Kissa-allergia

Älkää ainakaan ulos pistäkö!

Allergialiiton sivuilta löytyy siivousohjeita http://www.allergia.com/index.phtml?menu_id=37&lang=1

Ette halunneet kuulla tätä, mutta sanon kuitenkin, sillä kuka tahansa lääkäri sen teille sanoisi: jos allergia on todettu jo ENNEN lemmikin ottamista, viisainta olisi olla ottamatta, sekä itsenne, että lemmikin kannalta. Voi olla että allergia vain pahenee, ehkä muuttuu astmaksi, ja lopulta joudutte luopumaan kissasta. Onko se oikein kissaa kohtaan? Ihminen ainoa itsekäs eläin.

..onnistumaan. Jos allergia on nyt jo havaittavissa ja noinkin voimakas niin poikaystävisi allergia voi muuttua vaikkapa astmaksi ja sitä tuskin te kumpikaan haluatte.

Kissa ei tule pysymään pihallanne, eikä välttämättä edes kiintymään teihin jos aikansa ulkona viettää. Kaikenlisäksi tuo ei välttämättä edes auta ellette sitten jätä kokonaan koskematta kissaan ja se nyt taas olisi lemmikkieläimen heittelejättö. Sitten on vielä sekin, että jos olette muuttamassa lähiöalueelle laki kieltää kissan vapaana juoksuttamisen sielä. Puhumattakaan niistä vaaroista mitä kissa kohtaa ulkosalla.

Nyt kannattaisi ajatella asiaa järjellä. Ymmärrän, että harmittaa mutta aikuisuus on myös ikävien asioiden myöntämistä ja järkevien päätösten tekemistä. Kissankin hyvä tulisi ottaa huomioon, ei vain se, että nyt itse jotain haluaisi.

On olemassa vaikka mitä muita lemmikkieläin lajeja, joille tuskin poikaystäväsi tai sinä olette allergisia. Miettikääpä niitä. :)

Ottakaa eläinsuojeluyhdistykseltä kissa hoitoon määräajaksi, niin selviää pystyykö poikaystävä hengittelemään ja te siivoamaan riittävästi.

En ole elävänä nähnyt, mutta onhan olemassa karvaton kissarotu. Ei kovin hellyyttävän näköinen ja tarvitsee varmaan lämpöpeitteen tai jotain näillä leveysasteilla.

Minäkin olen allerginen samoilla pisteillä. Otin kissan ja alkuun oli iho ja silmä oireita jotka kuitenkin nopeasti helpotti. Nyt kuitenkin todettu astma ja lääkitys aloitettu. En ole luopumassa kissastani sillä lääkityksen kanssa kyllä pärjään. En tiedä, että mikä kauhukuva kaikille on se astma... Useampi tuttavani sairastaa astmaa ja silti pystyy elämään täysipainoista elämää.

Moni varmasti kanssani eri mieltä, mutta näin meillä.

Oletteko käyneet kissallisessa perheessä kylässä tai oleilleet useamman tunnin kissanäyttelyssä? Pahemmin allergisoituneilla tulee oireita jo pelkästä samassa tilassa oleilusta. Jotkut vaatii kosketuksen kissaan oirehtiakseen.
Kannattaa ehdottomasti kokeilla, sitten tietää millä tasolla allergia on tai miten
iho/silmät/hengitystiet reagoi.

Minä uskoisin enemmän omia oireita kuin testejä. Asunnon siivoaminen ja turkin kunnossapito auttaa jos allergiaoireet ei ole vakavia.

Niin, tähän pitää sen verran sanoa että kissan rotua en ole kysynyt (ehkä pitäisi se tehdä), mutta kissoille allergisella kaverillani on 2 kyseisen rotuista kissaa kotona. Eikä tosiaan siivoa usein. Itsekin olen kissoille hyvin allerginen, mutta tämä kyseinen rotu ei itsellänikään ole aiheuttanut yhtään mitään oireita. Lisäksi muutama yö tullut kissankarvaisella sohvalla vietettyä mutta aamulla ei myöskään mitään. Että siinä yksi vaihtoehto. Ja nämä kissat ovat todellisia karvajumalia, eli ei mitään skinikatteja ;)
Hilse varmaan vain jotenkin sellaista ettei mitään aiheuta.

Rakastin ennen kissoja, meillä oli kotonani niitä kaksi. Nukkuivat sängyssä.. yms. Olin lapsesta asti hyvin allerginen. Pikkuhiljaa allergia paheni. Nyt en voi edes koskea kissaan saamatta oireita. En missään nimessä voi suositella kissan ottamista. Kun ihminen kärsii allergia-oireista tarpeeksi alkaa vihata niiden aiheuttajaa. Punottaa, raavituttaa ja vituttaa.

Eräs tuttuni on astmaatikko mutta pystyy elämään oireitta kahden kissan kanssa n. 80 m2 kolmiossa.

Heillä on kaksi erittäin tehokasta Elixair-puhdistinta ja väittivät että niiden ansiosta yhteiselo kíssojen kanssa on mahdollista.

Tosin nuo puhdistimet ovat, ainakin uutena, todella kalliita. Kokeilkaa löytää esim. jostain nettihuutokaupasta tms. käytettynä.

Itsellani on kissa allergia ja en voi elaa yhdessa kissan kanssa olipa se osan aikaa ulkona tai ei. Ehdotukseni on etta lainaisitte jonkun ystavan kissaa ja kokeilisitte miten onnistuu poikaystavasi ja kissan yhteiselo.
Minulle on myos suositeltu allergia pistoksia, mutta en ole koskaan katsonut tarpeelliseksi niita ottaa. Kannattaisiko kysaista laakarilta onko tammoinen mahdollista siella Suomessa?

Miehen viaton siitepölyallergia on ajan kanssa kääntynyt kissa-allergiaksi ja nyt itku silmässä etsitään uusia koteja kissoille. Astma on hyvin äkkiä tosiasia. En voi muuta sanoa neuvoksi, kuin että älkää hyvät ihmiset ottako kissaa, kun allergia kerran on tosi asia! Millään siivoamisella ym. vippaskonsteilla yhteiselo ei onnistu. Voi kuullostaa kauhealta, mutta näin on. En minäkään uskonut lääkärin neuvoja...

Kun kerran niin haluat kissaa hoidettavaksesi 20 seuraavaa vuotta, niin suosittelen ensin eroa allergisesta miehestäsi! Ei kaikki miehet ole allergisia.. kyllä sinä löydät vielä miehen rinnallesi jonka kanssa voit elää onnellista elämää kissasi kanssa!

Kissa-allergian lievittämiseen ja sen sellaiseen ei ole vippaskonsteja. Allergiaa itsessään ei aiheuta kissan karva, vaan se ihosta tuleva pöly. Sen vuoksi allergikoille ei suositella edes karvatonta kissaa. Jatkuva siivoominen voi ehkä lieventää asiaa jonkun aikaa, mutta ei poista ongelmaa ja allergikon oireet jatkuvat, ja voivat pahentua.

Myöskään kissan pitäminen jatkuvasti ulkona ei ole järkevää, koska kissa kuitenkin tarvitsee sitä sisälläkin oloa, ja on myös lemmikille turvallisempaa saada olla sisätiloissakin. Edes kissan osittainen ulkonapito ei auta allergikkoa, pöly on ja pysyy kissassa siitäkin huolimatta.

Sinun sijassasi ajattelisin poikaystävääsi ja jättäisin kissan hankkimatta. Se on parempi ratkaisu sekä poikaystävällesi että kissalle.

Mutta jokainen tekee niin kuin itse tahtoo, myös te. Mut ajatelkaa asia loppuun asti, pelkkä mielihalu ei ole riittävä syy minkään lemmikin ottamiseen, varsinkaan tällaisissa tilanteissa.

Miehelläni on ollut aina nuoruudesta asti kissoja. Ekan kissan kaa ei ollut ongelmia seuraavien kisujen aikana tuli allergisia oireita ja myöhemmin todettiin astma...Mut se ei halunnut luopua kissoista sen takia, astmapiippua vaan kovasti niin taas jaksoi. Jotenkin se tuli aja kanssa immuuniksi,ei ollut hirveitä oireita, en tiiä!! Sitten kun nää kissat kuoli niin allergisia oireita ilmestyi taas, jotka myös ajan myötä katosi. Astma on edelleen mut tosi lievä!! Ei häiritse! Onkohan tästä apua?!

minulla itselläni on kissa-allergia ja testeissä määräksi tuli 48,2.. minulla itseelläni oli kissa melkein vuoden silti eikä siitä suurempia vaikeuksia koitunut!!(nyt kissani kuoli,sen takia mennyt aikamuoto) ..eli jos kissan haluatte niin mielestäni noin 'alhaisella' tuloksella voisitte ihan hyvin ottaa!! :) ja jos siitä alkaa oikein kovasti henkeä ahdistamaan niin minä ainakin sain lääkäriltä astmapiipun jota tarvitsi ottaa aamulla ja illalla kerran niin sen jälkeen ollut enää mikään!:)

Tiedän kokemuksesta että kissa ei sovi allergiasta kärsivän henkilön perheeseen.
Itse olen syönyt antihistamiineja ja käyttänyt kortisonipohjaisia nenäsumutteita, jo yli 20 vuotta.
Aluksi kokeilimme kissan pesua eläinkaupan suosittelemilla shamppoilla noin kerran viikossa, mutta ei se minun allergiani siitä helpottunut, mutta ei kissakaan siitä pahaa tykännyt.
Olemme joutuneet luopumaan kissasta minun ja lapsiemme allergian vuoksi.

Nyt pirullinen akkani otti koiran, joka on kääpiö snautserin ja villakoran aikaansaama kompromissi, mutta minä olen allerginen koirallekkin, jos sitä ei pestä 5-päivän välein. Typerä Vaimoni on sanonut, jo monta kertaa että koirakin on hänelle tärkeämpi, kuin 3-vuotias poika, 6-vuotias tyttö, mies ja perheonni.
Kuten näkyy ei moiselle eläin rakkaalle ole muuta vaihtoehtoa, kuin pitkä psykoanalyysi ja jatkuva psykiatrinen hoito, jos Äidille lattialle paskanteleva piski on tärkeämpi, kuin pienet suloiset lapset ja perheen onnellisuus niin sanon suoraan, että vaimollani on kustapäässä.

Otetaan hyvään perheeseen 35-40v mukava Äiti.

Itse olen sairastanut allergista astmaa koko elämäni. Meillä on aina ollut eläimiä, niin kissoja kuin koiriakin, eikä vanhempani koskaan edes harkinneet niistä luopumista.

Kun olin pieni keuhkosairauksiin erikoistunut lääkäri neuvoi vanhempiani pitämään eläimiä ja altistamaan niiden hilseelle, sillä jos kodista ja elämästä saneerataan kaikki altistavat tekijät pois (eläimet, hajut, pöly jne.) joutuu ennenpitkää ongelmiin sen kanssa. Silloin elimistö ei kestä yhtään ulkopuolista altistajaa vaan aiheuttaa välittömästi kohtauksen. Kuplassa eläminen ei ole mahdollista. Aina tulee vastaan lemmikkien omistajia joilla on eläinpölyä vaatteissa, hajusteita käyttäviä ihmisiä, tupakoivia ihmisiä jne. vastaan niin työpaikalla, opiskellessa, koulussa, tarhassa, harrastuksissa jne. Pieni altistus on hyväksi kroonikoillekin.

Tosin kaikki on tapauskohtaista. Tiedän, että on olemassa ihmisiä jotka kutisevat jo pelkästä ajatuksesta ja niitä, joilla hoidolla on saatu oireet kuriin ja he viettävät ns. normaalia elämää tautinsa kanssa. Asennoitumisessa ja peloissa on paljon tekemistä sietorajan kanssa. Se on jopa tutkittu asia.

Itse omistan 4 kissaa ja koiran, seinällä on ryijyjä ja amppelissa kukkia. Meillä ei polteta sisällä vaan parvekkeella ja harrastan jopa kissanäyttelyitä. Vieraita eläimiä en tosin silittele enkä hiero naamaa halituokioiden jälkeen. Oppia ikä kaikki siinäkin suhteessa.
Meillä kissat saa tulla sänkyyn ja koira nukkua sohvalla. Tosin meillä myös siivotaan joka päivä, imuroidaan ja pyyhitään pölyjä sekä viedään lauantaisin matot ulos ja tampataan. Kissojen wc vaihdetaan hajujen takia usein. Puhtaassa kodissa viihtyvät kaikki, niin ihmiset kuin lemmikitkin paremmin.

Teille...kokeilemalla asia selviää. Netin keskustelupalstoilla on yhtä monta neuvojaa kuin on vastaajaakin. Kaikki kokemukset ei ole huonoja, kenties niistä negatiivista vain puhutaan enemmän. Onnea jokatapauksessa. Siivousta ja sitoutumista se tulee vaatimaan, mutta niin tekee niin parisuhde, lapset kuin lemmikkien huolenpito muutenkin. Ja aina kannattaa se takaportti pitää auki, eli miettiä valmiiksi kissoille hyvä uusi koti jos sattuu niin että niistä on jossain vaiheessa pakko luopua. Se onkin sitten jo toinen juttu, mutta paras pitää sekin vaihtoehto mielessä.

Jätä jätkä ota kissa vähemmän murheita saat kissa on uskollinen jätkä ei.

Kun meille otettiin toinen kissa, aloin välittömästi saada jatkuvia poskiontelontulehduksia. Allergiatesteissä en ole käynyt, mutta olettaisin jotenkin kissaan reagoineeni - heinänuhaa minulla ainakin on ollut. Parin hyvin nuhaisen talven jälkeen löysin nenähuuhtelun jonka ansiosta nuhat ja poskiontelontulehdukset ovat kadonneet hämmästyttävän tehokkaasti ja tuolta osin olen terveempi kuin ennen kissoja konsanaan. Mutta. Sitten pojalla todettiin kissa-allergia, sai jonkinlaisen astmaattisen kohtauksentapaisen ja nytpä olikin jo päädyttävä toisenlaiseen ratkaisuun.

Kannattaa todellakin harkita kannattaako terveydellä leikkiä. Jos on allerginen kissoille (olen myös itse) mikään siivoaminen ei auta. Allergiaa ei aiheuta kissan karvat, vaan hilse, joka kissasta irtoaa eikä sitä saa siivoamalla poistettua. On ikävää, jos otatte kissan ja miehesi allergia vain pahenee ja sitten jouduttekin luopumaan kissasta, joka on jo kiintynyt teihin.

että kaverisi pysyy terveenä,älä ota kissaa. Mutta jos haluat kierrellen päästä poikaystävästäsi, ota kissa. Näin teki eräs kiero ämmä. Ei ollut kanttia sanoa, että ei sytytä enää. Toivottavasti on ikuisesti yksin kieroine luonteineen.

alkajaisiksi... Paha vaan, että allerginen ei reagoi kaikille kissoille samalla tavalla. Itselläni on kissa-allergia, joidenkin kissojen kanssa pärjään viikkokausia ilman sen suurempia oireita, kun taas toinen näennäisesti "samanlainen" kissa saa minut aivastelemaan ja kurkun ja silmät turpoamaan.

Itse olisin sillä kannalla että jos perheenjäsenellä on todettu allergia, niin ei aleta leikkiä asialla. Vaikka allergiaoireet olisivat vähäisiäkin, niin allergia kuitenkin heikentää vastustuskykyä ja kun talven virukset sitten pukkaavat päälle niin niistä ei tule loppua. Näin sanon omasta kokemuksesta, ei ole tieteellistä näyttöä tähän antaa. Jos oma poikakaveri olisi allerginen vaikkapa koiralleni, niin kyllähän se olisi pakko lopettaa tai antaa pois jollekin tutulle. Siis KOIRA, ei mies. =) Kova suru minulle siitä jäisi, kun koira on ollut paras ystäväni vuosikaudet, mutta en kyllä kestäisi myöskään nähdä että rakkaallani on paha olla. Tämä on ollut ajankohtainen kysymys meilläkin kun olemme kohta yksiin muuttamassa, ja mies tosiaan sai oireita jotka viittasivat allergiaan. Tuli heti ekana koira mieleen. Kävi ilmi, että oireiden aiheuttaja ei kuitenkaan ollutkaan hauveli.

Vaihda poikaystävää...kumminkin tulee eteen jossain vaiheesa.

itse otin kissan, ja pian sen jalkeen tajusin olevani sille lievasti allerginen. Tietenkaan siina vaiheessa en enaa voinut luopua rakkaasta kissastani. Jossain vaiheessa allergia paheni, sain astman josta saan nyt karsia koko loppuelamani. Kissa oli meilla kuolemaansa saakka, koska mieluummin karsin kuin luovuin siita. Mutta, ohjeeksi teille, valttakaa karsimysta, alkaaka hullut hankkiko sita kissaa!

Lemppaa jannu pihalle ja ota se kissa. Jos se kissa on poika niin leikkauta se niin varmasti pysyy paremmin kotona kun poikaystävä, jota vieraat mirrit alkaa aika pian kiinnostamaan.