lensin siivin runon,
jonka laakson rintehellä seppelettä punon.
Purovirran laulaessa kaikki mietteet hyvät,
seppelettä kaunistaa kuin tähkäpäiden jyvät.
Kukkasia suurin osa, värit suuremmoiset
seassa lie ohdakkeetkin, piikkisetkin toiset.
Kaiken sidon heinänkorsin, omalta jo näyttää
jo nuo kukat katkenneetkin kimppua vain täyttää.
Nuutuneetkin tuoksun kantaa, nuppuun kylmyydessä jäivät
terälehdet riivitytkin, niihin osui säilät.
Miten lahjan arvokkaimman sainkaan silloin kerran
seppeleeni hartain mielin vien luo Elon Herran.
jonka laakson rintehellä seppelettä punon.
Purovirran laulaessa kaikki mietteet hyvät,
seppelettä kaunistaa kuin tähkäpäiden jyvät.
Kukkasia suurin osa, värit suuremmoiset
seassa lie ohdakkeetkin, piikkisetkin toiset.
Kaiken sidon heinänkorsin, omalta jo näyttää
jo nuo kukat katkenneetkin kimppua vain täyttää.
Nuutuneetkin tuoksun kantaa, nuppuun kylmyydessä jäivät
terälehdet riivitytkin, niihin osui säilät.
Miten lahjan arvokkaimman sainkaan silloin kerran
seppeleeni hartain mielin vien luo Elon Herran.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runon kauneus
Itsekin kun runonmitaa ltsekseni punon,
ihailen myös kauneutta jokahisen runon.
Vaikk' on mulla taidot nämä ihan vähänlaiset,
toiveet sekä tavoitteet on ihan samanlaiset.
Runollista kauneutta toisillekin luoda
lyhyt pieni ilon hetki Sinullekin suoda.
Talvenpoika iloissansa käyttää valtaa tuulen
kieppuu, lentää tuiskun työntää, vinkuu mun on aika luulen.
Vasten tuulta kotiin pusken, kulman takaa herkes. Nauraen sain hengähdellä, katsoin lasten menoon,
kelkkamäen laskijoilla punaposket loisti, hei huudot minullekin tervehdyksen toisti.
Vanha mieskin kissan kanssa, painui etukenoon.