Rivitaloremontti meni järkyttävällä tavalla pieleen Järvenpäässä – löperösti toiminut valvoja joutuu maksamaan peräti miljoonan euron korvaukset
HOVIOIKEUS korotti viime marraskuussa korjausurakan valvojalle määrättyjä vahingonkorvauksia puolesta miljoonasta noin miljoonaan euroon
Valvontasopimuksessa valvojan vastuun enimmäismääräksi oli sovittu valvontapalkkion kaksinkertainen määrä eli 75 000 euroa.
Tässä tapauksessa valvonnan puutteet olivat niin törkeät, että tuota ylärajaa ei sovellettu päätöksessä.
Jo vuonna 2011 Helsingin hovioikeus oli linjannut yhdessä asunto-osakeyhtiön urakkariidassa, että valvojan vastuu ei rajoitu valvontapalkkioon silloin, kun valvoja on menetellyt törkeän tuottamuksellisesti. Valvoja katsottiin yhteisvastuulliseksi urakoitsijan kanssa virheiden korjauskustannuksiin.
UUSIMMASSA tapauksessa kyseessä oli Järvenpäässä tehty kahden taloyhtiön (Tanhupirtti ja Tanhupuisto) julkisivu-urakka. Tanhuniityn alue on 1970-luvulla rakennettu 2-kerroksisista rivitaloista koostuva puutaloalue.
Asunto-osakeyhtiöt purkivat Helsingin Laatupalvelut oy:n urakkasopimuksen viivästyksen ja virheiden vuoksi ja teettivät työn toisella urakoitsijalla loppuun.
Helsingin Laatupalvelut haastettiin oikeuteen vastaamaan tekemistään vahingoista.
Se oli ehtinyt kuitenkin mennä konkurssiin, joten tilaajat nostivat kanteen myös valvojaa, Vahasen toimistoa vastaan. He katsoivat valvojan ja urakoitsijan vastanneen yhteisvastuullisesti vahingoista.
Tapauksessa käytettiin poikkeuksellisesti oikeuden kutsumia asiantuntijatodistajia. Rakennuttajapäivässä tapausta esitellyt käräjätuomari Markku Saarikoski piti tätä hyvänä ratkaisuna, sillä hänen mukaansa osapuolten omat todistajat kertovat tyypillisesti vain päämiestään puoltavia seikkoja.
Asiantuntijalausunnon mukaan tässä urakassa kaikki meni pieleen: oli mahdollisimman halpa suunnittelu, tumpelo urakoitsija ja konsultti, joka teki pienellä palkkiolla vähän valvontaa. Alun perin valvojan työmääräksi oli arvioitu vain 2–3 tuntia viikossa eli noin 150 tuntia, mutta se laajeni lisätöiden myötä 500–600 tuntiin.
Tilaaja oli palkannut hankkeeseen rakennuskonsultin, mutta tämän sopimus oli irtisanottu siinä vaiheessa, kun valvoja oli palkattu hankkeeseen. Rakennustöitä oli tehty siinä vaiheessa kaksi kuukautta.
Pian paljastui, että isännöitsijän rakennuksesta teettämä kuntotutkimus oli ollut puutteellinen, sillä rakennuksesta paljastui kosteusvaurioita, jotka moninkertaistivat korjaustyön määrän. Siinä vaiheessa valvojan olisi oikeuden mukaan pitänyt huomauttaa tiedonantovelvoitteensa mukaisesti tilaajaa, että rakennuskonsultti olisi ollut syytä palkata uudelleen. Näin hän ei kuitenkaan tehnyt.
Valvoja hoiti kyllä paperilla työnsä hyvin, mutta käytännössä hän katsoi läpi sormien urakoitsijan törkeitäkin virheitä.
Asiantuntijatodistajat ja käräjäoikeus olisivat laittaneet puolet vahingoista tilaajan omien laiminlyöntien piikkiin. Tilaaja oli heidän mukaansa myötävaikuttanut vahinkoon laiminlyömällä kuntotutkimuksen, valitsemalla väärän urakkamuodon (pilkottu urakka) ja asettamalla maksuerätaulukon liian etupainotteiseksi.
HOVIOIKEUS oli toista mieltä. Sen mielestä asunto-osakeyhtiöllä oli täysi oikeus luottaa, että konsulttitoimistolla, jonka liikevaihto on 300 miljoonan euron luokkaa, löytyy ammattitaitoinen valvoja, joka pitää huolta amatööritilaajan edusta. Hovioikeuden mukaan valvoja ei ollut hankkinut käyttöönsä edes asianmukaisia urakkasopimuksia ja asiakirjoja.
Hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että valvonta olisi pitänyt kohdistaa erityisesti peittyviin rakenteisiin kuten palokatkoihin ja talotekniikkaan. Palokatkojen lisäksi törkeitä puutteita ja virheitä paljastui myös parvekkeissa ja tuuletuksessa.
KÄRÄJÄTUOMARI Markku Saarikoski toivoi, että Järvenpään korjausurakan oikeustapaus menisi vielä korkeimman oikeuden pohdittavaksi. Oikeus voisi linjata, mikä on konsultin vastuu toisten tekemistä virheistä ja omista puutteista ja onko korvausvelvollisuudelle mitään ylärajaa.
Saarikosken mukaan on selvää, että tilaajan on voitava luottaa ammattimaisesti esiintyvän valvojan suoritukseen. Tämän on valvottava huolellisesti rakentamista ja toimeksiantajansa etua. Valvonta on kohdistettava erityisesti peittyviin rakenteisiin. Jos valvoja ei ole puuttunut kohtuudella havaittaviin urakoitsijan selkeisiin virheisiin ja laiminlyönteihin, seurauksena on korvausvastuu urakoitsijan kanssa yhteisvastuullisesti. Kysymys on enemmänkin vastuun kohtuullisuudesta.
Konsulttialalla ja rakennuttamisessa toimivat puolueettomat asiantuntijatodistajat tunsivat myötätuntoa valvojaa kohtaan. Heidän mukaansa valvojalla oli kirjallinen näyttö tekemisistään eikä merkittäviä puutteita oikeastaan voitu osoittaa. Sen sijaan oli kiistatonta, että urakoitsija oli tehnyt vakavia rakennusvirheitä.
”Oleellista olisi saada selvyys, mikä on ollut valvojan vaikutus rakennusvirheisiin, jotta hänet voitaisiin panna korvausvastuuseen”, he pohtivat.....
HOVIOIKEUS korotti viime marraskuussa korjausurakan valvojalle määrättyjä vahingonkorvauksia puolesta miljoonasta noin miljoonaan euroon
Valvontasopimuksessa valvojan vastuun enimmäismääräksi oli sovittu valvontapalkkion kaksinkertainen määrä eli 75 000 euroa.
Tässä tapauksessa valvonnan puutteet olivat niin törkeät, että tuota ylärajaa ei sovellettu päätöksessä.
Jo vuonna 2011 Helsingin hovioikeus oli linjannut yhdessä asunto-osakeyhtiön urakkariidassa, että valvojan vastuu ei rajoitu valvontapalkkioon silloin, kun valvoja on menetellyt törkeän tuottamuksellisesti. Valvoja katsottiin yhteisvastuulliseksi urakoitsijan kanssa virheiden korjauskustannuksiin.
UUSIMMASSA tapauksessa kyseessä oli Järvenpäässä tehty kahden taloyhtiön (Tanhupirtti ja Tanhupuisto) julkisivu-urakka. Tanhuniityn alue on 1970-luvulla rakennettu 2-kerroksisista rivitaloista koostuva puutaloalue.
Asunto-osakeyhtiöt purkivat Helsingin Laatupalvelut oy:n urakkasopimuksen viivästyksen ja virheiden vuoksi ja teettivät työn toisella urakoitsijalla loppuun.
Helsingin Laatupalvelut haastettiin oikeuteen vastaamaan tekemistään vahingoista.
Se oli ehtinyt kuitenkin mennä konkurssiin, joten tilaajat nostivat kanteen myös valvojaa, Vahasen toimistoa vastaan. He katsoivat valvojan ja urakoitsijan vastanneen yhteisvastuullisesti vahingoista.
Tapauksessa käytettiin poikkeuksellisesti oikeuden kutsumia asiantuntijatodistajia. Rakennuttajapäivässä tapausta esitellyt käräjätuomari Markku Saarikoski piti tätä hyvänä ratkaisuna, sillä hänen mukaansa osapuolten omat todistajat kertovat tyypillisesti vain päämiestään puoltavia seikkoja.
Asiantuntijalausunnon mukaan tässä urakassa kaikki meni pieleen: oli mahdollisimman halpa suunnittelu, tumpelo urakoitsija ja konsultti, joka teki pienellä palkkiolla vähän valvontaa. Alun perin valvojan työmääräksi oli arvioitu vain 2–3 tuntia viikossa eli noin 150 tuntia, mutta se laajeni lisätöiden myötä 500–600 tuntiin.
Tilaaja oli palkannut hankkeeseen rakennuskonsultin, mutta tämän sopimus oli irtisanottu siinä vaiheessa, kun valvoja oli palkattu hankkeeseen. Rakennustöitä oli tehty siinä vaiheessa kaksi kuukautta.
Pian paljastui, että isännöitsijän rakennuksesta teettämä kuntotutkimus oli ollut puutteellinen, sillä rakennuksesta paljastui kosteusvaurioita, jotka moninkertaistivat korjaustyön määrän. Siinä vaiheessa valvojan olisi oikeuden mukaan pitänyt huomauttaa tiedonantovelvoitteensa mukaisesti tilaajaa, että rakennuskonsultti olisi ollut syytä palkata uudelleen. Näin hän ei kuitenkaan tehnyt.
Valvoja hoiti kyllä paperilla työnsä hyvin, mutta käytännössä hän katsoi läpi sormien urakoitsijan törkeitäkin virheitä.
Asiantuntijatodistajat ja käräjäoikeus olisivat laittaneet puolet vahingoista tilaajan omien laiminlyöntien piikkiin. Tilaaja oli heidän mukaansa myötävaikuttanut vahinkoon laiminlyömällä kuntotutkimuksen, valitsemalla väärän urakkamuodon (pilkottu urakka) ja asettamalla maksuerätaulukon liian etupainotteiseksi.
HOVIOIKEUS oli toista mieltä. Sen mielestä asunto-osakeyhtiöllä oli täysi oikeus luottaa, että konsulttitoimistolla, jonka liikevaihto on 300 miljoonan euron luokkaa, löytyy ammattitaitoinen valvoja, joka pitää huolta amatööritilaajan edusta. Hovioikeuden mukaan valvoja ei ollut hankkinut käyttöönsä edes asianmukaisia urakkasopimuksia ja asiakirjoja.
Hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että valvonta olisi pitänyt kohdistaa erityisesti peittyviin rakenteisiin kuten palokatkoihin ja talotekniikkaan. Palokatkojen lisäksi törkeitä puutteita ja virheitä paljastui myös parvekkeissa ja tuuletuksessa.
KÄRÄJÄTUOMARI Markku Saarikoski toivoi, että Järvenpään korjausurakan oikeustapaus menisi vielä korkeimman oikeuden pohdittavaksi. Oikeus voisi linjata, mikä on konsultin vastuu toisten tekemistä virheistä ja omista puutteista ja onko korvausvelvollisuudelle mitään ylärajaa.
Saarikosken mukaan on selvää, että tilaajan on voitava luottaa ammattimaisesti esiintyvän valvojan suoritukseen. Tämän on valvottava huolellisesti rakentamista ja toimeksiantajansa etua. Valvonta on kohdistettava erityisesti peittyviin rakenteisiin. Jos valvoja ei ole puuttunut kohtuudella havaittaviin urakoitsijan selkeisiin virheisiin ja laiminlyönteihin, seurauksena on korvausvastuu urakoitsijan kanssa yhteisvastuullisesti. Kysymys on enemmänkin vastuun kohtuullisuudesta.
Konsulttialalla ja rakennuttamisessa toimivat puolueettomat asiantuntijatodistajat tunsivat myötätuntoa valvojaa kohtaan. Heidän mukaansa valvojalla oli kirjallinen näyttö tekemisistään eikä merkittäviä puutteita oikeastaan voitu osoittaa. Sen sijaan oli kiistatonta, että urakoitsija oli tehnyt vakavia rakennusvirheitä.
”Oleellista olisi saada selvyys, mikä on ollut valvojan vaikutus rakennusvirheisiin, jotta hänet voitaisiin panna korvausvastuuseen”, he pohtivat.....
Vastaukset 2
Vanhimmat
.....Sekä Saarikoski että todistajat arvioivat, että tapauksella saattaa olla vaikutusta valvontakulttuuriin suomalaisessa rakentamisessa, varsinkin jos vielä korkein oikeus tukisi alempien oikeuksien näkökulmaa. Hyvä kysymys on, että jos valvojan vastuuta selkeästi tiukennetaan, vaikuttaako se siihen, että valvonta paranee vai nouseeko vain valvonnan hinta? Pienelle toimistolle tämä voi olla jopa kohtalonkysymys.
TAPAUKSESSA on yhtymäkohtia Rakennuslehden vuonna 2001 uutisoimaan tapaukseen, jossa hovioikeus tuomitsi suuren konsulttitoimiston (JP Terasto) viiden miljoonan markan korvauksiin Loimaan kirkon julkisivukorjauksen epäonnistumisesta.
Valvojana toiminut konsulttitoimisto vaati silloin vastuun rajaamista 46 000 markan valvontapalkkioon. Tarjouspaperissa ollutta mainintaa viiden miljoonan markan konsulttivakuutuksesta toimisto ei pitänyt vakavasti otettavana lupauksena vaan ”automaattisena lisäyksenä”. Tilaaja ja oikeus ottivat sen kuitenkin tosissaan. Tässäkin tapauksessa urakoitsija oli mennyt konkurssiin, joten vastuu urakoitsijan virheistä jäi siten yksin valvojalle. Valvoja oli käynyt työmaalla vain pari kertaa viikossa eikä pitänyt siksi esimerkiksi työmaapöytäkirjan laatimista tarpeellisena. Pohjatöitä oli peitetty valvojan niitä tarkastamatta.
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005096539.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=4d4e60d8d825f1729aea0eb27a3223fb
Aika raskauttavaa: valvoja ei ollut hankkinut käyttöönsä edes asianmukaisia urakkasopimuksia. Näillä on orjasopimukset joilla se kaadetaan yksittäisen työntekijän niskoille koko roska.