kävelen yksin hautausmaalla, katson hautakiviä, niiden tekstejä. sitten katseeni kohottuu ylös ja nään kuinka pientä arkkua lasketaan alas maahan ja kuulen tuskaisen äidin itkun, kyynel tulee silmääni, mutta minä pyyhin sen pois. saavun haudallesi, kosken hautakiveäsi, murrun itkemään, miettimään aikaa jolloin olimme kaksin, jolloin olimme onnellisia. ja kuinka sinä kärsit, enkä osannut auttaa, kukaan ei osannut auttaa, sitten et enään jaksanut, vaan lopetit elämäsi ja jätit tämän mailman. minä murruin ja itkin ja halusin mukaasi, mutta ainoana lohtu minulle on se, että kaikki tuskasi on ohi, et joudu enään kärsimään. kaikki elämästäsi on ohi, olet pois ja minun on hyväksyttävä se, vaikka se sattuu on jaksettava, et tule takaisin vaikka kuinka itkisin ja surisin, en voi olla onnellinen ilman sinua, sillä veit hautaasi puolet minusta.
tuska.
suski
4135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kauheeta.....=(
Onko toi ihan oikeasta elämästä kertova runo??
ei se varsinaisesti oo oikeesta elämästä kertova, vaan yks mun tai kaks mun tosi hyvää/läheistä kaveria on puhuu et ne tekee itsarin ja mä tien et se yks tulee viä tekeen sen ja mulla on niin paha olo siitä ku mä en ees pysty auttaa sitä. ja mä tein tän runon sille jos tää olis aukassu sen silmät, et se näkis sen kuinka tärkee se on mulle..
mullakin on mun parasystäväni..jolla on tosi vaikeeta...ja se harkitsee koko ajan kans..sitä you know!!
Se tuntuu tosi pahalta..enkä mä tiä mitä mun pitäis tehä,ku tunnen vaan et mä en pysty sitä auttaa..ja mä yritän itse pysyy kasassa...
Must vaan tuntuu siltä et mä tuun viä romahtaa tän kaiken alle niin sanotusti...
Mut sen oon päättäny et se on niin hyvä ystävä et mä teen melkein mitä vaan auttaakseni sitä!!
mäkin yritän auttaa sitä mun kaveria, mut se on vaan joskus niin vaikeeta, ku sen silmistä näkee sen tuskan se on ihan kamaalaa.. mä kans teen tai ainakin yritän tehä kaikkeni et se ei sorru itsariin..