Pitäisi kirjoittaa se ilma tapahtumien väliin, mutta laiskottaa niin vietävästi.
Nyt kun kaikki on kerrottu ja tiedän miten lopussa käy, ei intoa taustakuvien valaisuun löydy.
Tässä vaiheessa tarvitaan kai niitä paljon puhuttuja istumalihaksia. Kun itse jo tietää kaiken, pitäisi vielä tapahtumien lisäksi valaista huoneet, ohikulkijat ja äänet.
Tylsääääää,
Mutta kai tässä täytyy pysähtyä kuulemaan korven kuiskintaa, hiirten narskuttelua välikatolla ja alkaa kirjoittamaan.
Onkohan noiden tyhjien kohtien kirjoittamiseen mitään ohjekirjaa, kun rapsahtaa jossain, muttei vielä aikoihin haise mitään epäilyttävää?
Olen kahlannut nettiä ja kirjoja läpi, toimintajaksojen kaaviota löysin, juonen rakentamisen ohjeita. Mutta tähän kohtaan, kun juonen ympärille rakennetaan maailmankuva, ei löytynyt ainutta fiksua neuvoa.
Noista ohjeista joita kirjailijat nakkoivat kehään, sain käsityksen, että tausta tulee itsestään tai on jotenkin automaattisen helppoa.
Fucoota lainatakseni; kirjoittaminen on sitä vaikeampaa mitä aidompi asia on, ja mitä luonnollisemmalta sen haluaa näyttävän.
Tapahtumat vievät itse itseään, juoni jolkottaa, mutta miten tilanne jossa mitään ei näy tapahtuvan, kirjoitetaan niin ettei siihen tule mitään tapahtumaa?
Aina kun aloitan auringosta kuusta tai maasta, hiipii joku huoneeseen. Entä kun enempää hiipimisiä nurkissa ei kaivata. Pitäisi vahvistaa olemassa olevia, ihmisiä, maisemia, ajankuvaa. Eikä keksiä enää ainuttakaan loistavaa ideaa.
Tiedänhän minä.
Palaan siis homeisiin lehtiin vuodelle 1943. Kuvittelen miten nivean käsivoide silloin imeytyi ihoon, miltä Waltarin: Rakkaus vainoaikaan tuntui lukea tuoreeltaan...
Historiaa, poly color hiusvärejä käytettiin jo 1958. Ihan kuin roll.on deotoranttejakin... ei siis mitään uutta tähtitaivaan alla, no netti sentään...
Aika tylsää huomata että maailma on muuttunut todella vähän 60-vuodessa, ihminen kai vielä vähemmän.
Nyt kun kaikki on kerrottu ja tiedän miten lopussa käy, ei intoa taustakuvien valaisuun löydy.
Tässä vaiheessa tarvitaan kai niitä paljon puhuttuja istumalihaksia. Kun itse jo tietää kaiken, pitäisi vielä tapahtumien lisäksi valaista huoneet, ohikulkijat ja äänet.
Tylsääääää,
Mutta kai tässä täytyy pysähtyä kuulemaan korven kuiskintaa, hiirten narskuttelua välikatolla ja alkaa kirjoittamaan.
Onkohan noiden tyhjien kohtien kirjoittamiseen mitään ohjekirjaa, kun rapsahtaa jossain, muttei vielä aikoihin haise mitään epäilyttävää?
Olen kahlannut nettiä ja kirjoja läpi, toimintajaksojen kaaviota löysin, juonen rakentamisen ohjeita. Mutta tähän kohtaan, kun juonen ympärille rakennetaan maailmankuva, ei löytynyt ainutta fiksua neuvoa.
Noista ohjeista joita kirjailijat nakkoivat kehään, sain käsityksen, että tausta tulee itsestään tai on jotenkin automaattisen helppoa.
Fucoota lainatakseni; kirjoittaminen on sitä vaikeampaa mitä aidompi asia on, ja mitä luonnollisemmalta sen haluaa näyttävän.
Tapahtumat vievät itse itseään, juoni jolkottaa, mutta miten tilanne jossa mitään ei näy tapahtuvan, kirjoitetaan niin ettei siihen tule mitään tapahtumaa?
Aina kun aloitan auringosta kuusta tai maasta, hiipii joku huoneeseen. Entä kun enempää hiipimisiä nurkissa ei kaivata. Pitäisi vahvistaa olemassa olevia, ihmisiä, maisemia, ajankuvaa. Eikä keksiä enää ainuttakaan loistavaa ideaa.
Tiedänhän minä.
Palaan siis homeisiin lehtiin vuodelle 1943. Kuvittelen miten nivean käsivoide silloin imeytyi ihoon, miltä Waltarin: Rakkaus vainoaikaan tuntui lukea tuoreeltaan...
Historiaa, poly color hiusvärejä käytettiin jo 1958. Ihan kuin roll.on deotoranttejakin... ei siis mitään uutta tähtitaivaan alla, no netti sentään...
Aika tylsää huomata että maailma on muuttunut todella vähän 60-vuodessa, ihminen kai vielä vähemmän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjan tyhjien kohtien täyttäminen tapahtuu seuraavasti:
Ensinnäkin: Avaat kirjan alalaidassa olevan tötsyttimen pään (vaikeasti havaittava nuppi).
Venttiilin ollessa auki, ei tietääkseni kirjasta tule mitään ulos koska se on silloin vielä paineeton.
Seuraavaksi: Aseta sanapumpun letkupään töröttin kirjaan kiinni. Huolehdi siitä että se tulee oikeaoppisessti asennettua (sanatiivis).
Aseta sanapumppu lattialle ja varmista ettei letku ole mennyt mistään kohtaa ruuville tahi solmuun.
Pumppaa (jalkamalli) tasaisin polkaisuin sanoja kirjaan; huolehtien siitä, että niiden aiheuttamat tukkeumat eivät tuki venttiiliä.
Jos venttiili tukkeutuu: Sulje venttiili heti ja irroita letku poistaaksesi tukoksen. Varo tässä vaiheessa paineenalaisia sanoja, sillä ne saattavat purkautua huoneilmaan ja aiheuttaa allergisia reaktioita.
Lopuksi: sulje venttiili ja arvioi lopputulosta.
Riippuen arvioinnista: Uusintapumppaus voidaan suorittaa heti kirjan tyhjentämisen jälkeen (muista sanojen sotkuisuus ja epäterveellisyys).
Sanapumppu tulee käytön jälkee rasvata kevyesti ompelukoneöljyllä tahi vastaavalla kevyttuotteella, sillä sanojen esiintymistiheys ja painoindeksi saattaavat muuttua muuttuneiden olosuhteiden myötä.
Totesit ihan oikein, että maailma on muuttunut pirun vähän 60 vuodessa. Varsinainen muutos tapahtui 50-luvun lopulla. Elvis teki ensi levyt. Sorry Elvisfanit, jos ajoitus ei napsahda. Tapahtui muutakin merkittävää, mikä aiheutti ajan pysähtymisen, maanjäristyksiä ja muutaman temppelin esiripun repeämisen kahtia. Minä synnyin.
Loppu onkin sitten historiaa, Beatles, Rollarit, Woodstock...
Vakavasti puhuen vaikea on muuten auttaa kuin kannustaa. Paksuja perslihaksia tervettä selkää siinä työssä varmaan tarvii. Mutta onhan sinulla valmiit kehykset. Äkkiäkös niihin ilmaa pumppaat. Kollega tuossa alla neuvoikin hyvän keinon. Jospa heität huumoria sinne ilman mukana. On itsellekin hauskempi täytellä niitä tyhjiä kohtia. Enpä tietty kyllä tiedä, minkä tyylilajin kirjaa teet, mutta esim. Antti Tuuri kirjoitteli sukutarinoitaan ja tietynlaisen komiikan avulla sai tekstistä sellaista, että minäkin jaksoin lukea. Ja jopa pidin.
Eihän sitä nyt ihan Arto Paasilinnaksi tarvitse heittäytyä.
En tiedä yrititkö härnätä jotakuta: "Fucoota lainatakseni..." Olet niin hyvä, ettei sinun tarvitse muita nöyristellä ja kumartaa.
Muista Pyhää Kirjaa,:"Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia". Tai jotain sinne päin. Huonosti kävi valitun kansankin kun alkoivat palvoa kultaista vasikkaa.
:)))))))
Täällä nyt vaan on tapana lainalauseisiin merkitä ketä lainataan.
Kumarteluun olen liian suoraselkäinen, paitsi joskus kohteliaisuussyistä niiata niksautan nätisti. Koska mummi niin opetti tervehtimään. Sillä saa muuten yllättävän tehokkaasti vastaantulijan pysähtymään ja katsomaan suoraan silmiin.
Taidoistani en suurta haloota pidä ennenkuin olen jotain aikaan saanut, sen verran paljastan että nöyrryin viimein luovan kirjoittamisen kurssille, tulette taatusti näkemään kehitykseni, tai kehittymättömyyteni.
Ehkä tulin vain kohtaan, jossa oma takki tyhjeni, ja oli aika niiata opettajakunnan edessä, ja myöntää että opittavaa on.
Mitä Fucoon palvomiseen tulee, mihin viittasit, sanonpa sinulle haisevapossuressuni, etten minä häntäkään palvo. Yleensä arvostelen tekstejään, koska ne poikkeavat aika paljon noista poika jätti tytön nyyh nyyh, ja sitä kautta niitten lukeminen on paitsi viihdyttävää, myös opettavaa. Josta päästään sinun tapaasi kirjoittaa... Pidän siitäkin, mutten pyri vastaavaan hirtehiseen huumoriin. Oma tyylini on jotain noiden välistä.
En pyri kirjoittamaan kuten Fucoo, sinä tai joku muu, pyrin kirjoittamaan kuten minä. Se etten ihan ole löytänyt ominta tyyliäni, on perimmäinen syy että hakeuduin kurssille, toivon että ammatti-ihmiset osaisivat auttaa oman tyylin hiomisessa.
Tuo ilmapumppu juttu oli hauska, saadappa tuollaisia kaupan hyllyltä. Huumori on hyvä keino kertoa ihmisistä jotain syvempää.
Luultavasti nyt käy niin, että pudotan kirjan taas laatikkoon, sorvaan kurssimateriaalia, ja katson josko kirjani taas alkaa häiritä yöuniani kun jätän sen vaille huomiota. :)
Se kun on kuten kipeä kissa, välttelee kun menet kohti, mutta jos jätät huomiotta se kiipeää syliisi ja painaa päänsä kättä vasten.
Tää palsta on aivan kipee.
Ja sitten asiaan sivuversoressuseni.
Hienoa kun sinulla löytyy tarmoa lähteä kirjoittajakurssille. Toivottavasti saat sieltä jotakin hyväksesi.
Siskoni käy täällä vastaavaa. Ja ihan vaan sen takia, että yrittää olla parempi kuin minä. Jonkinlainen sisarkateustrauma, mutta ei siitä sen enempää.
Kun aikanaan kuulin hänen aloittaneen kurssin totesin, että lahjattomat treenaa. Tämä ei ollut sitten minkään sortin piikki sinulle.
Mutta takaisin siihen mistä aloitin. Keskustelun taso on täällä on alittanut odotukseni. Taidan poistua takavasemmalle niin täältä, kuin muualtakin suomi24:n foorumeilta. Matokin p-----le tuli koneelle.
Tuskin tekstejäni tänne jaksan viitsin lähetellä. Käytän senkin energian johonkin hyödyllisempään. Vaikka kirjoittamiseen omaksi ilokseni.
Koska olen ollut kuumeessa, heti se näkyy. Mitenkään itsekäs, mutta kai minä olen tämä palsta. Kun sairastun, kuumehoureiluni aiheuttaa mitä oudoimipia yhtälöitä.
Minä en siirry takavasemmalle, sen paremmin kuin etuoikeallekkaan, pysyn tässä ja kirjoitan teille jotain arvosteltavaa kunhan aivoni taas viilenevät hiukan.
Possuressu, tämä palsta on jakomielitautisten osasto, meillä kaikilla on vaikeuksia elää vain yhdessä persoonassa. :)
Minne se hoitaja meni sen lääketarjottimen kanssa...
minä teen niin, että otan valmiin kuvan (itse piirretyn, valokuvan... yms.) paikasta tai henkilöstä ja kirjoitan siitä suoraan mitä näen.. (siis jos haluan kuvailla jotain henkilöä/paikkaa) sillä saa jo melko paljon sitä "ilmaa" sinne..
tai sitten herään yöllä kirjoittamaan (koska silloinhan ne parhaat ideat syntyy) jonkun keskustelun, tai vaikka vain yhden sanan/lauseen, minkä tahdon juttuuni sisällyttää
Yöt on viheliäistä aikaa, mistä johtuu että kun sammuttaa valot ja käy peiton alle, aivot heräävät toimimaan.
Yleensä olen liian laiska, pitääkseni miehen hereillä öisillä rapistuksillani, toki kynä ja paperi aina ovat vuoteessamme. Mutta kun ylihieno idea kimpoaa, kirjaan sen sokkona ylös, ja aikojen saatossa olen oppinut jopa tulkitsemaan noita öisiä riimukirjoituksiani.
Mutta kiitos neuvosta, tuo kuvista kuvailu on varmasti käypä tapa kirjoittaa väljyyttä, kokeilen sitä hetimiten kohta tässä.
kirjoita ylos kaikki henkilöiden ilmeet ja eleet, ajatukset, tunteet, aistimukset... (listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkästi) kun he esim. keskustelevat tai tekevät jotain muuta, mitä se sitten ikinä onkaan...
itse keskityn liikaa henkilöiden, paikkojen, tunteiden yms. kuvaamiseen, ja tarinoissani sitä ilmaa on vähän liikaakin... =)