Vieläkö muistat sota-ajat

Ihmiset elää nykyään kauemmin .
Minäkin .mm. ilman lääkitystä . Ja terve .
Moni on rapeuttanut elimistönsä näillä lääkäreiden yliannoksilla Denenttiapotilaat esim . Muistisairaus on monasti parantunutkin kun lääkitys on tarkistettu . Ja seitähän ei lääkärit mielellään omaaloituksella tee. Se on heidäm pisnes.
Sotaajan muistan olin 5v kun sota syttyi . muistan niiltäajoilta paljonkin .
U.M

Niin ne ajat muuttuu. Jää historian hämärään sekin turhuus.

Äiti rakas vielä muisti kun viikolla täytti 90v.- Mitalit oli, yksi presidentiltäkin :D

Minulla on jäljellä kirjallinen dokumentti lääkäriltä, joka kirjoiti todistuksen mummolleni: "Todistan, että rouva XX potee vaikeaa sydänvikaa ja korkeata verenpainetta ja on siksi huonossa kunnosa, ettei mitenkään jaksa kulkea raskaissa puupohjakengissä, joten katson välttämättömäksi, että hänelle myönnetään nahkajalkineiden ostolupa. Helsingissä lokakuun 13 pnä 1944."

Minulla oli punaiset paperinarukengät, joissa taipuisat puupohjat. Olin oikein tyytyväinen. Hienot! Varvas niistä yllä rupesi äkkiä pilkottamaan, kun kengät kastuivat sateessa. Paperinaru kastui ja katkeili.

Näitä sota ajan kenkäjuttuja minäkin kuulin tädiltäni.

Olin 4-vuotias kun talvisota syttyi ja 10-vuotias kun II-maailmansota päättyi. Puukengät oli minulakin ja muitakin muistoja.

Isä oli talvisodan aikaan 11-vuotias.Lyyti-tädin kanssa söi haukea ja perunaa.Muuta ei ollut. Varpaat paleleltui. Koko taivaanranta oli punainen tykkitulesta, jyminä kuului. Lentokoneet pommitti kuopiota.

Mitä sitä muistelemaan? Joka päivä telkusta näyttävät, milloin Syyriasta, Irakista,Jemenistä Afrikasta, Ukrainasta.- Eikä varmaan lopu ennenkuin joku isompi taivaankappale törmää maapalloon !

En kyllä vieläkään muista niistä yhtään mitään

Muistan paljon
voisi kirjan kirjoittaa kaikesta mitä maalla tehtiin kun miehet oli sodassa ja kuinka sotavangit tuli joihinki maalaistaloihin rengiksi, puute oli kaikesta, kaikki tehtiin itse kotona saippuasta asi vaatteisiin siis aivan kaikki mitä nykyään tekee teollisuus,
maalaistalo oli monipuolinen teollisuus laitos,
jossa tehtiin tiilia rakentamiseen,
sepäntöitä hevosille rekiä sun muita työkaluja mitä ikinä maalla tarvittiin viikatteista lähtien, oli myös tekstiiliteollisuus täydessä käynnissä kangaspuilla tehtiin kankaita mattoja ja mitä mielikuvitus tuotti,
suutariki löytyi kotoa, joka teki kengät elänten nahasta koko kyläläisille,
meikä sai olla pikku apulainen aivan kaikessa, myös suurain pikilangan teossa sain pitää langan toisesta päästä kiinni kun pappa lankaa valmisti,
mummon apulainenki sain olla, mattoja sain puistella ja puita hakee ranteelta,
vettä kaivosta en saanu hakee kun mummo pelkäs että putoon kaivoon,
maalla elämä oli henkisesti valtavan rikasta ja monipuolista,
surettaa nyky lasten elämä kaupungeissa
kuinka henkisesti köyhää elämää he joutuvatkaan elämää
ja henkisesti köyhässä katujen ympäristössä kasvamaan aikuisuuteen,
niin no onhan heillä nykyään tietotekniikka käytössä ja yliopistot joista me malla emme tienneet silloin yhtikäs mitään,
ei kyllä tienneet muutkaan ihmiset,
koska tekniikka alkoi kehittyä vasta seitkyt-luvun loppupuolella,
kehitys onkin ollut huima,

eipä jaksa enenmpää raottaa meneisyyden verhoa,

siellä ku on sota-ajan synkät ja maaiselämän hyvätkin puolet,
harvemmin muistelee synkkyyttä, pelkoja jota sodasta tulleet isät saattoi aiheuttaa traumaatisten kokemusten murtamina,
ei he koskaan pahaa tarkottaneet,
hermot vaan saattoi miehillä olla kireenä,

sotasankarit olivat toimeliaita ja ahkeria,
kovasti joutuivat uurastamaan töitä
kaikki jotka selviytyi sodasta hengissä,
HEILLE SUUR-KIITOKSET
voimme vain suuresti kiittää heitä näin ihanasta isänmaastamme,
suomesta kehittyi rikas pieni valtio , paratiisi suomalaisille,
jonka nyky politiikka on melkein tuhonnu,

oni vanhus menettää lähimuistinsa ,mutta muistaa ihmeen hyvin entisiä aikoja .
Ihmettelin äitiäni joka eli kanssa vanhaksi --kuinka niitä vanhoja saatiin aina kuunnella ,joskus ihan liiankin kanssa
Taidan olla samanlainen . Mielelläni kyllä unohtaisin koska elämä ei ollut mitään hauskaa sodan aikana ja sen jälkeenkään - Ja nyt kun ajattelen --liian nuorena menin naapurin pojan muijaksi . Luulin sitäkin helpommaksi . Jos ei olis ollut sitä rakkautta ,ei olis kestänyt .

U.M