"Ruumis pitää otteessaan nyky-yhteiskuntaa - työn ruumis. Kaikki maailman valtaapitävät ovat liittoutuneet puolustamaan tätä herruutta: paavi ja Maailmanpankki, Tony Blair ja Jörg Haider, ammattiliitot ja yrittäjät, Saksan vihreät ja Ranskan sosialistit. He eivät tunne kuin yhden iskulauseen: työtä, työtä, työtä!
Kuitenkin jokainen, joka tajuaa mistä järjen käytössä on kysymys, tajuaa välittömästi tämän asenteen kestämättömyyden. Työn dominoima nyky-yhteiskunta ei ole nyt ohimenevässä kriisissä; se kohtaa oman absoluuttisen rajansa. Mikroelektronisen vallankumouksen myötä vaurauden tuotanto on yhä lisääntyvissä määrin itsenäistynyt inhimillisen työvoiman käytöstä - siinä määrin, minkä vielä muutama vuosikymmen sitten kuviteltiin olevan mahdollista ainoastaan science fictionin alueella. Kukaan ei enää uskottavasti voi esittää, että tämä prosessi voitaisiin pysäyttää tai sen suunta kääntää. Työvoima-nimisen hyödykkeen myynnin tulevaisuuden näkymät ovat yhtä lupaavat kuin postivaunukaupan 1900-luvun alussa. Ja kuitenkin, jokaista joka ei kykene kauppaamaan työvoimaansa, pidetään "ylijäämäihmisenä" ja hänet sysätään kylmästi yhteiskunnan jäteastiaan.
Kuka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä! Tämä periaate jatkaa edelleen kummitteluaan; ja nykyään yhä enemmän, koska siitä on tulossa toivottoman vanhanaikainen periaate. Se on todellakin absurdi: koskaan aiemmin ei yhteiskunta ole ollut niin leimallisesti työyhteiskunta kuin nyt, kun työtä tarvitaan aina vain vähemmän. Kuolinvuoteellaan työ osoittautuu kuitenkin totalitaariseksi mahdiksi, joka ei suvaitse rinnalleen muita epäjumalia. Arkielämän huokosten kautta psyykeen tunkeutuen työ kontrolloi sekä ajattelua että toimintaa. Kuluja ja ponnisteluja ei säästellä, kun pyritään keinotekoisesti pidentämään "työn idolin" elinkaarta. Uusien työpaikkojen paranoidi ulvonta oikeuttaa luonnonvarojen tuhlaamisen yhä intensiivisemmässä mitassa, vaikka luonnonkunnioituksen sivuuttamisen tuhovaikutukset ihmiskunnalle havaittiin jo kauan sitten. Viimeisetkin esteet sosiaalisten suhteiden täydelliseltä kaupallistamiselta voidaan kritiikittömästi raivata tieltä, jos vain näin avautuu mahdollisuus luoda edes muutama kurja uusi työpaikka. "Mikä tahansa työ on parempi kuin työttömänä oleminen." Tästä hokemasta on tullut uusi uskontunnustus, jota toistellaan kaikkialla yhteiskunnassa. "
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=126&am=1
Tässä vähän mietittävää. Koomista että viime aikoina hössötetään entistä enemmän ihmistyöstä vaikka sen merkitys vähenee koko ajan kiihtyvää vauhtia. Kansalaispalkka on ainoa toimiva ratkaisu ja se mahdollistaa monenlaista omaehtoista aktiviteettia useimmille ihmisile ja samalla oikeasti talouden nousuun. Kulttuuri, tiede ja taide ovat paljon tärkeämpiä kuin bruttokansantuote. Uudenlainen käsityöläisyys saadaan uuteen nousuun mm. 3d printtereiden avulla.
Tarvitaan uudenlaista ajattelua. Sanktioiden koventaminen työttömille ei luo yhtään uutta työpaikkaa. Positiivinen kannustaminen omaehtoisseen aktiivisuuteen ei synny kepillä vaan porkkanoilla. Ei rikkaita yritysjohtajiakaan kannusteta sanktioilla vaan heillä maksetaan jopa epäonnistumisesta hyvät erorahat.
Kuitenkin jokainen, joka tajuaa mistä järjen käytössä on kysymys, tajuaa välittömästi tämän asenteen kestämättömyyden. Työn dominoima nyky-yhteiskunta ei ole nyt ohimenevässä kriisissä; se kohtaa oman absoluuttisen rajansa. Mikroelektronisen vallankumouksen myötä vaurauden tuotanto on yhä lisääntyvissä määrin itsenäistynyt inhimillisen työvoiman käytöstä - siinä määrin, minkä vielä muutama vuosikymmen sitten kuviteltiin olevan mahdollista ainoastaan science fictionin alueella. Kukaan ei enää uskottavasti voi esittää, että tämä prosessi voitaisiin pysäyttää tai sen suunta kääntää. Työvoima-nimisen hyödykkeen myynnin tulevaisuuden näkymät ovat yhtä lupaavat kuin postivaunukaupan 1900-luvun alussa. Ja kuitenkin, jokaista joka ei kykene kauppaamaan työvoimaansa, pidetään "ylijäämäihmisenä" ja hänet sysätään kylmästi yhteiskunnan jäteastiaan.
Kuka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä! Tämä periaate jatkaa edelleen kummitteluaan; ja nykyään yhä enemmän, koska siitä on tulossa toivottoman vanhanaikainen periaate. Se on todellakin absurdi: koskaan aiemmin ei yhteiskunta ole ollut niin leimallisesti työyhteiskunta kuin nyt, kun työtä tarvitaan aina vain vähemmän. Kuolinvuoteellaan työ osoittautuu kuitenkin totalitaariseksi mahdiksi, joka ei suvaitse rinnalleen muita epäjumalia. Arkielämän huokosten kautta psyykeen tunkeutuen työ kontrolloi sekä ajattelua että toimintaa. Kuluja ja ponnisteluja ei säästellä, kun pyritään keinotekoisesti pidentämään "työn idolin" elinkaarta. Uusien työpaikkojen paranoidi ulvonta oikeuttaa luonnonvarojen tuhlaamisen yhä intensiivisemmässä mitassa, vaikka luonnonkunnioituksen sivuuttamisen tuhovaikutukset ihmiskunnalle havaittiin jo kauan sitten. Viimeisetkin esteet sosiaalisten suhteiden täydelliseltä kaupallistamiselta voidaan kritiikittömästi raivata tieltä, jos vain näin avautuu mahdollisuus luoda edes muutama kurja uusi työpaikka. "Mikä tahansa työ on parempi kuin työttömänä oleminen." Tästä hokemasta on tullut uusi uskontunnustus, jota toistellaan kaikkialla yhteiskunnassa. "
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=126&am=1
Tässä vähän mietittävää. Koomista että viime aikoina hössötetään entistä enemmän ihmistyöstä vaikka sen merkitys vähenee koko ajan kiihtyvää vauhtia. Kansalaispalkka on ainoa toimiva ratkaisu ja se mahdollistaa monenlaista omaehtoista aktiviteettia useimmille ihmisile ja samalla oikeasti talouden nousuun. Kulttuuri, tiede ja taide ovat paljon tärkeämpiä kuin bruttokansantuote. Uudenlainen käsityöläisyys saadaan uuteen nousuun mm. 3d printtereiden avulla.
Tarvitaan uudenlaista ajattelua. Sanktioiden koventaminen työttömille ei luo yhtään uutta työpaikkaa. Positiivinen kannustaminen omaehtoisseen aktiivisuuteen ei synny kepillä vaan porkkanoilla. Ei rikkaita yritysjohtajiakaan kannusteta sanktioilla vaan heillä maksetaan jopa epäonnistumisesta hyvät erorahat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.