Vammattoman ja vammaisen rakkausko mahdottomuus?
Mitä pelkäät jos vammaton nainen rakastuisi sinuun? Uskallatko lähteä tunteeseen mukaan vai annatko mahdollisuuden mennä ohitsesi - vain, koska olette erilaisia, ajatuksiltanne kuitenkin niin samanlaisia?
Mitä pelkäät jos vammaton nainen rakastuisi sinuun? Uskallatko lähteä tunteeseen mukaan vai annatko mahdollisuuden mennä ohitsesi - vain, koska olette erilaisia, ajatuksiltanne kuitenkin niin samanlaisia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei toki ole mahdotonta. Ja mä ainakin hyppään mukaan ... Olet ilmeisesti ihastunut johonkin pyöriskässä istuvaan miehenkörilääseen... Pelko satutetuksi tulemisesta on joskus niin suuri, ettei meinaa uskaltaa heittäytyä (myös ns. terveillä sama homma) mutta jos tiedät että mies on kiinnostunu susta, älä anna periksi ja kliseisesti sanottuna sulata jää... Tsemiä!
Okei, haen liekinheittimeni. Tietäisinpä vain, miten käyttää sitä, etten poltaisi itseäni.
Ehkä kuitenkin odotan muutaman hetken ja vasta sitten lähden sulattamaan kaikki napapiirin alapuoliset jäätiköt.
Kiitos!
Vaikea on lähteä arvailemaan rakastumisen pelon syvempiä syntyjä. Isoihin tunteisiin mukaan meneminen on aina vaikeaa, varsinkin jos on aiemmissa ihmissuhteissa tullut torjutuksi tai hylätyksi. Joskus pelko voi olla niin iso, että mielummin on itse se, joka torjuu kuin torjutuksi.
Omasta kokemuksestani tiedät, etteivät tällaiset faktat paljoa lohduta. Ketään ei voi pakottaa rakastumaan tai voittamaan siihen liittyviä pelkoja. Omat tunteet kannattaa kuitenkin aina kertoa ja ilmaista, vaikka kohde sitten saisikin kepit/pyörät alleen.
Voimia.
Jos tietäisin todelliset syyt, olisi helpompaa surra sitä mitä ei kai koskaan ollutkaan.
".. and you know
if you should ever call my name
I'll be right there
you'll never be alone ..
anytime, or only for a while
don't worry
make a wish
I'll be there to see you smile .."
Soi taustalla ja möykky sen kun kasvaa ..
Tuota noin,,,en pidä vammaisen ja vammattoman rakkautta ollenkaan mahdottomana. Minä luule että se voisi jopa toimia paremmin (henkisellätasolla) kuin kahden vammattoman suhde.
Pelkäisnkö sitte sitä, en tietenkään, en sen enempää kuin pelkäisin suhdetta yleensäkään.
Mutta jos toinen on pelottava, niin tota kai pelkäisin.
Kyllä minua ainakin harmittaisi jos semmoien tilanne menisi ohi.
Lopukis; kirjoitit selvästi viestisi jollekin henkilölle, ja aivan kuin olisit kirjoittanut se vielä jonkun toisen puolesta. esim. ""rakasstuisi sinuun" ja "koska olette erilaisa" jne.
PS.
Mutta miksi otskikko "pettävä Rakkaus??" oliko tarkoitus olla "pellättävä"
Onko aina ensimmäisenä ajatetava, ettei mikään kuitenkaan kestä eikä olisi aitoa? Kai ihastuminen ja rakastuminen on aina, kuin menisi heikoille jäille? Voiko rakkautta varmistella? Pettävä jää, siksi "Pettävä rakkaus"!
Kyllä, osuit oikeaan, kirjoitin sanani tietylle ihmiselle, kuitenkin kysymykseni oli jokaisen pohdittavaksi.
Hitto vieköön, olen tietyllä tavalla raivoissani sen lisäksi, että olen järjettömän surullinen, varsinkin jos syyt ovat ne, jotka tänään kuulin. Olisin halunnut vain mahdollisuuden, mutta se evättiin.
Ehkä minussa on jotain vialla? Ehkä en olekaan sellainen, jollaiseksi itseni kuvittelen?
Miksi minun pitäisi löytää joku toinen? Pidettiinkö minua hubana? Olinko pelle? En halua ketään toista! En halua lohduttavia sanoja, koska haluan kirkua ääneen, etten ymmärrä!
Ensin on ajateltava että kaikki onnistuu...se antaa voimaa matkalle.
Ei ihastuminen tai rakastuminen ole heikkoajäätä, vaikkei sitä voikaan varmistella, se on vahva tunne.
Olen jo pohtinut :)
Et kai anna itsesi hairahtua juoruihin siihen mitä kuulet toisenkädentietona??,,,, varmistitko asianosaisen mielipiteen??.
JOs mahdollisuutesi ovat menneet, ei se tarkoita sitä etti mahdollisuutta ollut. Siis sait sen, "aina ei voi voitaa ei edes joka kerta"
Mutta uusi mahdolisuus tulee aina jossakin, tai joudut uudestaan samaan paikaan.
"Ehkä minussa on......" no joo, toi vois olla kenen tahansa päiväkirjasta, koska kukaan ei ole täydellien, kaikille tulee hetkijä jolloin he tuntevat että yksin olisi helpompaa ( se ei pidä paikkaansa)... pellet on mukavai ;)
Hmmm.... ääneen kirkuminen se auttaa ihan oikeesti ANNA PALAA !!!!
Voimia tulevaan kevääseen !!!
Vuorokauden sulattelun jälkeen olo on yhtä kenkku kuin aikaisemminkin. Jonain päivänä helpottaa, koskaan ei kokonaan. En kuullut toisen käden tietoja, vaan suoraan asianomaiselta, että suhde pelottaa ja ymmärsin, että mahdottomaan yhtälöön on syynä juuri vammaisuus! Osa syy että kirjoitan täällä, koska mietin, voiko vamman piikkiin pistää mitä vain. Jos en miellyttänytkään ihmisenä,naisena - loukkaako se vähemmän minua, kun syyttää vammaansa? Eikö olisi reilumpaa sanoa, ettei kolahda, kuin puhua läpiä päähänsä?
Olla niin ehdoton. Ehkä kärsivällisyys ja ajan antaminen auttaa ?
En kiirehtinyt missään vaiheessa. En tälläkään hetkellä. Ei ole enää kiire minnekään. Minne tyhjiössä kannattaisikaan kiirehtiä? Ehdottomuus on joskus hyve, tässä tapauksessa se ei sitä ole, joten luulen että se oli siinä. On ihmisiä, jotka eivät käänny takaisin, vaikka haluaisivatkin.
Huomenta taas !!!
Kuten otsikossa totesin teet oikein, juuri tämä paikka on oika kirjoitaa noista sinun murheistasi.
Joskus nuorena kun lueskelin kaikenlaisten kirjojen takakannen tekstejä, minun mieleeni jäi sanat "Budha opettaa kysymyksin" ja sitten selitys että ,kun länsimaissa vastataan jotakin niin siinä kohdin idän-viisaat esittävät vastuksesksi kysymyksen joka vie tiedon lähteille.
Minusta se on hienoa koska siinä ihminen joutuu puhtimaan kaikelaista. Toki jeesuksenkin tapa opettaa vertuksilla on yhtä hyvä.
No mutta asiaan.
Pohdit että mitä kaikkea voi laitta vammaisuuden piikkiin? Siihen en osaa vastata, myönän että se joskus on selityksenä itsekullakin siinä vaiheesa kun jokinasia menee piellen, mutta esteenä se ei ole ollut uudeleen yritämiseen.
Kyllä sillä on suurikin ero miten torjutuksi tuleminen ilmaistaan... jos syy siihen ei ole sinun olemus niin ole iloinen siitä, jos taas tiedostat toisen puhuvan palturia niin sitten on aivan sama mitä hän sanoo.. ja olet siltä osin oikeassa. On tyhmää puhua palturia.
Sen verran lukasin toisia kommentteja että olen kanssasi ehtottomuudesta sillätapaa samaa mieltä että tunteet joko on, tai sitten ei.
Lopuksi,,, nyt sinun on päätettävä, sulatako sen jään, vai et ?
Itse pyörätuolilaisena seurustelen ns. terveen (yhtä kauhea sana kun vammainen!) ja alkuun oli toki miehelle totuttelemista näihin kuvioihin, varsinkin kun aiempaa kokemusta erilaisuudesta ei ollut. Puhuminen, asenne ja aika ratkaisevat!
Itse olen sitä mieltä, että jos ei sellaisenaan toiselle kelpaa, niin hän ei todellakaan ole itkujen arvoinen! Varmasti löydät miehen, joka ihastuu sun persoonaasi eikä tuijota ulkokuoreen. Sisin on kuitenkin se tärkein, eikä tässä ulkonäön kanssa seurustella.
Uskallanpa väittää, että jos oikein kovasti jonkun asian eteen taistelee ja näkee vaivaa, sen myös saa :)
Kuulostaa varmaan omituiselta, mutta mulla heräsi muutama kysymys tekstistäsi..
Istut pyörätuolissa ja seurustelet kävelevän ns. terveen miehen kanssa. Kuinka tapasitte, kumpi oli "aloitteentekijä" tilanteessa? Olen kiinnostunut pyörätuolissa istuvasta miehestä (aloitin aiheesta keskustelun) ja aloitteen tekeminen tuntuu jokseenkin mahdottomalta tai ainakin hirveän vaikealta.
Tuntuu, kuin välillämme olisi muuri ja olisimme kuin eri maailmoista?! Tuntuuko ollenkaan selväjärkiseltä :)
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten ratkaisitte nuo alkuvaiheen erilaiset kuviot ja niihin tottumisen? Puhumalla, mutta miten käytännössä? Joutuiko jompikumpi tekemään kompromisseja / luopumaan? Kuinka ystävänne / perheenne suhtautuivat asiaan? Kohtasitteko ennakkoluuloja?
Minä pelkäsin ,olet ihanin nainen maan päällä,mutta minä olen se pelkuri ja pyydän anteeksi aiheuttamaani tuskaa.