voisko joku ehkä auttaakin?

Miks ryhdyit alkaen aluksikaan suhteeseen, kun se tuntu vain ihan kivalta? Oot varmaan tottunu sen läsnäoloon ja sen takii tuntuu vaikeelta ns. päästää irti. Mut jos sul ei oo oikee tunteita etkä tunne oloas onnelliseks, niin mitä sä siitä saat, et mitään. Jos haluatte vielä yrittää, niin sen pojan pitäis sit varmaan olla enemmän sun kanssa ja sellasta. Ainaki sain sellasen kuvan, että se poika ei vietä tarpeeks aikaa sunkaa. Mut siis eihän teiän välien tarvii mennä jos ero tulee, tottakai voitte olle kavereita. Kyllä sä varmaan syvällä sisimmäs tiiät mikä se parhain vaihtoehto on, tehän sen päätätte. Jutelkaa tästä ja pohtikaa mitä teette, jos haluatte jatkaa, niin miettikää mikä suhteessa on vikana, mikä asia ei toimi ja miten sen voisi korjata. Mutta pohdi itse, että etkö halua erota onnettomasta suhteesta vain sen takia, että olet tottunut että se toinen on siinä. Jos olet onneton, mutta et silti tahdo erota, niin mikä sua pidätyttää? Mikä saa sut jäämään? Mieti näitä asioita.

"mut kumminkin kummatkaa ei haluis erota mitähän pitäis tehä?ja siis oon 99 ja se on 98"
Sanoisin, että turha kantaa huolta. Ero tulee kohta kumminkin, sorry.

Jos homma ei toimi ja kipinä on sammunut, niin olisi parempi hyväksyä tosiasiat ja erota ystävinä.

Ihmiset ja ihmiselämät ja sitä myötä myös parisuhteiden puitteet vaan muuttuu joskus. Nuorena se on todennäköisempää, kun vanhana.

Jätä se

99 ja 98. Aika vanhoja olette, kohta satavuotiaita. Ei taida olla nuorten palsta teitä varten.

On ikävää tuntea itsenä jotenkin ulkopuoliseksi, joten suosittelen että harkitset asiaa. Muuten voit juuttua vain yhteen ihmiseen ja jäädä sokeaksi kaikille muille, joiden joukosta saattaa lyötyä joku vielä "parempi".