siitä miten muissa sijaisperheissä sijoitetut lapset suhtautuvat saamiinsa joulu tai synttärilahjoihin.
Meidän 7-vuotias tyttö Jouluna repi lahjojen päältä paperit ja viskasi paketeista saamansa lelut nurkkaan ja siirtyi seuraavaan pakettiin.Kun oli avannut kaikki lahjat totesi "olipas tyhmiä lahjoja,ei mitään kivaa,noita en viitsi edes katsoa.Vasta parin viikon päästä otti lahjat esiin ja alkoi katselemaan niitä.
Sama syntymäpäivänä kun tein hänelle kakkua hän seisoi koko ajan vieressä ja hoki yök,yök,perutaan koko synttärit,ei mua haittaa.
Synttärit pidettiin mutta kavereilta saadut lahjat olivat jo seuraavana aamuna tyhmiä ja hän oli kyllästynyt niihin.Halusi kaupasta uusia.
Syy ei voi olla se että sijoitettu(kuten ei biologisetkaan)saisi mielinmäärin leluja tms vaan meillä on ollut periaate että jouluna ja syntymäpäivinä saa jotain uusia leluja muulloin vain tosi harvoin.
Tämä sama neiti on ollut ikionnellinen pienempänä esim.uusista vaatteista,leluista ja pienistäkin arjen asioista joihin meidän biologiset lapset suhtautuvat itsestään selvyyksinä.
Nyt on alkanut mitätöimään asiat edellämainitulla lailla ja se näkyy muissakin ihan arkipäivän asioissa.
Meidän 7-vuotias tyttö Jouluna repi lahjojen päältä paperit ja viskasi paketeista saamansa lelut nurkkaan ja siirtyi seuraavaan pakettiin.Kun oli avannut kaikki lahjat totesi "olipas tyhmiä lahjoja,ei mitään kivaa,noita en viitsi edes katsoa.Vasta parin viikon päästä otti lahjat esiin ja alkoi katselemaan niitä.
Sama syntymäpäivänä kun tein hänelle kakkua hän seisoi koko ajan vieressä ja hoki yök,yök,perutaan koko synttärit,ei mua haittaa.
Synttärit pidettiin mutta kavereilta saadut lahjat olivat jo seuraavana aamuna tyhmiä ja hän oli kyllästynyt niihin.Halusi kaupasta uusia.
Syy ei voi olla se että sijoitettu(kuten ei biologisetkaan)saisi mielinmäärin leluja tms vaan meillä on ollut periaate että jouluna ja syntymäpäivinä saa jotain uusia leluja muulloin vain tosi harvoin.
Tämä sama neiti on ollut ikionnellinen pienempänä esim.uusista vaatteista,leluista ja pienistäkin arjen asioista joihin meidän biologiset lapset suhtautuvat itsestään selvyyksinä.
Nyt on alkanut mitätöimään asiat edellämainitulla lailla ja se näkyy muissakin ihan arkipäivän asioissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...sijoitukseen tulleet lapset ovat olleet varsin materialisteja ja sanovat suoraanki, että meidän bioäiti rakastaa meitä enemmän, kun se aina tuo uutta tavaraa. Mikään ei tunnu riittävän.
-Mutta, tuo ikä on ainakin meidän biologisella pojallamme ollut juuri tuollainen, että millään ei mitään väliä. Kuitenkin sillä kaikella on väliä, mutta nyt lapsi vaan tarvitsee ohjausta ja ojennusta siitä, et miltä lahjan antajasta tuntuu ja miltä tuntuisi jos itse antaisi lahjan toiselle ja toinen ei osaisi arvostaa sitä.
...ja sit ne kuitenkaan kuuntele tossa iässä, jos hieman on uhmakkaampikin lapsi. Myös koulukaverit tuntuvat tartuttavan näihin lapsiin sellaista, olen iso ja haluan päättää asioista, juttua.
Uskon, että voi ikään kuuluvaa ja menee ohi... sitten joskus, hih!
Meillä on aina ollut samankaltainen aliarvostava suhtautuminen lahjoja kohtaan. Tavallaan odotetaan ja jännitetään kovasti niitä, joulun ajan lelukirjoja silmäillään jo marraskuussa :"mä haluun tota ja tota..." mutta kun lahjat on avattu, ei tunnu missään. Viime vuosina on opittu kiittämään, mutta kun paketit on avattu, niillä leikitään hieman samana päivänä, sitten unohdetaan. Juuri eilen kävin pölyttämässä lapsen huoneessa lelut, jotka olivat samassa asennossa, kuin tapaninpäivänä...
Ehkä nämä lapset pitävät itseään niin arvottomina, ettei he anna edes itselleen lupaa nauttia tästä kaikesta hyvästä, itsetunto on hylkäämisistä nollissa. Toiset lapset eivät oikeasti tunne mielihyvää, usein taustalla voi olla RAD...niinkuin meillä.