Työskentelin eräässä yrityksessä lähes 20 vuotta, työilmapiiri oli hyvä ja firman omistaja kohteli kaikkia työntekijöitä hyvin, ja arvosti heitä. Työn tekeminen oli mielestäni mukavaa yrityksessä, vaikkakin ressaavaa ja kiirettä piisasi.
Oli kova paikka kun yritys teki konkurssin ja jouduimme työttömäksi.
Olipa järkytys millaiseen pyöritykseen jouduin työttömäksi jouduttuani, ja töitä hakiessani. En tiedä mihin tämä maailma on menossa, mutta kyllä järkytyin.
Töitä hakiessani, minulla oli kokemusta ja osaamista, ja onnekseni työllistyinkin. Ongelmaksi muodostuikin työnantajan lupaukset palkasta ja työnkuvasta, haastattelussa luvattiin vaikka mitä ja vähän päälle. Jo ensimmäisinä päivinä jouduin tekemään ja korjaamaan yrityksen tekemiä susia, ja ottamaan niistä itselle vastuun. se oli yhtä helvettiä. Mitään mitä työhaastattelussa sovittiin ei pitänyt paikkaansa. Tajusin olevani kusessa, en uskaltanut valittaa enkä uskaltanut ottaa lopputiliä,
ymmärrätte varmaan miksi. Työskentelin yrityksessä hammasta purren ja iltaisin manaillen. Tämmöiseksikö tämä on mennyt, työntekeminen rupesi tuntumaan pelkältä tuskalta, ja töihin lähtö inhotti jo valmiiksi. Asiat vaivasivat ja töitä yritin hoitaa myös iltaisin kotona.
Ajattelin että minun on pakko päästä täältä pois, tajusin että minut oli suorastaan huijattu töihin katteetomilla lupauksilla. Ohjeeksi sain että älä ota lopputiliä, saat kaikki päällesi, ja 3 kuukauden karenssin. Olin lähellä jo tehdä itselleni jotain, tunsin oloni niin huonoksi.
En työskentele enää tuossa yrityksessä.
Sattuma, kohtalo, onni ?
Onnekseni asiat ovat tänään OK.
Oli kova paikka kun yritys teki konkurssin ja jouduimme työttömäksi.
Olipa järkytys millaiseen pyöritykseen jouduin työttömäksi jouduttuani, ja töitä hakiessani. En tiedä mihin tämä maailma on menossa, mutta kyllä järkytyin.
Töitä hakiessani, minulla oli kokemusta ja osaamista, ja onnekseni työllistyinkin. Ongelmaksi muodostuikin työnantajan lupaukset palkasta ja työnkuvasta, haastattelussa luvattiin vaikka mitä ja vähän päälle. Jo ensimmäisinä päivinä jouduin tekemään ja korjaamaan yrityksen tekemiä susia, ja ottamaan niistä itselle vastuun. se oli yhtä helvettiä. Mitään mitä työhaastattelussa sovittiin ei pitänyt paikkaansa. Tajusin olevani kusessa, en uskaltanut valittaa enkä uskaltanut ottaa lopputiliä,
ymmärrätte varmaan miksi. Työskentelin yrityksessä hammasta purren ja iltaisin manaillen. Tämmöiseksikö tämä on mennyt, työntekeminen rupesi tuntumaan pelkältä tuskalta, ja töihin lähtö inhotti jo valmiiksi. Asiat vaivasivat ja töitä yritin hoitaa myös iltaisin kotona.
Ajattelin että minun on pakko päästä täältä pois, tajusin että minut oli suorastaan huijattu töihin katteetomilla lupauksilla. Ohjeeksi sain että älä ota lopputiliä, saat kaikki päällesi, ja 3 kuukauden karenssin. Olin lähellä jo tehdä itselleni jotain, tunsin oloni niin huonoksi.
En työskentele enää tuossa yrityksessä.
Sattuma, kohtalo, onni ?
Onnekseni asiat ovat tänään OK.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.