Äitimme puoliso kuoli joitain vuosia sitten. Hänen lapsensa alkoivat heti vaatia jakoa. Äitimme turvaksi oli kuitenkin hallinta testamentti ja lopulta saimme rauhoitettua tilanteen ja omaisuus jäi äidin täyteen hallintaan jakamattomana.
Nyt sitten äitikin kuoli. Nyt nuo väittävät, että äidin tilillä olevat rahat ovatkin yksin heidän ja että meidän pitää vielä lisäksi antaa heille äidin omaisuutta tai ostaa heidät ulos!!!
Miten tämä on mahdollista?! Eihän puolison lapset peri! Ja äiti ilmoitti aikanaan, ettei maksa tasinkoakaan.
Nyt sitten äitikin kuoli. Nyt nuo väittävät, että äidin tilillä olevat rahat ovatkin yksin heidän ja että meidän pitää vielä lisäksi antaa heille äidin omaisuutta tai ostaa heidät ulos!!!
Miten tämä on mahdollista?! Eihän puolison lapset peri! Ja äiti ilmoitti aikanaan, ettei maksa tasinkoakaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
No tuon keskinäisen testamentin syvempi sisältöhän kertois jo paljon mut jos oletetaan, että olivat naimisissa, avioehtoo ei oo ollu ja kesk.testamentti on pelkästään pidättänyt leskelle kämpän hallintaoikeuden, NIIN nythän sit omaisuus mennee 50/50 lesken ja aiemmin kuolleen puolison perillisille. Jos oli yhteisiäkin lapsia, he pääsevät osalliseksi kumpaankin perintöpuolikkaaseen.
Hieman tarkemmalla alkusepustuksella tulisi palstaväeltä varmasti tarkempia kommenttejakin...
Puolison lapset ovat puolison rintaperillisiä ja heillä on oikeus vaatia, oli sitten testamenttia tai ei, ainakin lakiosaa puolison jäämistöstä. Testamentilla ei siis voi sulkea pois puolison lasten oikeutta lakiosaan puolison omaisuudesta. Kyseessä näyttää olevan puolison kuoleman jälkeen jakamattomaksi jäänyt pesä.
No ei he vaatineet koska saimme heidät ymmärtämään että jättävät äitini joka oli leski rauhaan. Eli kuten kerroin niin pesä jäi jakamattomana äidin täyteen hallintaan.
Kyllä puolison lapset saavat vaatia osaansa.
Tasinkoprivilegi on vain leskellä, ei enää lesken perillisillä. Lesken elinaikana olisi pitänyt tehdä ositus. Jos ositusta ei ole toimitettu ennen tasinkoetuoikeuteen vedonneen lesken kuolemaa, lesken kuolinhetkellä syntyy ensin kuolleen puolison perillisille perintöoikeus tasinkoon.
Eli näin se vaan menee, 50/50 jako ellei leski ole merkittävästi rikastunut puolisonsa kuoleman jälkeen, ja ellei testamentissa ole määrätty mitään tarkemmin, kuka lapsista saa mitäkin.
He siis vaativat ositusta mutta me sanoimme, että sitä ei ole pakko tehdä ja jättivät sitten rauhaan äidin. Äiti ei ole rikastunut vaan pienituloisena joutunut elämään säästöillään.
Ap kirjoitti: "Eihän puolison lapset peri! Ja äiti ilmoitti aikanaan, ettei maksa tasinkoakaan."
Kerropa tilanne tosiaan hieman tarkemmin.
Eli: kun äitisi avio(?)puoliso kuoli, mitä silloin tehtiin?
Perukirjoitus tietty. Entä ositus?
Oliko äitisi varakkaampi osapuoli?
Käyttikö lesken tasinkoprivilegia?
Ottiko äitisi vastaan tuolloin perintöä puolisoltaan ja oliko tuo hallintaoikeus vain koti-irtaimiston hallintaan jakamattomana? Eli, millainen oli testamentti?
Jos kerrot kovin ylimalkaisesti ja epäselvin termein, vastausta on vaikea antaa, koska riippuu juuri niin kovin paljon noista mainitsemistani asioista.
En minä osaa hienonpia termejä käyttää mutta hallinta testamentti oli ja pesä jäi siksi äidin hallintaan. Ei siis osiitettu kenellekkään mitään. Äidillä oli vähän enemmän varoja kun hän on vanhempiensa kesämökin perinyt. Muuten omaisuus oli tasan eli asunto ja pankkitilit.
Tehtiinkö äitinne puolison kuoltua perukirja,ositus,jako.
Synnyitte ilmeisemmin uuteen liitoon,jossa olette saaneet nauttia
vanhan liiton hedelmistä,leskenoikeuden turvin,ja perillisten.
Mihin uuteen liittoon synnyimme??? Kyllä me synnyimme äidin ja oman isämme liittoon silloin aikoinaan. Mutta he erosivat jo aikapäiviä sitten. En tajua tästä vastauksesta kyllä mitään. Mitään hedelmiä emme ole keneltäkään todellakaan saaneet. mitä oikein tarkoitat???
Aloituksessa kuollaan,jäljempänä erotaan
Ei vaan ensin vanhempamme erosivat ja nyt äidin uusi mies kuoli.
Voitko nyt kertoa mitä tarkoitat ja mistä helkkarin hedelmistä puhut?
Mistä ihmeestä me lapset muka olemme saaneet nauttia?
Montako Trollia siellä on?'perimässä.
Ei taida äiti vainaan perintö tuottaa "mielenrauhaa" kun kaikki
hedelmät on jo syöty ja lisää vaaditaan.:)::)
Taitaa olla taas yksi esimerkki siitä, miten huono ratkaisu osituksen (ja perinnönjaon) toimittamatta jättäminen on. Ilmeisesti kyse molempien toisesta avioliitosta tai ainakin kummallakin siis omat lapset?
Jos leski oli varakaampi ja olisi halunnut oman omaisuutensa siirtyvän vain omille lapsilleen, hänen olisi tosiaan pitänyt vaatia ositusta. Siinä hän olisi voinut vedota lesken tasinkoprivilegiin eli oikeuteen olla luovuttamatta tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille.
Ja jos tässä on siis ollut hallintaoikeustestamentti lesken hyväksi, ei leski ole saanut omistusoikeutta ensin kuolleen puolison varoihin. Jos rahat ovat olleet yhteisellä tilillä ja leski on niitä käyttänyt, niin hän on tietysti käyttänyt omaa osuuttaan varoista. Jos leski olisi pitänyt kirjanpitoa varojen käytöstä ja voitaisiin osoittaa hänen käyttäneen varoja esimerkiksi ensin kuolleen puolison omaisuuden parantamiseen (remontti tms.), niin silloin voitaisiin katsoa vähennyksen koskevan ensin kuolleen puolison varoja. Mutta jos mitään tällaista selvitystä tai kirjanpitoa ei ole, niin silloin leski on käyttänyt omia varojaan ja jos jotain rahaa on jäljellä, niin ne saattavat hyvinkin kuulua kokonaisuudessaan ensin kuolleelle puolisolle, riippumatta siitä, kenen nimissä tuo tili sattuu olemaan.
Olemme aina ymmärtäneet että pesän jättäminen jakamatta leskelle on lesken oikeus ja etu. Ja tämän palstan keskusteluja kun luin niin täällä sellaista kyllä sanottiinkin. Jotkut kyllä sanoivat että pitäisi osittaa heti. Mutta mikä nyt sitten on totuus?
Ei äidillä ole mitään kirjanpitoa ollut. Yhteisiä varoja hän on käyttänyt kun on se hallintaoikeus ollut ja tilitkin yhteisiä. nyt nämä puolison lapset sanovat, että kaikki loput rahat on heidän. Mutta eikö ne ole puoliksi nyt vähintään? Ja nyt ovat kuulemma saamamiehinä kun äidillä on se kesämökki.
Niin, täällä palstalla on varmaan enemmän keskusteltu siitä, tulisiko kuolinpesä jättää jakamatta kuin että pitäisikö ositus jättää tekemättä. Nämähän ovat kaksi eri asiaa. Tietysti tuosta jälkimmäisestäkin on ollut puhetta, mutta riippuu aina tilanteesta mikä kannattaa ja mikä ei.
Nythän on myös kaksi eri asiaa, mikä on ollut lesken etu ja mikä on lesken perillisten etu. Lesken etu on saattanutkin olla, että on jatkanut elämäänsä samalla omaisuudella, joka hänellä ja puolisollaan on yhdessä ollut. Eli mistään ei tuolloin ole tarvinnut itse luopua. Teidän perillisten etu olisi ollut tosiaankin tuolloin suorittaa ositus ja äitinne olisi tullut vedota lesken tasinkoprivilegiin. Silloin olisi tehty perinnönjako äitinne puolison jäämistöstä. Mökki olisi jäänyt äidillenne, mutta asunto jossa asui, olisi mennyt puoliksi puolison omaisille samoin kuin puolison rahavarat. Eli jos kaikki rahavarat olivat yhteisiä, puolet niistä.
Hämää tuo kun kirjoitit että "äiti ilmoitti aikanaan, ettei maksa tasinkoakaan."
Onko siis ollut joku käsitys lesken tasinkoprivilegista, mutta sitä ei ole toteutettu tehokkaalla tavalla?
Jos kuvittelitte, että äidin puolison suku ei tule mitään perimään, mikäli jakamista puolison kuoleman jälkeen vastustetaan, olette kyllä pahan kerran erehtyneet. Olisi kannattanut käyttää tuolloin hyvää (nimenomaan hyvää) asiantuntija-apua kertomaan teille, mitä eri toimista tai niiden tekemättä jättämisestä seuraa.
Vaikuttaa pahasti siltä, että äitinne puolison lapset ovat oikeassa. Heidän intressissään on aikanaan ollut olla vaatimatta ositusta ja perinnönjakoa. Äitinne ja te taas olisitte siitä hyötyneet. Näin toimittuaan puolison lapset saavat nyt perintönä myös teidän äitinne omaisuutta. Mukavaa heidän kannaltaan on vielä sekin, että se verotetaan nyt erikseen eli jos varoja tulee alle 20.000 euroa per nenä, siitä ei edes mene perintöveroa.
Jos äitinne olisi hoitanut osituksen aikanaan, koko hänen omaisuutensa olisi siirtynyt teille. Enää ei kuitenkaan ole mitään tehtävissä, koska lesken oikeus olla maksamatta tasinkoa on tosiaan lesken henkilökohtainen oikeus, kuten yllä on jo todettu.
Ja jos äitinne on käyttänyt puolisoiden yhteisen tilin rahavaroja, niin silloin äiti on käyttänyt vain omaa osuuttaan. Näin hän on toki saanutkin tehdä, mutta nyt toimitettavassa osituksessa nuo rahavaratt otetaan laskennallisesti huomioon aivan kuin jos ne olisivat edelleen olemassa. Tästä saattaa seurata se, että äidin puolison perilliset tosiaan saavat pitää kaikki jäljellä olevat rahavarat ja lisäksi he saavat tasinkona vielä muutakin omaisuutta (tosin tasingon voitte aina maksaa rahalla, joten mökkiä tai osuutta siitä teidän ei tarvitse heille luovuttaa).
Siis+perunkirjaan+on+kirjattu+että+äiti+ei+anna+tasinkoa.
Eihän se väärin ole. Ei sitä isän osuutta ole enää ketään ollut kuluttamassa isän kuoltua. Se osuus ei ole jäänyt äidin omistukseen.
Homma+ei+mene+niin,+että+ilmoitetaan,+ettei+anneta+tasinkoa+ja+sitten+mitään+perintöä+ei+jaetakaan.+Olette+siis+tehnyt+perukirjan,+mutta+ei+lopullista+jakoa.+Olisi+siis+pitänyt+tuolloin+jakaa+tuo+äitinne+puolison+jättämä+perintö.+Äitinne+ei+olisi+pitänyt+ottaa+vastaan+kuolleen+puolisonsa+omaisuutta+eli+perintöä.+Äiti+olisi+silti+voinut+jatkaa+asumista+asunnossa+elämänsä+loppuun+saakka,+vaikka+30+%+siitä+olikin+puolison+omaisuutta+ja+myöhemmin+puolison+perillisten+omaisuutta.+Myös+koti-irtaimen+olisi+voinut+jättää+jakamatta+tuossa+vaiheessa.+Rahat+olisi+tullut+jakaa.+Mökki+olisi+jäänyt+äidillenne.
Ei hän ollut meidän isä.
Vaan mies jonka kanssa äiti meni "vanhoilla päivillään" naimisiin.
Käy nyt kuitenkin lakimiehen juttusilla perukirjojen kanssa ja se testamenttikin on hyvä olla mukana.
Pk 3luvun 2§ viittaa ensin kuolleen puolison jälkeisen puolisoiden omistuksen suhteen huomioimiseen viimeksi kuolleen puolison jälkeen. En hokannut tämän edellyttävän ositusta rikkaamman lesken eläessä. Hallintaoikeuden haltija saa käyttää tuoton, mutta ensiksi kuolleen omaisuuden ja rahojen on säilyttävä. Lähtökohtainen tasajako taitaa päteä lapsettoman avioparin lesken pesän jakoon, jos aina siihenkään ilman tulkintoja.
PK 3:2 ei sovellu lainkaan tähän tapaukseen.
Tässä tehdään siis normaali ositus, eikä kyse ole PK 3 luvun mukaisesta lesken perimyksestä.
Mitään tasajakoa ei tehdä, ei siis ole mitään yhteistä pesää tai lesken pesää joka nyt jaettaisiin. Ositus tehdään sen mukaan, mitä varoja puolisoilla oli ositusperusteen syntyhetkellä eli ensimmäisen puolison kuollessa.