jo toisen kerran sain pakit sen vuoksi että olen liian kiltti!!kanssani ei kuulemma voi seurustella.en käsitä..??otan huomioon toisen tunteet,näytän omat tunteeni,puhun ja pussaan,tuon pieniä lahjoja ja kukkia ym. pientä.millainen sitten pitäisi olla??pitäisikö lyödä turpaan,haukkua,pettää...??
Liian kiltti...?!
volvo
243107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
..mutta ei tuollainen käytös minusta ole ollenkaan pahasta, päinvastoin. Sinua ei kyllä ole osattu arvostaa ollenkaan jos tuollaisen takia pakit on tullut.
tarkoittaa yleensä tylsää.. Eli ihmistä jolla ei ole omia mielipiteitä, ei "uskalla" kinata jos on erimieltä, sellainen ylikäveltävä tossukka. Ei sellaista jaksa.
Kyllä naisessa täytyy olla särmää. Jees-naiset alkavat ärsyttää aina ennenpitkää. Jos kaikki on asenteella "sano sinä mitä tehdään. ihan sama. kyllä kulta.." Ei pysty kestämään. Ennalta-arvattavuus puuduttaa.
mulla on kyllä omat mielipiteet jotka ilmoitan kanssa,olen leijona ja rakastan väittelyä,en sano kyllä rakas joka asiaan enkä taatusti ole ylikäveltävä tossukka!!mutta olen huomaavainen ja otan toisen huomioon,yritän olla loukkaamatta ellei ole aivan pakko sillä lailla kiltti.sellaiset ei kelpaa kellekään.pitäisi kai vaan hakata,haukkua ja juosta vieraissa niin hyvä olisi!!
..noita samoja piirteitä itsestäni, varsinkin suhteessani. Ja minä olen kyllä kelvannut. Ehkä kyseiset ihmiset joilta olet pakit saanut eivät olleet alkuunkaan sua varten.
että sinä olisit sellainen mitä edellisessä kirjoituksessani kuvasin. Se oli vain kuvaus ihmisistä joiden sanotaan olevan "liian kilttejä" ja siksi tylsää seuraa.
Ehkä sun kannattaa kysyä näiltä naisilta mitä he sillä kiltillä tarkoittavat?
ihmisten on vaikea ottaa vastaan huominosoituksia ja
aitoa arjessa toisen huomioon ottamista, jos oma pää ei ole järjestysessä niin hyvyyys ahdistaa. Et ole liian kiltti olet vaan tavannut vääränlaisia naisia.
"Liian kiltti" voi olla myös liian nynny,pidemmällä tähtäimellä ei ole hauskaa olla sellaisenkaan kanssa joka ei ikinä päätä mistään itsenäisesti vaan on aina samaa mieltä kaikesta!
..sehän jo selvisi ettei ole tuosta kyse. Ehkä on vain kohdalle sattunut sitoutumiskyvyttömiä yksilöitä. Vaikea sanoa..
voi tehdä vaikutuksen. Se ei tarkoita mielistelyä, siis sellaista liioiteltua kiltteyttä tai imartelua, jotka voivat johtaa aivan päinvastaiseen lopputulokseen kuin on tarkoitus. Minäkään en pidä kukista, suklaasta, postikorteista, jos niitä tulee liikaa. Ihminen ei saa jäädä niiden varjoon. Sinä olet sinä, sinun itsesi pitäisi riittää, jos olet oikea hänelle. Ehkä sinun kannattaisi opetella olemaan terveellä tavalla itsekäs olematta silti liian omahyväinen. Useinhan sitä tekee toiselle niin kuin itselle toivoisi tehtävän. Toivotko sinä, että sinua huomioitaisiin samalla tavalla kuin mitä sinä olet tehnyt? Jos näin on, niin et ole tavannut sitä oikeata ihmistä tai vielä ei ole oikea aika rakkaudelle. Tuskin nyt kukaan haluaa turpaan, haukkuja tai petetyksi, mutta moni kestää "rakkauden" = huonon itsetunnon takia tällaistakin kohtelua. Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää. Muista olla hyvä myös itsellesi, sillä toiset eivät tee sitä välttämättä sinun puolestasi. Jokaisen pitäisi rakastaa ja kunnioittaa myös itse itseään, se on tärkeätä.
Tuo oli kauniisti kirjoitettu =)
itse eikä kertoa esim että toisen ulkonäkö ei miellytä tai muu sellainen, sanotaan yleensä sitä kauniimmat syyt miksi ei voi vastata toisen tunteisiin.
..tuokin voi olla enemmän kuin totta. Vaikka syy voi olla mikä tahansa muukin kuin ulkonäkö..
Minäkin olen kiltti mutta ei sen takia koskaan ole suhde mennyt poikki. Eikä kukaan ole valittanut liian kiltiksi. Ehkä toinen osapuoli ei halua kertoa oikeaa syytä suhteen katkaisemiseen ja väittää kiltteyttä syyksi. Vaikea sanoa.
tunnistan itseni noista sun piirteistä. myös mä tykkään otaa kumppanin huomioon, tuoda pieniä lahjoja ja osottaa halein&pusuin toiselle rakkautta joka päivä. silti en mitenkään koe olevani tylsä ihminen. mulla on loistavaksi kehuttu huumorintaju ja muutenki oon aika supliikki puhumaan. mun tyttöystävällä on vaikeuksia hyväksyä oma itsensä. pelkää muiden mielipiteitä, kun on naisen kanssa. olen monesti kysynyt häneltä, että haluaisiko hän taistella minusta, jos näyttäisin tunteeni vähemmän avoimesti. kehtaisiko hän "tunnustaa" minut, jos olisi hieman epävarmempi minusta. olen tullut siihen tulokseen, että sen takia en ala pettämään ja sikailemaan. kyllä minulla ihan "vientiä" on. en ole kovinkaan hyvännäköinen, mutta luonne on varmaan sitten paikallaan. eiköhän mekin volvo omamme tästä maailmasta löydetä:) tsemppiä!!!
Tässä pelleyhteisössä pitää olla mahdollisimman vittumainen ja "itseironinen" aina. Jos on kiva ja mukava niin sua syljetään vasten kasvoja.
Kaisiksessa tuli yksi mimmi kännissä taputtelemaan mun päätä, mutta kun hän oli niin vahvasti päissään niin hän pikemminkin hakkasi kuin taputti.
Jälkikäteen harmitti etten läväyttänyt mimmiä turpiin. Olisi kerrankin oppinut.
..helsingissä, tai edes lähellä sitä jos siellä nuo säännöt pätevät.
Minut heitettiin ulos uskonlahkosta, eikä kukaan lahkon viidestä miljoonasta ihmisestä saa jutella mun kanssa tai he kokevat saman kohtalon kuin minä.
No tällä taustalla menin eka kerran vuosia sitten homobaariin ja minua jännitti tietysti pirskaleesti. Otin ystäväni mukaan. Hän pyöri siellä itsenäisesti, minä taas olin yksin. Ensimmäinen huomio oli että kukaan ei tule puhumaan minulle. Näin kävi joka kerta kun minä siellä olin.
Mutta kaveri sen sijaan kuuli että minusta puhuttiin mitä ihmeellisempiä tarinoita, joissa ei ollut mitään perää. Eihän minua tunnettu silloin edes. Mä lähdin pois eikä tarkoituksenani ollut palata. Viisi vuotta myöhemmin sain selville, että minut oli sotkettu erääseen Jonnaan. Minun selkäni takana puhuvat esittivät anteeksipyynnönkin.
Se oli ihan OK, vaikka oudoksutti ja minä annoin anteeksi, vaikka näissä piireissä se ei ole tapana.
Vuosia kului ja pikku hiljaa fundikset kyllästyivät vihaamaan minua ja pikku hiljaa minulla syntyi heidän kanssaan keskusteluakin. Niitten kanssa voi jopa rentoutua, vaikka samaa mieltä ei asioista olekaan.
Sattuipa sitten niin että minulle tuli naissuhde, joka oli aivan ihana ja sen jälkeen olin varma että olin lesbo. Suhdetta tosin ei jatkunut kovin pitkälle, mutta se ei minua haitannut.
Niinpä minä ajattelen että minun olisi syytä tulla takaisin näihin piireihin ja mä puhun omia juttujani ja olen oma itseni, joskus kiva, joskus ärsyttävä. Sitten mut sahataan ulos tosta sinkkuelämät yhteisöstä eikä kukaan puhu minulle sieltä. Pitääkö mun taas odottaa uudet viidi vuotta?
Fundikset ovat antaneet minulle anteeksi, minä olen antanut fundiksille anteeksi, mutta tämä on sellainen yhteisö missä ei armoa tunneta. Nyt tapasin noista samoista uskovaispiireistä ulos aivan uunituoreesti lähteneen homon. Mä sitten sopivalla hetkellä kysyin tuolta homolta että nyt kun hän on tutustunut jo vähemmistöpiireihin ja fundiksetkin hän tuntee, niin eikö olekin totta että tässä homolesboyhteisössä on paljon yhtäläistä uskispiirien kanssa ja vieläpä jälkimmäisten eduksi?
Homo sanoi että kyllä näin on ja hänen havaintonsa homopiireistä olivat samanlaisia kuin minun havaintoni lesbopiireistä.
Sulla on kyllä tosi mielenkiintoiset elämänkuviot takana ja varmaan edessäkin..
Ehei, oikea syy jättämiseen on joku muu kuin liiallinen kiltteys, mutta jostain syystä jättäjä ei halua sanoa sitä. Sit keksitään jotain kivaa ja vähemmän loukkaavaa. Näin tää on, usko pois.
Mutta ei siitä kannata masentua, eihän vika ole sun ja sä et voi sille mitään, jos joku haluaa pistää suhteen poikki.
mieltä olen, kuin moni edellinenkin kirjoittaja. En voi millään uskoa, että joku jättäisi toisen kiltteyden takia! Syyn on pakko olla joku muu ja hän on keksinyt tuon vain tekosyyksi. Ehkä hänellä on toinen nainen tai jotain, kuka tietää.
Joka paikassa on pilvin pimein ihmisiä, jotka surevat huonoa suhdettaan. Toinen ei huomioi, ei ole hellyyttä, rakkautta, toinen on alkoholisti, väkivaltainen jne jne. En voi uskoa, että joku jättäisi siksi, että toinen on liian kiltti.
Kiltti ja huomaavainen, ihana tyttö on parasta, mitä kohdalle voi sattua!
Kyllä sinäkin vielä löydät ihmisen, joka arvostaa ja rakastaa sinua sellaisena, kuin olet.
... kyllä mutkin lopulta (pitkän suhteen jälkeen) jätettiin, vaikka olin/olen huomaavainen ja kiltti. Ei ollut alkoholismilla, väkivallalla, pettämisellä, hellyyden puutteella tms. mitään tekemistä asian kanssa. Jotkut eivät vaan osaa sitoutua vaan tahtovat aina uuden alkuhuuman, uuden naisen kanssa - ja tallovat samalla jalkoihinsa meitä jotka oikeasti olisimme valmiita kestävään suhteeseen. Huoh. Rakkaus ei kannata.
Höpsö, kyllähän se aina kannattaa, mutta ota huomioon, että aina ja kaikissa suhteissa on eron mahdollisuus. Ei se kiltteys mikään tae ole koskaan kenenkään kanssa; herrajjumala, täytyyhän sitä nyt muutakin suhteessa olla. Ei se riitä, että on kiltti ja ongelma-free.
Toki myönnän, että jostain syystä (sattumaako?) on hitosti naisia, jotka sarjamonogaameina hakevat pelkkää rakkauden huumaa vailla ajatustakaan oikeasti sitoutua kehenkään. Tuollaisia luonnevikaisia, kyvyttömiä ja tunnevammaisia tyyppejä on tietty heteroissakin, mutta lesboissa niihin törmää liian usein.
saanen sanoa!
Luulen, ettei vika olekaan niinkään meissä ihmisissä! Kaikki me olemme uskoakseni ihan hyviä ja hyvää tarkoittavia tyyppejä - ihan tosi ;)
Ongelma on siinä, että ELÄMÄNTILANTEET ovat väärät. Ihmiset kyllä oikeita. Tapaamme elämämme aikana useita oikeita, mutta miten meidän oikeiden elämäntilanteet saadaan punottua yksiin kansiin?
Silloin ja vain silloin, kun vastakkain törmäävät ihmiset, jotka ovat tarpeeksi sekoilleet, kokeilleet, pettäneet ja jättäneet - varsinkin tulleet itse petetyiksi, silloin voi jotain pysyvää syntyäkin.
Usein sanotaan: "Sinä olisit se oikea, sinä olit se jota etsin..." Eräänlaista bisnestä koko suhteen luominen, tarvitaan toisilleen sopivat liikekumppanit ennenkuin homma etenee halutulla tavalla. Niin kauan, kuin molemmilla on erilainen päämäärä ja näkemys, niin homma kusee. Ja siltikään kummassakaan ei ole mitään vikaa. Meidän tavoissa nähdä/kohdata asiat ja elää siinä hetkessä - siinä se ongelman ydin mielestäni on.
Minulla oli myös läheisenäni hyvin vahvaluonteinen nainen. Ja jotta me olisimme pystyneet tasaveroiseen suhteeseen, minun olisi pitänyt olla kovempi. Yritin muuttua ... mutta haluan nollata ja olla heikko, silloin kun siltä tuntuu. With love, Silja