Onko kenelläkään kokemusta kustantamosta, jolle voisi tarjota elämänkertaa luettavaksi? Ei ole kysymys historiasta, vaan tästä päivästä.
Selasin jo vähän kustantamojen sivuja, mutten saanut selvää...
Selasin jo vähän kustantamojen sivuja, mutten saanut selvää...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kustantamot eivät julkaise tavisten elämäkertoja. Jos katsot kirjastosta elämäkertoja, niin voit päätellä minkä tason julkkis täytyy olla, jotta kustantamot kiinnostuvat. Useimmiten elämäkerrat kirjoittaa haamukirjoittaja.
Aivan. Vielä tyhmä kysymys perään, että mikä tai kuka on haamukirjoittaja? Onko kysymys laillisesta ns. apulaisesta, jonka kanssa kirja voidaan kirjoittaa?
En kirjoita fyysisestä väkivallasta, enkä tavallisesta arkielämästä.
Haamukirjoittaja on kirjailija tai muu tekstintuottamisen ammattilainen, joka saattaa elämäkerran kirjalliseen muotoonsa. Millä tavalla käytännössä, ja kuinka suuri haamukirjoittaja rooli työssä on, se vaihtelee tapauskohtaisesti. Julkkisten kohdalla haamukirjoittaja hoitaa useimmiten koko kirjoitushomman käytännössä muutaman haastattelun ja kenties jokusen kömpelösti kirjoitetun tekstiliuskan pohjalta. Täysin laillista toimintaa, ja haamukirjoittaja saa palkan tekemästään työstä.
Taisi haluta lähettää luettavaksi... ei maininnu julkaisemisesta mitään. Ite lähetin kässäri luettavaksi terveyskeskukseen... eivät tykänneet.
Mikäköhän osuus kirjan tuotannosta menisi tässä tapauksessa haamukirjoittajalle, hmmmm?? Kiinnostaa minuakin... sillä itse sisältö ei olekaan kirjoittajan omaa ideaa....
Ei ole kokemusta...
Riippuu siitä, miten paljon elämäkerran kohde on tuottanut tekstiä. Jos vain toimitustyö, niin siitä saa vain könttäsumman eli kirjoituspalkkion. Jos taas on haastattelujen pohjalta kirjoitettu, niin haamukirjoittajasta tulee kirjan toinen tekijä, jolloin palkkiot menevät samoin kuin kirjailijoilla muutenkin eli teoksen kirjoittaja on kirjailija eikä elämäkerran kohde.
Jos tarkoitat sisällöllä elämäkerran kohteen elämää, niin sehän ei ratkaise tässä mitään, vaan kirjoitustyö. Elämäkerta on siinä mielessä kuin mikä tahansa tietokirja, monet elämäkerrathan kirjoitetaankin kohteen kuoleman jälkeen. Julkisuuden henkilöstä voi kirjoittaa elämäkerran kuka tahansa, siinä mielessä hän ei elämäänsä "omista".