Hedelmöityshoito

Itse asiassa olen monesti ajatellut aivan samoin! Pidän kovasti lapsista ja lapset minusta, meillä on jokin salainen sopimus olemassa. Heitä ajatellessani tulee mieleeni tuo samainen ajatus kuin sinulla. Miten rohkenisin tuoda lapsen tänne? Miten voisin opettaa hänelle heti pienestä asti, ettei aikuisiin saa luottaa, että kaikkea pitää varoa, että sota on olemassa koko ajan, että tulevaisuudesta ei enää tiedä kukaan? Miten syöttää hänelle ruokaa, joka saattaa tuhota hänen terveytensä ennen kuin hän täyttää 30? Koska se kaikki on tässä ympärillä, vaikka kotimme olisi millainen tahansa.

Katson sisarusten lasten kasvamista, näen miten heistä tulee kauniita ja mukavia nuoria, joilla on asiat kunnossa. Silti en voisi luottaa tähän maailmaan oman lapseni kohdalla. Näen joka päivä pieniä ekaluokkalaisia taapertamassa kotiin jättimäiset reput selässä. Pysähdyn aina miettimään miten PIENIÄ he ovat. Miten älyttömän pieniä tämä valtavan, eteenpäin syöksyvän, vaappuvan maailman rinnalla. Oikeasti. Sydänhän siinä murtuu!

Joku voisi sanoa, että olen pessimisti. Hmm. Yleensä en ole erityisemmin mutta lasten kohdalla minusta tuntuu kuin jotkin pienet, herkät eläimet huojuisivat äärettömän suuren, jauhavan koneiston välittömässä läheisyydessä. En ole varma jaksaisinko pitää heistä kiinni, kunnes he kasvaisivat tarpeeksi vahvoiksi ollakseen imeytymättä koneistoon.

LaikaQ kirjoitti:

Itse asiassa olen monesti ajatellut aivan samoin! Pidän kovasti lapsista ja lapset minusta, meillä on jokin salainen sopimus olemassa. Heitä ajatellessani tulee mieleeni tuo samainen ajatus kuin sinulla. Miten rohkenisin tuoda lapsen tänne? Miten voisin opettaa hänelle heti pienestä asti, ettei aikuisiin saa luottaa, että kaikkea pitää varoa, että sota on olemassa koko ajan, että tulevaisuudesta ei enää tiedä kukaan? Miten syöttää hänelle ruokaa, joka saattaa tuhota hänen terveytensä ennen kuin hän täyttää 30? Koska se kaikki on tässä ympärillä, vaikka kotimme olisi millainen tahansa.

Katson sisarusten lasten kasvamista, näen miten heistä tulee kauniita ja mukavia nuoria, joilla on asiat kunnossa. Silti en voisi luottaa tähän maailmaan oman lapseni kohdalla. Näen joka päivä pieniä ekaluokkalaisia taapertamassa kotiin jättimäiset reput selässä. Pysähdyn aina miettimään miten PIENIÄ he ovat. Miten älyttömän pieniä tämä valtavan, eteenpäin syöksyvän, vaappuvan maailman rinnalla. Oikeasti. Sydänhän siinä murtuu!

Joku voisi sanoa, että olen pessimisti. Hmm. Yleensä en ole erityisemmin mutta lasten kohdalla minusta tuntuu kuin jotkin pienet, herkät eläimet huojuisivat äärettömän suuren, jauhavan koneiston välittömässä läheisyydessä. En ole varma jaksaisinko pitää heistä kiinni, kunnes he kasvaisivat tarpeeksi vahvoiksi ollakseen imeytymättä koneistoon.

joskus itsekin kuin pieni vauva, kun ikävöin lasta. Lohduton ajatus, etten saa lapsia. Ajattelen joskus pieniä vauvoja, joita olisi niin hyvä hoitaa. Oma lapsi olisi ihana. Sitä ei vaan tule.

Jos kysyt sitä, uskaltaako lesbopari tehdä lasta tähän maailmaan, ei ole omaa kokemusta siihen vastata. Omat, jo täysi-ikäiset lapseni ovat syntyneet heteroliitosta.
Mutta uskaltaako ylipäätään lasta tehdä tähän maailmaan? Uskaltaa ja miksei uskaltaisi, varsinkin Suomessa, joka on hyvin turvallinen maa lasta kasvattaa. Jos ajattelee vain kaikkia niitä vaaroja, mitä lapsen tai ihmisen eteen elämässä VOI tulla, ei kukaan uskaltaisi lapsia tehdä tai edes elää.

l-äiti kirjoitti:

Jos kysyt sitä, uskaltaako lesbopari tehdä lasta tähän maailmaan, ei ole omaa kokemusta siihen vastata. Omat, jo täysi-ikäiset lapseni ovat syntyneet heteroliitosta.
Mutta uskaltaako ylipäätään lasta tehdä tähän maailmaan? Uskaltaa ja miksei uskaltaisi, varsinkin Suomessa, joka on hyvin turvallinen maa lasta kasvattaa. Jos ajattelee vain kaikkia niitä vaaroja, mitä lapsen tai ihmisen eteen elämässä VOI tulla, ei kukaan uskaltaisi lapsia tehdä tai edes elää.

..pohdin lähinnä juuri sitä että uskaltaako kahden naisen liitosta lasta tehdä tähän maailmaan, pelkään ihmisten julmuutta.

Toisaalta kun kuitenkin pidän lapsista niin paljon..todella paljon.

kenai kirjoitti:

..pohdin lähinnä juuri sitä että uskaltaako kahden naisen liitosta lasta tehdä tähän maailmaan, pelkään ihmisten julmuutta.

Toisaalta kun kuitenkin pidän lapsista niin paljon..todella paljon.

Miksei lesbopariskunta voisi hankkia lapsia?? Ei lapsille ole tärkeää perheenjäsenten sukupuoli vaan se, että heitä rakastetaan ja arvostetaan juuri sellaisina kuin he ovat ja että heitä kannustetaan heille tärkeissä asioissa. Sitä paitsi, lesboparien lapsien ei ainakaan KOSKAAN tarvitse miettiä sitä ovatko he olleet toivottuja vai vain vahingonlaukauksia, hairahduksia tai seurausta ehkäisyn pettämisestä. Heidän saamisekseen on äitien ollut nähtävä todella paljon vaivaa!

Mitä sitten tulee lesboparien lapsien tulevaisuuteen...? Aiheesta on olemassa useita kansainvälisiä tieteellisiä tukimuksia, jotka kaikki todistavat samaa asiaa: lesbo(ja homo)parien lapset pärjäävät keskivertoa paljon paremmin koulussa (paitsi matemaattisissa aineissa...) ja työelämässä. Lisäksi heidän elämäntapansa ovat terveempiä ja itsetuntonsa parempi kuin heteroparien verrokkilapsilla. Ja ovatpa he paljon suvaitsevaisempiakin. Kokonaisuutena kaikkien tutkimusten lopputuloksena on ollut se, että lesboparien lapset pärjäävät paremmin ja ovat terveempiä ja ennen kaikkea ONNELLISEMPIA kuin heteroparien.

Jos tutkimukset kiinnostavat, muistelisin, että Seta:n sivuilta löytyisi linkkejä näihin tutkimuksiin tai ainakin referaatteja niistä. Käy toki tarkastamassa!!

Sama asia on pohdituttanut meitäkin vaimokkeeni kanssa, joten päätin tässä taannoin hakea muutakin kuin mutu-tietoa asiasta. Täytyy sanoa, ettei se ainakaan laimentanut haluamme muodostaa ihan oma perhe lapsineen, koirineen ja punaisine tupineen. Eli tsemppiä vain sinullekin!!! Lapset ovat niin iso asia, ettei niistä kannata luopua tiedon puutteen takia ja kitua sitten loppuelämäänsä kaipuun suossa ja tyhjä paikka sydämessä. Kun löydät itsellesi sen oikean naisen, joka on valmis jakamaan kanssasi kaiken ja joka arvostaa samoja asioita kuin sinä, ÄLÄ EPÄRÖI!

kenai kirjoitti:

..pohdin lähinnä juuri sitä että uskaltaako kahden naisen liitosta lasta tehdä tähän maailmaan, pelkään ihmisten julmuutta.

Toisaalta kun kuitenkin pidän lapsista niin paljon..todella paljon.

Ja kyllä meitä on paljon muitakin. Ymmärrän pohdintasi ja toki olen sitä itsekin paljon miettinyt. En kuitenkaan halua antaa muiden määrätä elämääni. Uskon kykeneväni kasvattamaan tasapainoisia lapsia/aikuisia. Setan kautta saa tosiaan paljon tietoa, jos sellaista kaipaat.

LaikaQ kirjoitti:

Itse asiassa olen monesti ajatellut aivan samoin! Pidän kovasti lapsista ja lapset minusta, meillä on jokin salainen sopimus olemassa. Heitä ajatellessani tulee mieleeni tuo samainen ajatus kuin sinulla. Miten rohkenisin tuoda lapsen tänne? Miten voisin opettaa hänelle heti pienestä asti, ettei aikuisiin saa luottaa, että kaikkea pitää varoa, että sota on olemassa koko ajan, että tulevaisuudesta ei enää tiedä kukaan? Miten syöttää hänelle ruokaa, joka saattaa tuhota hänen terveytensä ennen kuin hän täyttää 30? Koska se kaikki on tässä ympärillä, vaikka kotimme olisi millainen tahansa.

Katson sisarusten lasten kasvamista, näen miten heistä tulee kauniita ja mukavia nuoria, joilla on asiat kunnossa. Silti en voisi luottaa tähän maailmaan oman lapseni kohdalla. Näen joka päivä pieniä ekaluokkalaisia taapertamassa kotiin jättimäiset reput selässä. Pysähdyn aina miettimään miten PIENIÄ he ovat. Miten älyttömän pieniä tämä valtavan, eteenpäin syöksyvän, vaappuvan maailman rinnalla. Oikeasti. Sydänhän siinä murtuu!

Joku voisi sanoa, että olen pessimisti. Hmm. Yleensä en ole erityisemmin mutta lasten kohdalla minusta tuntuu kuin jotkin pienet, herkät eläimet huojuisivat äärettömän suuren, jauhavan koneiston välittömässä läheisyydessä. En ole varma jaksaisinko pitää heistä kiinni, kunnes he kasvaisivat tarpeeksi vahvoiksi ollakseen imeytymättä koneistoon.

Mietippä hetkisen vastausta uudestaan.

- Miten helppoa ja turvallista ihmisen elämä on tässä viimeisen eri kehitysvaiheiden aikana ollut.
- Eikö juuri nyt ole kaikkein otollisinta synnyttää maailmaan uusia jälkeläisiä?

Ok, on sotia, kulkutauteja, luonnon katastrofeja, rikollisuutta, saasteita.. Kaikkea mitä nuoren ihmisen elinkaudella on ollut ja tulee olemaan.
Kuinka vanhaksi ihminen eli parisensataa vuotta sitten?

Vasta nyt ihmiset ovat päässeet hivenen eteenpäin. On opittu suojautumaan taudeilta, luonnolta, sodilta. Uhka on ja varmasti tulee aina olemaan.
Unohdetaan vanhaa ja luodaan uutta. Se on nykyajan todellisuutta. Sitä se oli myös ennen. Siinä samassa oravanpyörässä ollaan kuin alussakin. Tasapaino on säilynyt.

Kun on monta estettä ylitetty, ihminen ajattelee, ettei ole mitään järkeä synnyttää lasta maailmaan, kun on niin julma paikka. Tyhmää.

Aika huonot on perusteet.

Miten se lausahdus historian tuntemisesta menikään.

Kaikkien ei silti tarvitse olla äitejä, eikä tarvitse synnyttää. Voi adoptoida ja seurata sivusta ihan hyvin.

Lapsen hankkiminen on etuoikeus. Johon kaikista ei ole, mutta lapsesta jopa saattaakin olla paljon suurempaan.

ippi kirjoitti:

Miksei lesbopariskunta voisi hankkia lapsia?? Ei lapsille ole tärkeää perheenjäsenten sukupuoli vaan se, että heitä rakastetaan ja arvostetaan juuri sellaisina kuin he ovat ja että heitä kannustetaan heille tärkeissä asioissa. Sitä paitsi, lesboparien lapsien ei ainakaan KOSKAAN tarvitse miettiä sitä ovatko he olleet toivottuja vai vain vahingonlaukauksia, hairahduksia tai seurausta ehkäisyn pettämisestä. Heidän saamisekseen on äitien ollut nähtävä todella paljon vaivaa!

Mitä sitten tulee lesboparien lapsien tulevaisuuteen...? Aiheesta on olemassa useita kansainvälisiä tieteellisiä tukimuksia, jotka kaikki todistavat samaa asiaa: lesbo(ja homo)parien lapset pärjäävät keskivertoa paljon paremmin koulussa (paitsi matemaattisissa aineissa...) ja työelämässä. Lisäksi heidän elämäntapansa ovat terveempiä ja itsetuntonsa parempi kuin heteroparien verrokkilapsilla. Ja ovatpa he paljon suvaitsevaisempiakin. Kokonaisuutena kaikkien tutkimusten lopputuloksena on ollut se, että lesboparien lapset pärjäävät paremmin ja ovat terveempiä ja ennen kaikkea ONNELLISEMPIA kuin heteroparien.

Jos tutkimukset kiinnostavat, muistelisin, että Seta:n sivuilta löytyisi linkkejä näihin tutkimuksiin tai ainakin referaatteja niistä. Käy toki tarkastamassa!!

Sama asia on pohdituttanut meitäkin vaimokkeeni kanssa, joten päätin tässä taannoin hakea muutakin kuin mutu-tietoa asiasta. Täytyy sanoa, ettei se ainakaan laimentanut haluamme muodostaa ihan oma perhe lapsineen, koirineen ja punaisine tupineen. Eli tsemppiä vain sinullekin!!! Lapset ovat niin iso asia, ettei niistä kannata luopua tiedon puutteen takia ja kitua sitten loppuelämäänsä kaipuun suossa ja tyhjä paikka sydämessä. Kun löydät itsellesi sen oikean naisen, joka on valmis jakamaan kanssasi kaiken ja joka arvostaa samoja asioita kuin sinä, ÄLÄ EPÄRÖI!

Iso kaunis Kiitos =)

Sinunkin kirjoitus jätetään omaan arvoonsa.