Kirjoitin pari kuukautta sitten: "Nyt on enää turha haikailla SDP:hen siirtyneiden entisten YLEn poliittisten toimittajien saavutusten perään. Ajat ovat toiset kuin silloin, kun Antero Kekkonen, Leif Salmen, Seppo Tikka, Ralf Friberg, Maria Tolppanen, Reino Paasilinna, Saara Karhu, Mikael Jungner ja mm. Timo Harakka tekivät ykkösTV:ssä poltiikkaan demarien hyväksi. Susanne Päivärinnan ja Jan Andersonin ei silti tarvitse olla huolissaan, sillä vaalit lähetyvät ja SDP:ssä on aina tilaa kunnon propagandisteille". Miten oikeassa olinkaan; Päivärinta näytti jo värinsä.
Verovaroilla ylläpidettävää Suomen ykkösmediaa pitää nyt tarkastella kriittisesti. Sen tehtävänä ei ole suinkaan puoluepoliittinen suhmurointi vaan tiedonvälitys.
Eilisessä Ylen aamulähetyksessä Timo Haapala avasi hyvin edustamansa ja muidenkin tiedotusvälineiden taktiikkaa. Varsinaisiin uutisiin laitetaan vain niukasti tietoa ja varsinainen poliittinen vaikuttaminen (joko tiedotusvälineen tai toimittajan oman filosofian mukaisesti) tehdään ns. kolumneissa. Siellä kuulemma Haapalan mukaan voi esittää melkein mitä vain. Minusta se on kuitenkin suuren yleisön huijaamista, sillä kaikki eivät ymmärrä, milloin mennään propagandan puolelle.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström kiteytti hyvin: "Sananvapaushan ei tarkoita sitä, että kenenkään olisi pakko julkaista mitään. Päinvastoin lehdistövapauteen kuuluu, että tiedotusväline itsenäisesti päättää, mitä se julkaisee"
Nyt kun kuntavaalit taas lähetyvät, on hyvä muistaa, mitä faktabaarin vetäjä on kirjoittanut: Faktabaari paljastaa poliittiset puppupuheet, joita olemme saaneet kuulla enemmän toimittajilta kuin poliitikoilta.
Verovaroilla ylläpidettävää Suomen ykkösmediaa pitää nyt tarkastella kriittisesti. Sen tehtävänä ei ole suinkaan puoluepoliittinen suhmurointi vaan tiedonvälitys.
Eilisessä Ylen aamulähetyksessä Timo Haapala avasi hyvin edustamansa ja muidenkin tiedotusvälineiden taktiikkaa. Varsinaisiin uutisiin laitetaan vain niukasti tietoa ja varsinainen poliittinen vaikuttaminen (joko tiedotusvälineen tai toimittajan oman filosofian mukaisesti) tehdään ns. kolumneissa. Siellä kuulemma Haapalan mukaan voi esittää melkein mitä vain. Minusta se on kuitenkin suuren yleisön huijaamista, sillä kaikki eivät ymmärrä, milloin mennään propagandan puolelle.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström kiteytti hyvin: "Sananvapaushan ei tarkoita sitä, että kenenkään olisi pakko julkaista mitään. Päinvastoin lehdistövapauteen kuuluu, että tiedotusväline itsenäisesti päättää, mitä se julkaisee"
Nyt kun kuntavaalit taas lähetyvät, on hyvä muistaa, mitä faktabaarin vetäjä on kirjoittanut: Faktabaari paljastaa poliittiset puppupuheet, joita olemme saaneet kuulla enemmän toimittajilta kuin poliitikoilta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liittyykö tämäkin siihen "faktojen jälkeiseen aikaa"?
Faktat lyhyesti ja sitten toimittajan tai median oma agenda isommin samaan yhteyteen.
Joka mediassa on omat niksinsä ja ohjelmansa ja palstansa. Jossain Aamulehdessä Pulla-Masa nälvii kepulaisia ja YLEllä on taas Uutisvuotonsa ja pressiklubinsa. Viesti on kuitenkin sama"kepu pettää aina".