästi.
Jokaisen pitäisi siis saada apua kuolemaan. Useimmat eutanasiaa toivovat arvostaisivat menettelyä, jossa ensin helpotettaisiin olo rauhoittavalla lääkkeellä, sitten nukuttavalla ja lopuksi kuolettavalla. Näin vältyttäisiin rumilta ja asiaan sopimattomilta menettelyiltä, kuten ampuma-aseen käytöltä, veren juoksutukselta, heittäytymiseltä korkealta, hirttäytymiseltä ja kipua tuottavilta myrkyiltä. Kuolema olisi kaunis ja rauhallinen.
Ketään, siis ei KETÄÄN, ei tulisi myöskään saattaa pakolla kuolemaan. Niille, jotka eivät halua eutanasiaa, tulisi varata riittävä määrä lääkkeitä kipuun ja ahdistukseen. Lasten ja vajaamielistenkään halua elää, ei missään tapauksessa saisi ohittaa.
Jos lääkärit kiltäytyisivät menettelystä, voitaisiin katsoa jokin toinen ihmisryhmä toteuttamaan. Kuoleva itse alottaisi prosessin käynnistämisen. Jos hän ei pystyisi, esimerkiksi halvauksen takia, joku vapaaehtoinen aloittaisi prosessiin. Paikalla olisi useampi esteetön henkilö, jotka laatisivat pöytäkirjan, jossa läsnäolijat mainittaisiin.
Vain jos kuolemassa vallitsee täydellinen ihmisen oma vapaaehtoisuus, elämme sivistysvaltiossa. Nyt olemme vasta ottamassa ensimmäisiä askelia sitä kohti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toisaalta evoluutio on koostanut atomeita rekoiksi sanotuiksi muodostelmiksi. Yllättävän usein kuljettaja menettää ajoneuvonsa hallinnan ja ajautuu suoralla tieosuudella päin rekkaa. Traagisin seurauksin!
Joten emme tarvitse eutanasiaa, vaan lisää autokoulun oppitunteja, jotta ruosteinen tojota pysyy käsissä suorallakin tieosuudella ja vältytään kamalilta tragedioilta.
Aloittajalla on täysin typerä ja ymmärtämätön otsikko. Asiahan on lakiperusteinen ja oli se mikä oli tulevaisuudessa, niin se ei ole yksilökohtainen, se koskee kaikkia oman valintansa mukaan. Se on joko laillista tai ei. Joka tapauksessa se koskee jokaikistä typerystäkin.
Mieluummin valitsen itselleni avustetun kuoleman sen sijaan, että joudun huutamaan suoraa huutoa viimeiset elinviikkoni tuskissani, joita kukaan ei osaa lievittää. Mutta sellainen kituminen on näköjään ns. kristittyjen harras toive, millä voi sovittaa omat syntinsä. Toivottavasti osaavat nauttia viimeiseen hengenvetoonsa asti!
"Järkikäteenjo", en ymmärrä, missä olen erimieltä kanssasi. Tarkoituksenihan on otsikkoa myöten, että eutanasia tulee tehdä kaikille lailliseksi, mutta ketään ei saa siihen pakottaa, vaan kukin saisi valita itse tekemättä jollekin tiliä, miksi.
Luitkohan oikeasti huolella kirjoitukseni?
Nykyään on hyvä saattohoito ja kipujen lievitys. Ja hoidon lopettaminen lääkärin arvion mukaan. Joidenkin kristittyjen mielestä tämä riittää. Varsinaista eutanaasiaa, tappopiikkiä ei enää tarvita. Aktiivista tappamista ei tarvita, se on turhaa, ja se on väärinkin moraalisesti.
Minulla ei ole kantaa asiasta. Nuorena hoidin tsupparina, mielisairaanhoitajien kesäsijaisena, lasarettiosastolla aivokuolleita ja heitä pidettiin hengissä ja kaikki sairaudet hoidettiin viimeiseen asti. Se tuntui turhalta. Nykyään väitetään että turhat hoidot lopetetaan. Ehkä se riittää.
<<Nykyään on hyvä saattohoito ja kipujen lievitys.>>
Ei ole.
Juuri siksi, ettei ole, eutanasiaa tarvitaan runsaammin, kuin sitä tarvittaisiin, jos lääkkeitä käytettäisiin riittävästi. Lääkärit suhtautuvat lääkitsemiseen hyvin eri tavalla. Ihmisellä ei ole mitään TAKEITA, että joutuu riittävää lääkitystä käyttävälle lääkärille, kun lääkitystä tarvitsisi, eikä enää voi itseään lopettaakaan.
Taitaakin sitten olla empiirinen kysymys. Onko olemassa hyvä saattohoito vai ei.
Sanoin aloituksessani:
"Jotta ei syntyisi pienintäkään epäselvää, mainittakoon heti, että kannanottoni on puhtaasti ideologinen, ei tieteellinen."
Mutta kun väitit ettei ole hyvää saattohoitoa, niin se on empiirinen kysymys, onko vai ei. Jos on hyvä saattohoito (ja hoidon lopettaminen turhassa tapauksessa ja kivun lievittäminen) varsinaista eutanasiaa, aktiivista tappamista ei tarvita.
Myös on mahdollista että tappamisen salliminen voi ryöstäytyä käsistä, väittävät vastustajat. Väittävät, että näin on jo tapahtunutkin sallivissa maissa.
Se ryöstäytyy käsistä. Kukaan ei pysty määrittelemään "oikeaa" hetkeä. Jotkut parantumattomatkin on parantuneet, kun "turhaa" hoitoa on jatkettu. Tunnen erään henkilön, joka oli "aivokuolleena" monta kuukautta ja yllättäen virkosi ja voi hyvin vielä tänäänkin.
Ei se voi olla empiirinen, koska "hyvä" on subjektiivinen asia. Tieteessä ei ole sopivaa koloa yleispätevälle hyvälle, eikä muillekaan arvoarvosteluille.
<<Se ryöstäytyy käsistä.>>
Tämä argumentti ei ole validi, koska sitä voidaan käyttää minkä tahansa asian torjumiseen. Mikä tahansa ihmisen tekemä on vaarassa liukua.
Kaiken A ja O on mielestäni kipujen lievitys.
Jotkut väittävät, että kaikenlaiset kivut ovat poistettavissa ja jotkut sanovat, että on kipuja, joita edes nykyinen lääketiede ei pysty poistamaan. Lasken samaan kategoriaan myös muut ongelmat, kuten esim. tukehtumisen tunne taikkapa tukehtuminen kuoliaaksi, silloin kun ihminen on vielä järjissään ja tajuissaan.
Sitten on lisäksi osaamattomat tai uskonnollisista syistä rajoittuneet lääkärit.
Valitsen mieluummin eutanasian. Kiitos!