Olen ollut yli 10 vuotta työttömänä ja nyt TE-toimisto on ehdotellut milloin mitäkin koulutusta tai sitten kuntouttavaan työtoimintaan menemistä. Toki töihin menemistä myös, mutta mistäpä niitä töitä löytyy...
Kysymyksiä teille, jotka olette opiskelemassa lähihoitajaksi tai jo suorittaneet kyseisen tutkinnon:
Kuinka rankkaa opiskelu oli fyysisesti?
Mikä opiskelussa oli kaikkein haastavinta/vaikeinta?
Oliko harjoittelupaikan saaminen työlästä?
Jouduitteko keskeyttämään lähihoitajaopintonne syystä tai toisesta? Ja jos niin miksi?
Ja te, jotka valmistuitte: saitteko töitä?
Tarvitseeko työssä olla oma auto? (Ajattelin vaan sitä kun lähihoitajan työ yleensä on kaksi-tai kolmivuorotyötä)
Minkä ikäisenä valmistuitte ja kuinka kauan valmistuminen vei?
Kysymyksiä teille, jotka olette opiskelemassa lähihoitajaksi tai jo suorittaneet kyseisen tutkinnon:
Kuinka rankkaa opiskelu oli fyysisesti?
Mikä opiskelussa oli kaikkein haastavinta/vaikeinta?
Oliko harjoittelupaikan saaminen työlästä?
Jouduitteko keskeyttämään lähihoitajaopintonne syystä tai toisesta? Ja jos niin miksi?
Ja te, jotka valmistuitte: saitteko töitä?
Tarvitseeko työssä olla oma auto? (Ajattelin vaan sitä kun lähihoitajan työ yleensä on kaksi-tai kolmivuorotyötä)
Minkä ikäisenä valmistuitte ja kuinka kauan valmistuminen vei?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Työn raskaus riiippuu siitä missä työskentelet.Muuten opiskelu on simppeliä ja työkkäristä tunkevat lähihoitajaopintoihin kaikki toivottomat tapaukset.Ei tarvii mitään eritysilahjoja.
Olin alanvaihtaja. Valmistuin 45-vuotiaana noin kahden vuoden opiskelun jälkeen. Pääsin heti töihin vanhainkotiin. Koen työni tärkeäksi ja palkitsevaksi. Palkkakin on kunnollisen ja tulee tilille säännöllisesti.
Opiskellessani en koskaan ajatellut keskeyttämistä vaan painoin vain eteen päin täysillä, vaikka vaikeitakin hetkiä oli. Keskeyttäjiä toki oli.
Helpot hommat ja hankkii hyvin !
Ei se opiskelu nyt fyysisesti mielestäni ollut hirveän rankkaa tällaiselle perusterveelle lähes nelikymppiselle. Työn fyysinen ja henkinen raskaus riippuu sitten paikasta joita on niin paljon erilaisia, että vain kokeilemalla löytää sen oikean. Ja ei kannata välittää hirveästi siitä suuntautumisvaihtoehdosta. Vuoden kahden työkokemuksen jälkeen sillä ei hirveästi enää ole väliä.
Opiskelussa haastavinta varmaan oli tietyt harjoittelut, termit, lääkelaskut. Kaikki uusi ja ulkoa muistettava? Mutta mikä nyt itse kullekin on hankalaa. Riippuu ihmisestä.
Harjoittelupaikkoja kyllä löytyy varsinkin eteläisestä suomesta.
En keskeyttänyt eikä meidän aikuisryhmästä muistaakseni yksikään keskeyttänyt.
Vakituinen työpaikka löytyi jo opiskelun aikana ennen valmistumista. Palkka mielestäni kolmivuorotyössä on ihan ok, nousee yli 3000 kuussa. Tosin lisät raahaavat aina jäljessä, että on kuukausia jolloin se on vähemmän, mutta vuoden aikana tasoittuu tuolle tasolle.
Eikai sitä omaa autoa tarvitse jos asuu sellaisella alueella, että on julkista liikennettä.
Kiitos sinulle ja muillekin vastauksista.
Asun keskisessä Suomessa pienellä paikkakunnalla, jossa ei juurikaan ole julkista liikennettä. Pari kertaa päivässä menee bussi etelään ja pohjoiseen ja lähihoitajan töitä ei ole tarjolla täällä, joten tyämatkat minua huolettavatkin. Opiskelupaikkakunnalle pääsen julkisilla kulkuvälineillä.
Lääkärintodistus minulla on siitä että en pysty tekemään raskaita töitä selkäni ja polvieni vuoksi (olen 59-vuotias), mutta jos siinä työssä ei ole mitään hirveän raskasta niin kai se sitten sujuisi minulta, koska pystyn huolehtimaan melkein kaikista arkisista asioista (en raskaimmista siivoustöistä).
Muistini sen sijaan on hyvä (neurologisissa testeissä on käyty, joten kognitiivinen puoli on kunnossa), mutta täytyy sanoa, että motivoitumisongelmia on lähinää siksi, että en ehtisi ennen eläkeikää olemaan pitkään työelämässä, jos edes töitä saisin. Eräs ystäväni täyttää tänä vuonna 63 vuotta ja jää eläkkeelle oltuaan työttömänän muutaman vuoden. Hänetkin laitetaan lähihoitajakoulutukseen muutamaksi kuukaudeksi.
"Huumoria!"
Mistä tuo johtuu että kaikki työttömät tungetaan lähihoitajakoulutukseen?
Minä kieltäydyin hakemasta sinne vedoten ikääni, olen 60-vuotias eikä mitään kokemusta alasta.
On ihan turha kouluttaa lähihoitajia jotka suoraan siirtyvät eläkeputkeen tai vanhuuseläkkeelle.
Nuorempaa väkeä ei ala näemmä kiinnosta.
Lähihoitajan työ on pääosin todella raskasta fyysisesti. Suurin osa työllistyy vanhustenhoitoon, jossa moni on sänkyyn hoidettava ja mikä vielä raskaampaa, liikuntarajoitteinen eli avustettava. Jos olet 59-vuotias ja selkä ja polvet prakaavat niin älä hyvä ihminen kouluttaudu tuolle alalle, mikäli et aio tehdä sitä aivan satunnaisesti tyyliin keikka silloin, toinen tällöin. t. sivusta seurannut.
Nykyisin hoidetaan vain kaikkein huonokuntoisimmat eli lähes joka paikassa on nosteltavia pyörätuolilaisia. Jos selkä ei ole kunnossa, ei alalle kannata lähteä. Monelta aiemmin terveselkäiseltä on selkä mennyt myöskin. Iskiasvaivat ovat yleisiä ja kerran kun saa välilevy-ja hermovaurion, niin nepä eivät leikkauksellakaan usein parane. On loppuelämän hermosäryt yötä päivää ja myös tuntohäiriöitä.
Minä jäin miettimään sitä miten epäinhimillistä on olettaa että lähihoitajan (jotka yleensä ovat naispuolisia) pitäisi pystyä NOSTAMAAN potilasta joka painaa vähintäänkin 50 kg, yleensä enemmän. Järkyttäviä vaatimuksia. Eräs tuttavani on töissä varastotyöntekijänä ja hän sanoi kerran että naishenkilön ei tarvitse nostaa yli 20 kiloisia pakkauksia.