Kun vain hyväksyy tosiasiat.Minulle kävi vanhanaikaisesti kun erosin reilut kaksi vuotta sitten ja nyt olin vajaan puolivuotta suhteessa joka alkujaan toimi loistavasti.Rakastuin,mutta nyt olen taas sinkku ja ihmettelen mikähän virhe tuli tehtyä?? Ei sitä minulle aivan suoraan sanottu kun Hän lähti.
No tämä on nyt sitten tätä ja eikun uutta matoa koukkuun...eikös?
No tämä on nyt sitten tätä ja eikun uutta matoa koukkuun...eikös?
Vastaukset 15
Vanhimmat
minä se nainen, josta erosit...
No en varmaankaan juuri sinun, mutta olen juuri samassa tilanteessa nyt - osat vain toisinpäin.
Seurustelin juuri puoli vuotta aivan ihanan 45v miehen kanssa. Kaikki sujui tosi hyvin, todettiin monta kertaa, miten hyvä olikaan olla toistemme kanssa.
Mutta, kappas vain. Kaikki päättyi juuri. Mies kuittasi koko seurustelumme päättyneeksi kylmästi yhdellä ainoalla tekstiviestillä. Hän ei enää jatka suhdettamme - ei pysty.
Yritin soittaa parinakin päivänä. Mies ei vastaa edes puheluihini. Olen ymmälläni yhtä lailla kuin sinäkin - ollaan kuitenkin aikuisia, kuitenkin toimitaan kuin murrosikäiset....
Olen suru puserossa ja suurena kysymysmerkkinä, tunne on varmaan sinulle tuttu. Että kohtalotovereita löytyy.....
***
Nyt ajatellaan vaan, että nokka pystyyn ja eteenpäin....
No et varmaankaan ole se nainen koska en voisi laittaa tekstiviestiä jos en halua jatkaa.
Itsekin 45 ja siis aikuinen joten asiat pitäisi puhua"nenätysten"...
Hyvä kun on tämä paikka johon voi edes vähän purkaa tuntojaan
Olet oikeassa siinä että kantapäänkautta sitä oppii ja tekee hyvää olla yksinkin mutta minun mielestä aikuinen tarvitsee rinnalleen toisen....
Ehkä keväämmällä kun alkaa tämä pimeys vaihtumaan kirkkaudeksi ja luotokin herää
lopettaa seurustelun lähettämällä tekstiviestin.
Jos ei ole minkäänlaista selkärankaa sanoa asiaa suoraan, kannattaa pysyä sinkkuna lopun ikää.
Sen verran pitää olla häpyä...( miehelläkin )
kyllä elämä opettaa, jos haluaa ottaa opikseen..Vaikka olenkin nainen, en ryhtyisi uuteen suhteeseen sinuna. Miettisin, mikä meni vikaan, ja tekisin elämästäni mahdoll. tyydyttävän yksin. Miksi panna matoa koukkuun, ja kenties pettyä taas? Kuulen työssäni ihmisten hätää yötä päivää, ja olen nähnyt heidän rakkaudentarpeensa, mutta jokaisen meistä on opittava läksymme. Kuka kantapään kautta, kuka muuten.
niin, miksei..
veteen vaan...mitä hittoa jäädä puimaan ja miettimään joka asiaa mikä meni pieleen.
Kun ei toimi, niin ei ja sillä selvä.
Jonkun toisen kanssa kaikki sujuu ehkä paremmin.
Ei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin....
ole todellakaan tarkoitettu olemaan yksin, mutta parempi niinkin kuin huonon kaverin kanssa. Kun sitä vähän miettii asioita, voi oppia itsestään lisää, eikä tarvitse tuottaa mielipahaakaan kellekään...
Sitten ehkä kelpaat muillekin?
Ei sinkku ole ylijäämä vaan ihminen joka harkitsee tarkoin!
Välillä on hyvä hieman pysähtyä ja miettiä, siinä olen samaa mieltä. Toisaalta kun tuo kohtalo oikein alkaa tuupata, niin vaikea sitä on estelläkään. Aina ei auta, vaikka onkisi ilman koukkua ;)
olen ehdottomasti sitä mieltä että jokainen ihminen voi saada samasta ihmisestä esille aivan erilaisia puolia ja ulottuvuuksia... matkaan vain :) .. turha sitä aina vikaa on ensimmäisenä itsestä kaivella..
kerro vapaasti
totta puhut..turha jäädä tuleen makaamaan ja ihmettelemää jos ei syytkään ole selvillä..seuraava suhde voi olla jo nurkan takana ja entistä parempana..
jaaha, itse taas olen ihmetellyt miksi en koskaan aikaisemmin ole saanut kalaa, mutta kun tarkemmin ajattelen niin mato on unohtunut koukusta. En edes voi laittaa matoa koukkuun, se on niin inhottavaa. Joka tapauksessa, yllättäen löysin 'kalan' edes kalastamatta, paikasta josta viimeksi olisin voinut kuvitella. Elämä yllättää!
Jep jep kiitti vaan noista kannustuksista.Juuri nyt ottaa nuppiin senverran lujaa,et ei oikein ajatus kulje tai edes pysy päässä!!
Mutta työ kyllä auttaa unohtamaan asiat hetkeksi ja onhan tuolla ulkona raitista ilmaa ja vapaita naisia et mitäpä minä täällä kitisen..???
Mutta kyllähän tääkin jollaintapaa helpottaa kun voi kirjoittaa ja sillain purkaa tuntojaan....