Tarinan Sairaalan psykiatrisesta hoito-osastoista

Ei kai siellä Tarinassa ole koskaan ollut psykiatrista osastoa. Taisit sekoittaa Harjamäkeen.

Tarpeellinen lisäys myös aloitukseen.

Guantamossa , eli terroristiepäiltyjä vankeudessa pidetyssä vankileirissä havaittiin jonkin ajan päästä, että vartijat ja sotilaat alkoivat kohdella mielivaltaisesti siellä pidettyjä vankeja. Heitä mm. kidutettiin monilla eri fyysisillä ja henkisillä tavoilla.

Tästä ja tähän aiheeseen liittyviä dokumentteja tehtiin myös useita dokumentteja.
Ja monia lääketieteellisiä dokumentteja.

Joiden johtopäätös oli se, että kun joku pääsee dominoivaan valta-asemaan, hän saattaa alkaa käyttää sitä väärin. Joko henkisesti, tai fyysisesti.

Henkisen väkivallan käyttämistä ja potilaiden, eli ihmisten henkistä alistamista, määräilemistä, kontrolloimista, sekä muuta asiatonta käytöstä, mm. kiusaamista ja määräysvaltaa alistamista tapahtuu tälläkin hetkellä useissa psykiatrisissa hoitolaitoksissa.
Millä tavalla esim. simputus ja käskeminen jonkun hoitajan taholta edesauttaa kenenkään potilaan paranemista, terveyttä, tai hyvinvointia?

Onko se oikein; tai onko se ihmisarvoista, eli humaania kohtelua?

Virka-asema, olkoonpa se mikä tahansa, ei koskaan oikeuta koskaan mihinkään epäinhimilliseen tai epäkunnioittavaan kohteluun, tai käytökseen, missään tilanteessa, eikä kenenkään kohdalla.

Jos psykiatria ja siihen liittyvät asiat ja hoidon piirissä tapahtuneet asiat eivät kestä päivänvaloa, tai asiallista kritiikkiä, sitten psykiatriakaan ei tule koskaan edistymään ja kehittämään tästä millään tavalla eteenpäin.
Muistanette varmaan, että joskus 1950-1960-luvulla psykiatriassa uskottiin vakaasti, että lobotomialla kyettäisiin hoitamaan psyykkisiä häiriöitä ja epätasapainotiloja.
Niin silloinkin kovasti ja aika vakaasti uskottiin ja luultiin. Kuinkas sitten lopulta kävikään?
Tultiinkin aiheutettua potilaille enemmän neurologista vahinkoa, kuin mitään todellista hyötyä.
Sama oikeastaan koskee aika samalla tavalla nykytilannettakin.
"Uskotaan tiettyihin metodeihin" , ja käytäntötapoihin, vaikka niiden terveysvaikutuksista ja todellisista ei ole mitään todellista, tai konkreettista näyttöä.

Kuuluukohan noihinkin "metodeihin" potilaiden alistaminen, heidän määräilemisensä, käskyttäminen, kuin natsileireillä, pakottaminen sellaisiin ryhmäosallistumisiin, joista ei ole heille mitään hoidollista hyötyä, eikä merkitystäkään. Sekä simputus, ja potilaiden suoranainen nöyryyttäminen.

Edelleen korostan sitä, että keskustelun tarkoitus oli tuoda esille ja julki kuluneina vuosina psykiatrisissa hoidoissa tapahtuneisiin epäoikeudenmukaisuuksiin, ihmioikeusrikoksiin ja potilasturvaa koskeviin loukkauksiin.

Psykiatrian ja niihin hoitoon, sekä potilaiden kohteluun liittyvistä asioista pitää voida puhua avoimesti, suoraan, ja totuudenmukaisesti. Sekä tämän esille tulemisen tarkoitus oli tuoda esille se toivomus, että nykyisen psykiatrian hoitolinjauksia ja käytäntöjä, hoitajien ja lääkärien tapaa ja asennoitumista potilaisiin alettaisiin muuttaa, parantaa, edelleen kehittää ja uudistaa vieläkin enemmän inhimillisempään, ja nykyistä tapaa ja käytäntöjä humaanimpaan ja eettisempään suuntaan.

Kiitos!

Ihminen on petoeläin eikä mikään koulutuskaan näytä tuovan sivistystä ihmisten käytökseen ainakaan suomessa....

Niin, koulutus ei todellakaan tarkoita sitä, että sen mukana tulisi sivistys ja eettiset toimintavat.

Se, mikä psykiatrisessa sairaanhoidossa on tieteenä ja sen koulutuksissa vikana, on se, että hoito perustuu edelleen aivan liian paljon lääkityksiin. Viime aikoina on paljon puhuttu medikalisaatiosta. Ja tämä pitää paikkansa. Psykiatria ja siinä toimivat lääkärit ja hoitajat edistävät antamillaan diagnooseilla ja lääkemääräyksillään medikalisaation lisääntymistä ja sen valtaa lääketieteessä.

Monilla masennuslääkkeillä, niiden vaikutuksilla ja hoidollisesta tehosta on tiedetty jo useamman vuoden ajan, että ne harvoin auttavat ja purevat masennukseen. Ne voivat alkuun näyttää siltä, että auttavat, mutta jonkin ajan, kuten puolen vuoden kuluttua niiden teho tai vaikutus tuntuu häviävän. Tämä on havaittu lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa. Mitä nuoremmista henkilöistä on myös kysymys, heille on tullut joistakin SSRI-lääkkeistä sivuvaikutuksia, kuten lisääntynyttä aggressiivisuutta ja rauhattomuutta.

Lisäksi tässä kohtaa on syytä todeta, että hoitajien ammattikoulutus on puutteellista ja jokseenkin pintapuolista. Siinä tuskin opetetaan sitä, miten kohdata ihmisiä ja miten henkilöitä kohdella humaanisti. Tosin tämäkin taitaa enemmän lähteä sieltä jo lapsuudenkotioloista ja siellä saadusta kasvatuksesta.

Kommenttiisi, että ihmiset ovat petoeläimiä. Se on totta.
Meidän ei silti tarvitse käyttäytyä toisiamme kohtaan, kuin villieläimet, tai kuin saalistamaan lähtevät simpanssit.

Ainakin monissa tieteissä ihminen on nostettu kaikkien eläinlajien yläpuolelle. Lähinnä meidän henkisten ja älyllisten ominaisuuksien ja kykyjen, sekä kulttuurissa ja infrastruktuurissa aikaansaamiemme saavutusten ja tieteiden kehittymisten ansiosta.

Psykiatrisessa tieteessä ja hoitokäytännöissä tosin ollaan jämähdetty paikoilleen.
Eikä merkittävää edistymistä ole tapahtunut. Tästä on syytä olla huolissaan.
Jos he eivät kysele galluppeja potilailta, miten hoitotyötä pitäisi, tai voisi edelleen kehittää, eivätkä ota onkeensa, niin se on sitten kokonaan heidän lääketieteen harjoittajien ja ammatikseen tekevien oma vikansa ja virheensä.
Itsepähän sitten möhlivät.
Mutta siinä tapauksessa he tulevat tehneeksi enemmän hallaa paitsi omalle tieteenalalleen, kuin laajalle osaa potilaista.

Tästä syystä halusinkin tuoda esille sen, että hoitosysteemiä pitäisi kehittää ja uudistaa. Se ei saa missään nimessä nojautua liikaa lääkkeisiin ja pelkkään diagnoosiin. Lähestymistavan ja hoidon sisällön täytyy olla kokonaan erilainen ja toisenlainen. Sekä lähtökohdan tulee ennen kaikkea olla kunkin henkilön ongelmien ratkaisukeskeistä.

Keskustelujen hoitajien ja potilaiden välillä pitäisi olla ihmisläheisempiä, vuorovaikutuksellisempia ja humaanempia, sekä niin, että siitä otetaan kokonaan pois autoritaarinen asenne, suhtautumistapa. Eikä pommittaa potilasta pelkällä kysymyssarjalla. Sama koskee myös lääkäreitä. Ihmiset pitää kohdata ihmisenä ja ottaa heihin kontakti, sekä löytää se "yhteys", jolla saavutetaan ymmärrys.

Autoritaarisen kohtelun ja asenteen kohteeksi joutuneesta tulee helposti alistettu, jonka itsetunto romuttuu täysin.

Siksi olisikin hyvä tietää, onko psykiatrian tarkoitus auttaa potilaita, vai nujertaa heidät ja saada heidät tuntemaan itsensä mitättömiksi ja arvottomiksi?
Nk. aika monelle niistä henkilöistä, jotka joutuivat kokemaan systeemin kaikki huonot puolet, lopulta kävi. Miten se ja hoitotahon autoritaarinen asenne ja käytös millään tavalla parantavat ja hoitavat ihmisiä?

On selvää, että psykiatrinen lääkeja hoitotiede tarvitsee hoitokäytöntöihin ja tapoihin merkittävää muutosta, parannuksia ja uudistumista. Jotka ovat aina kaiken kehityksen ja eteenpäin menon ainoita edellytyksiä.

Nyt kyllä annoit väärää tietoa esim. psyk.sairaanhoitajan koulutuksesta. Koulutus nimenomaan keskittyy paljolti vuorovaikutustaitoihin, tietysti mukana täytyy olla myös fyysinen tietämys ja lääkitysten toteuttaminen. Varmaan olet tietosi ammentanut muutaman vuosikymmenen takaa.
En tosin tiedä lääkitäänkö Savossa psyk. potilaat hiljaisiksi. Etelämmässä ei ainakaan enää ole sellaista käytäntöä, potilas on itse suunnittelemassa hoitoaan mikäli suinkin on siihen kykenevä. Onneksi käytännöt muuttuvat ja tietämystä tulee lisää, jos haluaa pysyä ajan hermolla.

Koulutus ei välttämättä takaa sitä, että ihmiset ottaisivat sieltä saamiansa vuorovaikutukseen liittyviä oppeja käyttöönsä.
Ja luulen kyllä, että koulutusta ja opetusta ratkaisevammassa ja tärkeämmässä roolissa on kunkin henkilön arvomaailma, saama kasvatus, ja kunkin henkilön lähtökohtainen näkemys jokaisen ihmisen arvosta ja kunnioittamisesta.
Niin kohtelun, asenteen ja kuin oman käytöksen osilta.

Sanoit, ettet tiedä lääkitäänkö potilaita hiljaisiksi. Joissakin tapauksissa näinkin on käynyt. Lääkärit saattoivat määrätä potilaille liian suuria lääkeannoksia, tai kokonaan heille sopimattomia lääkkeitä. Joissakin lääkkeissä oli erittäin paljon haittavaikutuksia ja sivuoireita. Eräskin lääke aiheutti joillekin potilaille joko ns. veto-oireita, jossa jotkut alkoivat kouristella, tai sitten tuli sydänoireita, kuten takykardiaa, tai muita vakavampia rytmihäiriöitä. Lääkkeen vaihtaminen ei välttämättä onnistunut, vaikka potilas sitä vaati. Hoitajilla ja lääkäreillä oli tapana perustella lääkkeiden määriä "hyvällä hoitovasteella". Joitakin markkinoille vasta tulleita lääkkeitä alettiin antaa potilaille, vaikka ei ollut riittävästi tarpeeksi tietoa lääkkeiden kaikista mahdollisista seurauksista. Joskus tuli sellainen tunne, että sairaalat testasivat sinne tulleilla potilailla, keräten heistä tietoja, mitä vaikutuksia lääkkeillä mahdollisesti oli.

Osa potilaista lamaantuivat paikoilleen, tai jäivät sänkyyn ylisuurien lääkeannoksien takia. Tai sitten heistä tuli ns. käveleviä zombeja.
Se ei liene ollut tarkoitus. Mutta näin kuitenkin kävi.

Näistä asioista ja epäkohdista, tai sairaaloissa koetuista epäinhimillisestä ja huonosta kohtelusta ei ole avoimesti ja suoraan koskaan keskusteltu.
Mikä on paitsi vääryys. myös haitallista psykiatrisen lääketieteen maineelle.

Ja kuten edelleen totean, psykiatriankin täytyy mennä eteenpäin ja kehittää omia toimintatapojaan ja käytäntöjään. Ja tässä heidän tahonsa tarvitsee aitoa ja välitöntä vuorovaikutusta potilaiden kanssa. Sekä kuulla heidän mielipiteitään ja mahdollisia kehittämisideoita. Siinä tuskin kukaan ainakaan häviää mitään.
Päinvastoin. Se hyödyttäisi niin kyseistä hoitotiedettä, sen kehittymistä, kuin hoitajien työtä, sekä potilaiden hyvinvointia ja terveyttä.

Todellakin eteenpäin on menty! En tiedä millä ajalla olet kokemuksesi ammentanut, mutta kannattaisi päivittää tietojasi. Ehkä puhutkin kuvitelmiesi tai näkemiesi elokuvien pohjalta. Tuo ei ole nykytodellisuutta. Voin sen molemminpuolisen kokemukseni perusteella sanoa. Pitkät tarinasi eivät vakuuta, vai oletko itse katkera vanha hoitaja tai potilas.

Pohjasin kertomukseni kylläkin aivan omakohtaisiin kokemuksiin.

Samat ongelmat olivat nähtävissä myös Julkulan Sairaalassa.
Omat kokemukseni saivat vain edelleen vahvistusta ollessani siellä neljä vuotta sitten.
Mikä sekin lähete tehtiin vain lääkärin silloisen vallannäyttämisen takia, minua ollenkaan kuulematta. Lisäksi aivan liian monta kertaa näissä lääkärien M1- lähetteen perusteissa otetaan painavaksi tekijäksi potilaan aikaisempi sairaushistoriatausta. Jolloin ei välttämättä useinkaan edes oteta lainkaan huomioon somaattisten sairauksien mahdollisuutta, eikä tutkita niiden olemassaoloa. Itsellänikin on ollut vaikea somaattinen sairaus jo yli 10 vuotta. Enkä saanut tk: sta mitään apua. Joka kerta oli vain passitus psykiatriselle osastolle. Nk. totesin aiempi sairaushistoria painaa vaa´assa joka kerta aivan liian paljon. Ja on aina helpompi laittaa lähete psykalle, kuin vaivautua tutkimaan. Se kun tulee liian kalliiksi.

Joten näkemyksesi, että psykiatrinen hoitotiede, käytännön toimintavat tai hoitajien asenne olisivat edistyneet, ei pidä paikkaansa.

Ihmisiä kohdeltiin ala-arvoisesti. Heitä mm. haukuttiin ja nimiteltiin heidän kuultensa.

Sekö on asiallista, hyvää ja jokaisen ihmisen ihmisarvoa kunnioittavaa kohtelua?

Samoin ne hoito-osastojen pitämät aamuryhmät, joissa ei tapahdu hoidollisessa mielessä yhtään mitään, ovat naurettavaa teatteria ja yhtä tyhjän kanssa. Jonka perusteella tehdään ihmisistä diagnooseja, tai vahvistusta aiemmille havainnoille.
Ne kun eivät kerro potilaan voinnista ja sairaudesta välttämättä yhtään mitään.
Koska omat persoonallisuudenpiirteet ratkaisevat aika paljon, haluaako niihin edes välttämättä edes osallistua. Samoin monella voi olla ujoutta, tai paniikkihäiriötaustaa, jonka vuoksi ei pysty osallistumaan niihin.

Olen pahoillani, jos kokemuksesi ovat tuollaiset. Sitten on hoidossa korjaamisen varaa. En kylläkään itse työskentele Savossa enkä siellä ole hoidossakaan ollut. Ehkä siellä ollaan edellisellä vuosituhannella. Haukkuminen ja nimittely ei todellakaan ole oikein varsinkaan hoitolaitoksissa.
Voithan tehdä kantelun kokemistasi vääryyksistä, niin sillä on vaikutusta kyseisten henkilöiden käytökseen ja samalla ympäristöön.

Jouduin/pääsin osastolle hoitoon kriisivaiheessa. Vastaanotto oli lyhytsanainen, annettiin vaatteet, punkka ja unilääke. Aamulla ei kukaan tullut sanomaan yhtään mitään, seurasin miten toiset toimii ja menin aamupalalle. Hoitajia oli töissä neljä. Jokin ryhmätilanne oli aamulla, jossa olin ihan pihalla. Minä itkin kuin vesiputous, koska olin shokissa. Yksikään hoitaja ei ottanut minkäälaista kontaktia. Päiväsalista näki hoitajien kansliaan. Ääni ei lasin läpi kuulunut, mutta näin, että he pitivät hauskaa kansliassa, yksi nainen istui työpöydällä ja heilutteli jalkojaan. Toisella näytti olevan tietokoneella Hobby Hallin sivut auki. Kello 14.30 viimein hoitaja ilmoitti, että lääkäri ottaa sinut vastaan. Anoin lääkäriltä, että pääsisin pois, koska en kestä olla täällä, ei täällä ole mitään kriisiapua, joka edes vähän helpottaisi. Kerroin hänelle, miten olin oloni osastolla kokenut. Lääkäri suostui pyyntööni ja antoi rauhoittavaa lääkettä. Voin todella huonosti pitkään sen jälkeenkin, mutta en missään tapauksessa halunnut sinne enää koskaan. Että tällainen kokemus tällä kertaa.

Mitä ihan tässä vähän aikaa sitten lukaisin iltalehden netissä olleesta artikkelista jonkun seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneen kokemuksista psykiatriselta osastolta, niin ei ole tainnut meno, käytännöt ja potilaisiin suhtautuminen ja heidän asianmukainen hoitonsa muuttuneen niistä yli kymmenen vuoden takaisista ajoista.

Aika huolestuttavaa.

Psykiatrinen hoitotiede ja potilaiden hoitaminen ja heihin asennoituminen ja hoitotyössä olevien potilaisiin suhtautuminen ja käytös ei siis ole muuttunut niistä ajoista miksikään.

Erittäin valitettavaa ja huolestuttava kehityssuunta!

Omituinen lääketiede ja hoitokulttuuri.
Ja ovat sitten olevinaan viisaita ja muita ylemmällä tasolla olevia.

Aika monien kokemuksien mukaan, eivät taida sittenkään olla niitä.

Kirjoituksistasi päätellen ei tullut kovin suurena yllätyksenä.

Joku on näköjään taas kaivellut ja nostanut esiin keskusteluun jo vuosia sitten kirjoitetun aloituksen.

Arvailujen varaan jää, mitä kyseinen henkilö tuolla toiminnalla oikeastaan hakee?
Ja mitkä ovat kyseisen henkilön taustalla olevat motiivit?

Ei ole ilmeisesti mitään parempaa tekemistä.

Mitä tulee minuun, niin oli minulla kai joskus hauskaakin käydä kommentoimassa täällä. Ihmettelemässä maailman ja ihmisten omituisuuksia, tuoda esille epäkohtia ja vääryyksiä, sekä todetakseni sen, että mikään ei ole oikeastaan juuri muuttunut.

Muutuinko itse? Ehkä, enkä välttämättä parempaan suuntaan.

Taisin kyynistyä ja menettää uskoni ihmisiin, yhteiskunnassa oleviin systeemeihin, ja psykiatrian hoitometodien ja hoitojen muutokseen, sekä uudistumiseen.

Kyseenalaistaminen ja kriittisyys on silti aina elinehto ja edellytys edistymiselle ja kaikelle kehitykselle kaikissa tieteissä. Myös lääketieteessä.

Kiitos!

Ja heippa!

🤐

😈

Beethoven: " A melody of tears", kappale.

Nämä Suomi24:n palstan aktivointiviikot tarjoavat aktivoivaa toimintaa meille kaikille !!

Kerran eräs naishoitaja melkein suuttui kun pyysin avaamaan oven. Ja eräs mieshoitaja kavahti minua kuin spitaalista kun vahingossa hipaisin häntä lääkkeiden jaossa. Erään kerran menin pyytämään päivällä ylitse jääneitä grillimakkaroita kun ystävä pyysi, hoitaja sanoi, että vie lajitoverillesikin, ihan kuin jollekin eläimelle. Niin, että oli siellä jonkinasteista epäinhimillisyyttä huomattavissa. Ei tainnut paljoa työ oikeasti kiinnostaa.

Jottain näytelmee oovat tehneet Siilissä, Harjamäkeläiset:
https://www.uutis-jousi.fi/paikalliset/4163233

Varmaan vuorosanoessa paljo "tohtisko" -sanontoja, tohtiskohan sitä herätä uamulla, tohtiskohan sitä noosta sängystä... en taija tohtia... vae tohtiskohan kuitennii... katepillarikkii särky... tohtiskohan sitä ihan uamupalalle...

Kilpaileva mielisairaalasarja sitten Tarinasta... oikein Hollywoodin tyylinen saippuasarja, tai sairaalasarja. Chicago Hope vs Teho-Osasto Siilinjärveläisittäin :D

Tarina ja Harjamäki on nynnyjen paikkoja. Tosimies on Niuvassa.