Ovat vanhemmat tohkeissaan ja toitottavat mantraa "sukupuolella ei väliä tuleeko homo vai lesbo kunhan lapsi on terve".
Tai
"Ei väliä tuleeko tyttö vai poika, kunhan hänestä kasvaa idols voittaja tai salkkari näyttelijä".
Tai
"Ei väliä tuleeko tyttö vai poika, kunhan hänestä kasvaa idols voittaja tai salkkari näyttelijä".
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onneks olkoon perheenlisäyksen johdosta!
Niinhän se on aina ollut. Onnellisten vanhempien ainutlaatuinen saavutus.
Poika vai tyttö, terve, kumman näköinen, jne. Naisella usein ainakin ensimmäisen ollessa kysymyksessä, epätietoisuus, pelkokin synnytyksestä. Meneekö kaikki hyvin?
Jos lapsi liikkui vilkkaasti vatsassa, iloa ja arvuutteluja vilkkaasta vekarasta.
Jos vatsa ylhäällä arvuuttelua poika sieltä tulee jos alhaalla tyttö.
Puhutaan, lauletaan ja soitetaan musiikkia vatsaan.
Ihanaa tohkeutta.
Sitten syntyi maailman kaunein, 10 pisteen lapsi. Oppi sitä ja sitä jo niin pienenä. Aloitti leikkikoulun muskarissa. Etevä ja paras.
Viisas hyvä käytöksinen, empaattinen ja aikuisten asioita ymmärtävä, koulussa suosittu ja opettajien lemmikki.
Muistamme kyllä kuinka huonosti kävi naapurin Viljolla. Kansakoulu ja sekalaisissa töissä koko elämänsä.
Asuu vieläkin äitinsä kanssa.
Mutta meidän lapset valmistuivat yliopistosta. Heltsingin herroja heistä tuli.
Perheemme nuoripari osoitti sellaista kypsyyttä, etten itse olisi yltänyt. Jos se ei ole terve, täytyy elää sitten niin.
Eiköhän tuo ole aina noin mennyt 😊 Ei siinä kypsyyttä vaadita.
Pääasia,että on terve...mutta jne
Jos lapsi ei ole terve, se annetaan huostaan.
Minä olen niin heikko ihminen, että olisin kokenut melkoisen sokin, tarvinnut ystävien ja ammatti-ihmisten apua, mutta uskottavasti selviytynyt hoitamaan ei-tervettä lasta. Se vuoksi hämmästyin nuoren parin kertoessa tulevaisuudensuunnitelmistaan. Heillä on ollut jo nuoresta iästä huolimatta yx iso vastoinkäyminen, josta niinikään ovat selvinneet.
Eräs nainen sai neljännen lapsensa. Lapsi on ollut koko lyhyen alkutaipaleensa terveysongelmainen. Äiti samoin ja tiesi riskit. Nyt äiti huokasi voi kun en olisi tehnyt enää tätä viimeistä.
Hehe...ajankohtaista täälläkin kun veljentytär sai vauvan eilen aamulla ja siinä ei sitten sen kummallisempaa kaikki hyvin ja sukupuolikin oli jo pitkään tiedossa, mutta keskustelin pariinkin otteeseen hänen äitinsä kanssa whatsapissa ja puhuimme isoveljestä joka on aloittanut esikoululuokan arvostetussa yksityiskoulussa.
Poika on nyt testattu kaikissa kouluaineissa ja siirretään syksyllä toiseen osastoon, jossa opetetaan vain lahjakkaita lapsia. Viisivuotiaana hänet on todettu kahdeksanvuotiaan tasolla tietojensa ja taitojensa perusteella. Mummi ei ollut ihan varma oliko se hyvä vai huono asia... joku niiden kaveri oli kertonut että heidän lapsensa tuli mielettömän stressatuksi ja kireäksi kun rima oli niin korkealla koko ajan koulussa ja alkoi vaatimaan itseltään että oli oltava aina paras kaikessa...minulle tuli vain mieleen että viisivuotiaan pitäisi kyllä antaa olla lapsi vielä...kyllä ne sitten vielä ehtivät tähän oravanpyörään mukaan isompanakin.
lahjakkaiden lapsien osastoon :o
enpä oo tollasta ennen kuullukkaa
onko ne tiedot ja taidot kehittyny ihan ittestään
kenekään opettamatta kotona jos hän on ollut viis veenä kahdeksan veen tasolla
ja mitä tasoja se tarkoittaa elikkä laskee lukee ja kirjoittaa täyttä päätä
no kyllähän näitä erityislapsia tälläkin saralla on
ja jos he oppivat kotona ja päiväkodissa opettamatta
niin eihän sille kukaan mitään voi
mutta täytyy sanoo että varmaan tulee ongelmia
ihan samalla lailla kun lapsella jolla on oppimisvaikeuksia
viisvuotiaan työtä on vielä leikkiminen :)
Voi tuota ylemmyyden määrää;
"arvostetussa yksityiskoulussa" olisi riittänyt yksityiskoulussa.
"joku niiden kaveri oli kertonut että heidän lapsensa tuli mielettömän stressatuksi ja kireäksi kun rima oli niin korkealla" . Että kavereitten lapsetkin yliälykkäitä, mutta he stressaantuvat.
No tää on sitä USA:n meininkiä. Pojalla on ihan tarpeeksi ongelmia motoriikan ja sosialisoitumisen kanssa, mutta ei ne niitä juttuja siellä katso, mittaavat vain kouluaineita ja sitten karsivat jyvät akanoista. Me oltiin siellä vuosi sitten ja tutustuin poikaan ja luulen myös että on aivan liian aikaista alkaa karsinoida lapsia tuossa iässä. Uskon myös että pikkusiskon syntymä muuttaa tilannetta, nyt kunei ole enää ainoa lapsi ja joutuu joskus hieman odottamaan vuoroaan.
okei jos on ongelmia sosialisoitumisen kanssa
niin sielläkö ollaan sitä mieltä että
erityislahjakkaiden joukkoon vaan
opettaakohan ne sit siellä sitä sosiaalisuutta :)
kaikkee sitä kuulee
mutta on toi koulusysteemi muutenkin muuttunu
täällä suomessakin ihan kummalliseksi
ja mihin vielä muuttuu kun mennään muun maailman perässä
aika erikoista että lapsia jo alakoulu iässä eritellään
pitäs kaikki olla vaan samassa luokassa
saman ikäisten kanssa
niin siellähän ne kaikista parhaiten oppis
ikäistensä tavoille.
Sosiaalisuus ei ole älykkäiden lasten parhaita puolia. Aikaisin opittu luku- ja yleistietotaso aikuistuttaa heitä eivätkä he sopeudu ikäistensä kanssa samaan ryhmään, ryhmässä he turhautuvat. Suomessa ei onneksi hypitetytä lapsia älykkyytensä vuoksi ylemmille tasoille kuin hyvin harvoin. Sosiaaliset sopeutumisvaikeydet ovat este ryhmässä toimimiseen. Tämä on otollinen pohja tulla koulukiusatuksi.
Jankuti.
Höpötiti.
Lörpöti.
Hyvä että ehdit, ei tarvitse erään toisen kirjoittajan vaivautua.
Olin hyvin nuori kun sain lapset. En osannut odottaa oikein mitään muuta kuin sitä että raskaus joskus loppuu ja selvitään synnytyksestä.
Sitä rakkauden määrää ei voi koskaan tuntea muussa tilanteessa kuin saadessaan lapsen lähelleen.
Nuoruudesta huolimatta minulla oli hyvin voimakas suojelu ja hoivaus vaisto. Rakkaudessa en pihtaillut.
En odottanut mitään erityistä, toivoin parasta, välillä pelkäsin pahinta. Kumpikin on pärjännyt oikein hyvin elämässään nuoruuden kompuroinnista huolimatta.
Toivoin tietysti poikaa toisesta lapsesta kun ensimmäinen oli tyttö, sain molemmat, yhtä rakkaita. En edes miettinyt tuleeko lapsesta homo tai lesbo, siihen aikaan harva mietti sellaista pienen lapsen ollessa kysymyksessä.
tuskin kukaan tälläkään hetkellä miettii
tuleeko lapsesta hetero homo tai lesbo
tuntus että tärkeintä on se että lapsesta tulee terve
näihin suuntautumisiin on vielä pitkä aika
kunhan nyt ensin pungerretaan sieltä äitin masusta ulos
tuntuu olevan täällä palstalla vaanniitä suosituimpia sanoja nää kaksi :)
Puolustan erityislahjakkaiden lasten pääsyä jo ala-asteikäisenä erityisluokkaan. Menin harakiri-avioon, kun opiskelu ei onnistunut enkä uskaltanut sitä sanoa vanhemmilleni, itkin ja tunsin itseni pahaksi ihmiseksi, lohdutin kyynelten valuessa poskiani pitkin, että on sanonta "paha ihminen ei itke", vaihtoehtoina oli itsemurha tai joku ihme. Se ihme tuli yllättäen ja pyytämättä kuin Anneli Jäätteenmäelle. Mies joka meni kanssani naimisiin ja teki lapsia. Luulin Jumalan auttaneen minua. Lapsia sain ja innolla vein harrastuksiin heti kaksi vuotiaina. Paljastuivat erityislahjakkaiksi ja ala-asteella pyrkivät ja pääsivät peruskoulussa erityisluokkaan, jossa todella kehittyivät erityislahjakkuudessaan paljon paremmin kuin tavallisessa luokassa; minulla oli mahdollisuus seurata myös tavallisten peruskoululuokkien toimintaa. No, se Jumalan johdatus siinä parisuhdeasiassa joutui kyseenalaiseksi mutta se sitten on toinen stoori.
Minä itse olen esimerkki lapsesta, jolta vaaditaan liikaa. Kun vanhempien vanhemmilla ei ollut varaa eikä juuri haluakaan antaa mennä maksullisiin yhteiskouluihin, niin olivat sitten julmia ja säälimättömiä lastaan kohtaan, jolle antoivat rahaa ja sai käydä koulua ylioppilaaksi ja siitä etiäpäin. Jos erehdyin sanomaan jotain väsymyksestä, niin tuli tuhahdus, että mitä sinä, muutkin jaksavat. Jos olin kotona väsyneenä ja kaverit kaukana kouluni vuoksi eikä oman lähiympäristön ikäisteni kanssa ollut yhteyksiä juurikaan, niin sanoivat, että ihmisetkin ihmettelevät ja hehäpeävät minua, kun olen aina kotona enkä käy missään. Silloin, kun aloitin maksullisessa yhteiskoulussa, minulle sanottiin, että nyt sitten loppuu naapurin lasten kanssa touhuaminen iltaisin. Nyt keskityt opiskeluun. En uskaltanut sanoa sitten, että yliopisto-opintoni ei onnistu. Olin valinnut väärän aineen ja olisin vain voinut kevyesti vaihtaa opiskelusuuntaa, mutta ei se vaan silloin niin käynyt helposti, kuin miltä nyt jälkeenpäin näyttää. Vuosien lämmön ja läheisyyden puute oli tehnyt tehtävänsä. Siispä, kuuntele lastasi, ole läsnä, näe lapsesi, älä kosta lapsellesi omia lapsuutesi pettymyksiä, älä kahdehdi lastasi, on kamalaa, kun vanhempi ensin järjestää lapselleen ne mahdollisuudet, jotka häneltä itseltään puuttuivat ja sitten tavallaan vihaa lastaan, joka sai häneltä puuttuvan, ja vaatii lastaan olemaan kiitollinen eikä ymmärrä, että jokainen lapsi tarvitsee vanhempien sylin ja ettei sen mahdollistaminen, jonka uskoo olleen vanhemman onni, ole lainkaan varmaa, että takaa lapselle täydellisen elämän. Mistä saisin adoptiovanhemmat? Olen kunnollinen, säästäväinen, lapseni huolehtinut, ja johonkin perheeseen tällainen ihminen hyväksyttäisiin lapseksi.