Olen kirjoittanut tarinani noin puoleen väliin ja aloin hiomaan alkuani (koska sitä pitää hieman vaihtaa, että juoni olisi eheämpi) Tein neljä erilaista kokeilua alusta, mutta jokainen tuntuu tönköltä, huonolta. En tiedä mikä olisi paras tapa aloittaa.
Yksi versioni alkaa dialogilla, mutta uskoakseni kirjan alussa se voi olla liian sekava ja viedä lukijan kiinnostuksen. Kaksi alkaa jostain paikasta, jossa päähenkilö muistelee. Toinen muisto korostaisi kirjani maailmaa, toinen päähenkilöni suhtautumista kirjan pahoihin ihmisiin, hänen vihollisiinsa. Yksi alkaa vihollisten kuvailulla ja säännöillä, mutta sääntöjen luetteleminen on myös uskoakseni oiva tapa tappaa lukijan mielenkiinto.
Toisaalta, nykyinen alkuni alkaa heti vaaralla, joka johtaa tapahtumaketjuun, juoneen. Toiminta yleensä koukuttaa, mutta vaarana on tietysti lukijan pettäminen ja minusta tuntuu, että tällä tavalla kirja lähtee heti liikaa liikeelle ja lukija ei saa tilaa hengähtää tai hän putoaa juonesta tai ei pysty asettumaan päähenkilöni puolelle. (Siis se ajatus, että ei lukijaa kiinnosta päähenkilön kohtalo, jos hän ei tunne häntä, halua hänen selviytyvän....)
Olen oikeastaan aika pahassa jumissa tämän alun kanssa.
Olisiko kellään antaa neuvoja?
Miten kirja kannattaisi aloittaa? Miten te olette päätyneet alkuunne? Onko jonkun kirjan aloitus ollut teidän mielestänne erityisen hyvä?
Kiitos tuhannesti jo etukäteen jos vastaatte!! :)
Yksi versioni alkaa dialogilla, mutta uskoakseni kirjan alussa se voi olla liian sekava ja viedä lukijan kiinnostuksen. Kaksi alkaa jostain paikasta, jossa päähenkilö muistelee. Toinen muisto korostaisi kirjani maailmaa, toinen päähenkilöni suhtautumista kirjan pahoihin ihmisiin, hänen vihollisiinsa. Yksi alkaa vihollisten kuvailulla ja säännöillä, mutta sääntöjen luetteleminen on myös uskoakseni oiva tapa tappaa lukijan mielenkiinto.
Toisaalta, nykyinen alkuni alkaa heti vaaralla, joka johtaa tapahtumaketjuun, juoneen. Toiminta yleensä koukuttaa, mutta vaarana on tietysti lukijan pettäminen ja minusta tuntuu, että tällä tavalla kirja lähtee heti liikaa liikeelle ja lukija ei saa tilaa hengähtää tai hän putoaa juonesta tai ei pysty asettumaan päähenkilöni puolelle. (Siis se ajatus, että ei lukijaa kiinnosta päähenkilön kohtalo, jos hän ei tunne häntä, halua hänen selviytyvän....)
Olen oikeastaan aika pahassa jumissa tämän alun kanssa.
Olisiko kellään antaa neuvoja?
Miten kirja kannattaisi aloittaa? Miten te olette päätyneet alkuunne? Onko jonkun kirjan aloitus ollut teidän mielestänne erityisen hyvä?
Kiitos tuhannesti jo etukäteen jos vastaatte!! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nykyinen alkusi kuulostaa kiinnostavalta. Suoraan juoneen siirtyminen herättää yleensä lukijan mielenkiinnon.
Lähde siis iikkeelle jollakin tarinan kannalta merkittävällä, mielenkiintoisia käänteitä sisältävällä kohtauksella. Pitkät pohjustavat liirumlaarumit kaikenlaisine sääntökuvailuineen tappavat lukijan kiinnostuksen jo ennen ensimmäisen sivun loppua.
Jotta tarina olisi mukaansatempaava heti ensimmäiseltä sivulta alkaen, kertominen kannattaa aloittaa usein niin myöhäisestä vaiheesta tarinaa kuin se on mahdollista tehdä sujuvasti. Kaikkea ei tarvitse kirjoittaa auki. Luota lukijasi älykkyyteen.
Entäs jos kirjoittaisit ensimmäisen version koko kirjasta valmiiksi ja hioisit alkua vasta sitten? Näin sinulla olisi parempi käsitys kirjašta kokonaisuutena ja olisi helpompi päättää mikä alku sopisi parhaiten siihen.
Sinulla on varmaan suosikkikirjailijoita? Vilkaise aikasi kuluksi heidän aloitustapojaan.
Aloittavatko he koukuttavasti ja jos, niin mitä jujua he käyttävät? Vai olisitko itse voinut aloittaa heidän kirjansa vielä paremmin? Miten?