Meillä on kaksi sekarotuista koiraa, toinen 3,5v ja toinen 3kk.
Tämä nuorempi koira ei aina osaa "käyttäytyä" vanhempaa koiraa kohtaan reilusti, mm. ottaa toisen suusta luun, ei anna nukkua rauhassa, pureskelee korvia.
Eilen illalla oli aika rajun oloinen tapahtuma, kun pentu taas kerran meni häiritsemään vanhempaa, kun söi luuta. Pentu sai sitten hieman kurinpalautusta, ja kuono aukesi (ei kuitenkaan pahasti). Kauhea huuto siitä seurasi, kun pentu niin kovasti pelästyi. Vanhemmalla koiralla oli myös heti kauhea hätä mitä tapahtui ja yritti nuolla pentua. Pentua tietysti hirvitti se ja olikin puolisen tuntia sylissä. Tunti meni ja koirat oli taas ylimpiä ystäviä.
Kyselenkin missä vaiheessa on hyvä puuttua noihin vanhemman ärähtelyihin? Kannattaako vanhemmalle olla kovasti vihainen?
Meillä ollut periaate, että koirat saavat keskenään selvittää välinsä, silloin tietysti kun se pysyy kohtuulisena.
Tämä nuorempi koira ei aina osaa "käyttäytyä" vanhempaa koiraa kohtaan reilusti, mm. ottaa toisen suusta luun, ei anna nukkua rauhassa, pureskelee korvia.
Eilen illalla oli aika rajun oloinen tapahtuma, kun pentu taas kerran meni häiritsemään vanhempaa, kun söi luuta. Pentu sai sitten hieman kurinpalautusta, ja kuono aukesi (ei kuitenkaan pahasti). Kauhea huuto siitä seurasi, kun pentu niin kovasti pelästyi. Vanhemmalla koiralla oli myös heti kauhea hätä mitä tapahtui ja yritti nuolla pentua. Pentua tietysti hirvitti se ja olikin puolisen tuntia sylissä. Tunti meni ja koirat oli taas ylimpiä ystäviä.
Kyselenkin missä vaiheessa on hyvä puuttua noihin vanhemman ärähtelyihin? Kannattaako vanhemmalle olla kovasti vihainen?
Meillä ollut periaate, että koirat saavat keskenään selvittää välinsä, silloin tietysti kun se pysyy kohtuulisena.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Molemmat ovat narttuja.
Ensinnäkin ottaisin pois kaikki luut t.m.s koirilta silloin kun ne ovat toistensa seurassa, kun kerroit et on kyseessä narttuja olisin vielä varovaisempi jo alusta asti noiden keskinäisten välien suhteen, jotta saat ne pidettyä kavereina edelleen.
Tuosta kertomastasi tapauksesta, meillä on noin käynyt poikkeuksetta pennulle jopa tyhjän ruokakupin kanssa, hirmunen huuto, reikä naamaan mutta ompahan sitten osattu (me omistajat) vastedes antaa ruokarauha molemmille eli saavat syödä toinen toisessa huoneessa, nämä ruokajutut, kotiintulo ja ulsolähtötilanteet ovat olleet niitä "tulenarimpia", tappelunlaukaisu tilanteita.
Miksi ihmeessä kaikki luut pois?
Jos molemmilla on yllinkyllin luita ei tappelua synny, varsinkin jos kyseessä on pentukoira, on sille hyvä opettaa ettei toista mennä häiritsemään silloin kun se syö (ja sehän onnistuu juuri sen toisen koiran avulla). Pitää vain itse ymmärtää ettei puutu koirien väliseen kommunikaation. Kun toinen ärähtää luista, ärähdetylle osapuolelle annetaan oma luu ärähdyksen jälkeen (tämä opettaa sinun luut, minun luut) Opppii pentu olemaan ärsyttämättä ja häiritsemästä.
Jos pentu oli suorastaan julkea, viimeistään nyt se oppii jättämään toiset koirat tietyissä tilanteissa rauhaan, näin se emokin opettaa (siis pieni hellä puru kuonoon ja joskus jopa painavat kuonon maahan hillitääkseen pentuja. Eivät siis takerru niskaan ja retuuta.) vauvoilleen olematta liian ahneita.
Oletko lukenut Tuire Kaimion kirjan Pennun kasvatus, siellä erittäin hyviä vinkkejä ja neuvoja kaikkeen koiran käsittelyyn pennusta nuoreksi koiraksi (kirjaa voi myös soveltaa aikuisiin koiriin)
Älä vielä sekaannu koirien väleihin, voi olla että ne hiiltyvät siitä vielä enemmän.
Tässä tapauksessa on juuri ollutkin se "opettaja", on vaan joskus käynyt niinkin (ei meillä),etä pelkän tyhjän vesikupin haistelusta on pennulta lähtenyt henki.
Toki (näissä molemmissa)tapauksissa mitä olen ollut todistamassa, tilanne on käynyt niin salamannopeasti ettei siinä ole ehtinyt aata sanoa tai sitten väliin mennä, eikä tapoihini ole kyllä kuulunut sen kummemmin lällytellä pentuja vaikka olisi kipeää tehnytkin, reipastaminen on auttanut niin koiran (kuin ihmislastenkin)säikähdyksiin parhaiten.
Kokemuksista viisastuneena olen silti pitänyt (aidot) luut kuten myös mieluisat lelutkin pois provosoimasta, silläkin ettei sisällä reuhata.
En nyt jaksa uskoa että aiheen alottajalla olisi kuitenkaan normaalista mitenkään erityisesti poikkavaa edes sattunut, itse en enää "leiki" narttujen väleillä kirjoittipa kuka tahansa sitten mitä tahansa.
Mitenkään Kaimiota väheksymättä.
tässäkin oli kyse. Sinun mielestäsi koirille ei tulisi antaa luita ja minun mielestä mahdollisimman paljon, ja opettaa niille se ettei niistä tarvitse aloittaa tappelua, sillä ne eivät lopu kesken ja molemmilla on omat...
mitäpäs tuosta vänkäämään.
Sakuillani (3kpl) vaan on aina ollut kummasti mieluisampi juuri "se" mikä on toisella, eli jos nyt kuvitellaan, että vaikka "kylväisin" lattiat luilla niin epäilempä, että sillä toisella olisi sittenkin "juuri se" luu, jonka toinen tahtoo omakseen.
myös. Kaluttuja luita löytyy, mutta kun vanhempi joskus ottaa jonkun kaluttavakseen, pentu haluaa juuri sen luun. Välillä antaa pennulle sen, välillä ilmoittaa murinalla, että et ota. Koiran pennut ovat välillä kuin ihmislapset, kaverilla on aina se parempi lelu vaikka olisivat samanlaisia...
vanhemman koiran täytyykin näyttää kumpi heistä on johtaja, tuonikäinen pentuhan todellakin koettelee ja hyppii vanhemman silmille. En usko että sinun tai kenenkään muunkaan tarvii väliin mennä. Pennun on opittava kunnioittamaan vanhempaa koiraa, kyllä se pikkuhiljaa oppii mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tuskin aikuinen koira käy kunnolla käsiksi pentuun ellet itse omalla käytökselläsi horjuta "johtajan" asemaa.
koirat selvittävät välinsä. Älä mene pitelemään pentua sylissä ja hyssyttelemään. ARGH että tekisi mieli sanoa muutakin... Sanon nyt vain että aikuinen koira näyttää pennulle kaapin paikan ja niin kuuluukin. Se että molemmat ovat barttuja ei vaikuta asiaan. Sama kuin äiti joka kieltää lastaan näpelöimästä meikkejään.
..samaa mieltä Dagonetin kanssa. Miksi ihmeessä otit pennun syliin sääliteltäväksi. Anna vanhemman komentaa pentua puuttumatta asiaan (täysipäinen aikuinen osaa kyllä komentaa sopivasti, pentua vahingoittamatta). Et toru vanhempaa kun se tekee työtään ja kasvattaa riiviötä. Etkä ota pentua syliin lällytettäväksi vanhemman komennuksen jälkeen (syliin ottamalla näytät koirille, että vanhempi ei olisi saanut komentaa). Tällä ennaltaehkäiset niitä oikeita tappeluita sitten myöhemmin.
En tajunnut, että tuo sylijuttu on suuri juttu. Mä tietysti halusin lohduttaa pentua, koska huutohan oli kamala ja kesti minuutteja. Nyt kun mietie asiaa, huomaan että oli aikas tyhmästi tehty!
Nyt sitten neuvoista viisaampana kohti uusia valtataistoja.
(koirat muuten nukkuu nytkin jaloissani, pentu vanhemman kainalossa)
Sydän siinä särkyy, kun pentu ulisee 'ai ai sattui iso paha koira', mutta itkeehän lapsikin, kun äiti sanoo, että et saa karkkia kaupassa. Eikä se periksi antamalla parane. Älä stressaa liikaa. Luonto hoitaa omansa.
Tiedän tapauksen kun vanhempi koira oli syömässä ja pentu tuli samalle ruokakupille. Se vanhampi tarttui pennun niskaan kiinni sillä seurauksella että pentu kuoli. Sinä olet tämän lauman johtaja ja määräät miten käyttäydytään. En laittaisi alempiarvoisia selvittelemään välejään keskenään.
....En itsekkään laittamalla laittaisi koiriani väliänsä slvittämään. Itsellä on 3v ja 10vkoa olevat nartut. Meillä kans luita on kyllä monen monta, mutte pentu haluaa juuri sen mitä "ei saa". Mielestäni koirien on hyvä olla selvillä kuka on se nelijalkaisten "johtaja". Itse en puutu koirieni tappeluihin, mutta tiedän myös sen, ettävanhempi koirani ei ole niin kaistapää, että pennun tappaisi.
Pennusta kasvaa suuri koira, suurempi kuin tämä vanhempi. Hyvä vaan että nyt on heidän välinen arvojärjestys kohdallaan, myöhemmin saattaa sitten käydä jo huonommin jos välit "selvitetään", kun molemmat ovat isoja.
Mä en usko sitä, että perheen koiriwn ei saisi tapella, kun vaikka toinen on pentu. Mielestäi se vain pehentaa asioita kun pentu kasvaa ja ihan varmasti joskus sen tilaisuuden saa näyttää vanhemmalle koiralle mistä kana pissaa. Perampi, että pentuna jo oppinut, että tuolle kaverille ei ryppyillä!
annanpa tässä sinulle loistavan esimerkin mitä meidän pihassa tapahtui..
näin lyhykäisyydessä:
eli sekarotunenkoira,otti vallan kun vanhempi kultainen noutaja uros kuoli.
sekarotuinen on narttu.
myöhemmin otimme rotikan pennun,narttu.
sekarotunen rökitti pentua aina kun se teki väärin,ihan pienetkin asiat.ja huuto oli joskus kova.
vuodet vierivät...rotikka nyt 4vuotias painaa liki 50kg ja pelkkää lihasta,sekarotunen painaa n.25kiloa.
Rotikka on kova haastamaan riitaa muitten koiriemme kanssa,mutta jättää asian sikseen jos toinen alistuu-->kerran naapurin sakemanni tuli ja tappelu tuli ja molemmat oli ell vuorokauden(tämä piti vaan mainita että tajuatte miten "ilkeä" rotikkani voi olla) mutta silloin kun tämä meidän sekarotunen tulee ja ärähtää rotikka on selällään koivet pystyssä. Se tietää että voisi rökittää sekarotuisen,mutta ei sitä tee.silloin ainoastaan ärähtää jos sekarotuinen meinaa mennä syömään sen sapuskat-->mutta koirat ovat viisaita ja eivät mene toisten eväille jos on omansa.
Koirille annetaan ruuat samaan aikaan,ja jos ne yrittävät mennä tai vaihtaa ruokakuppeja,me ihmiset jotka olemme alfauroksia tai naaraita näytämme että tämä on väärin...ja näin meillä syö joskus jopa 10koiraa irrallaan kaikki omilla kupeillaan,ja kaikki tyytyväisiä.
eli asiani pointti,anna hyvä ihminen niitten selvittää omat asiansa.mutta pidä ruokakupit molemmilla oma,ja jos pentu yrittää vanhemman kupille vaikka vanhempi ei ole paikallaan "rökitä" sinä,ja toiste päi jos vanhempi yrittää pennun kupille-->"rökitys"..
haluan lisätä kun sanoin "rökitys" en tarkoittanut koiran pieksemistä,hakkaamista... vaan teidän tapa komentaa,eli jos se on kielto ei, näpäys kuonoon,niskakarvoista tukistus,läppäsy pyllyyn, tai mikä tahansa teillä on käytössä komentaessaan niin sitä käytatte "rökityksenä"..
eipä mulla muuta,ajattelin vain äkkiä kommentoida ettei tule mittään "koiranhakkaaja" juttuja...