Hei. Olen kirjoittanut neljä romaanin kokoista tarinaa ja muutaman novellinkin mutta nyt on ollut jo vuoden jonkinlainen lukko, enkä saa mitään aikaiseksi. Kolme viikkoa sitten sain kirjoitettua pari sivua mutta minusta tuntuu kokoajan etten saa itseäni edes koneen äärelle kirjoittamaan mitään ja jos saankin, niin pää lyö tyhjää vaikka tarina onkin hyvin mielessä. Onko muita joilla on ollut samanlaisia tilanteita? Miten olette päässeet tästä lukosta eroon? Sillä haluan todellakin kirjoittaa joka päivä edes jonkin verran mutta ei vain onnistu :(
Kirjoituslukosta eroon?
EiTuleMitään
11646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Hävettävä käytösHävettääkö sinua jokin?
- Tekisin SINUT ONNELLISEKSI NAINENMutta EHKÄ onni EI OLE mitä HALUAT.
- Mitähän sitä...Tsuumailin vähän muuallekin välillä ja törmäsin ajatuksiin, että miehen tulee suojella naista kaikelta pahalta. Mutta yhtään ei oltu eritelty mitä se kaikki paha on, jolta suojella. Jotenpas kysynkin kyselyikäni kyselyn…
- Kuka murtautu illalla kipparilleJotaki hampuusia kannettu ambulanssiin ja kipparin iso ikkuna palasina..Mitä tapahtunu??
- Kuvittelin että oltiin läheisempiäYstäviä, tavallaan. Mutta ei sitten oltukaan sun näkökulmasta. Pettymys, mutta totun kyllä asiaan vähitellen.
- Tule sunnuntaina juna-asemalleKello kymmenen aikaan, tavataan siellä. Ainoa ja viimeinen tilaisuus tavata. Jos et tule niin et enää koskaan näe minua. En halua kirjoitella mitään, en halua kuulla selityksiä. Haluan tavata.
- Tiedätkö yhtäkään näistä "julkkiksista"? Elämäni biisi vieraslista la 10.10. hämmästyttääElämäni Biisissä on totuttu näkemään suomalaisia julkisuuden henkilöitä, jotka ovat koko kansalle tuttuja. Vieraita on ollut mm. viihteen, taiteen, tieteen, urheilun, politiikan ja kulttuurin saralta. Jos on ollut koko …
- Myönnä poisLoukkaannuit mulle silloin aikoinaan? Ne viestit, väärinymmärrykset, kaikki. Miehelle
- Omapahan on vikasi jos jää loppuelämän romanssi välistä kun haluat olla itsepäinen jääräJa tuomita, jotain mitä et kykene ymmärtämään, antamatta edes mahdollisuutta, vaikka olen tehnyt parhaani elämäni edistämiseksi ja oikeasti yrittänyt!! Itken tyynyyn... tuskin edes yhtä vuotta ilman itsetuhoisia ajatuks…
- Vappu Pimiä lataa suorat sanat MasterChef-kritiikistä: "Tee niin tai näin, niin se on aina..."Vappu Pimiä liittyi viime MasterChef Suomi -kaudella arvovaltaiseen tuomaristoon. Pimiän rinnalla tuomaroivat Helena Puolakka ja Henri Alén. Pimiä toi tuomarikolmikkoon näkemystä ja kulmaa huippuravintoloiden keittiöide…
- Onko tarkoitus ottaa ihmisten eläkevarat valtion käyttöön?Vai mistä tässä eläkeiän nostossa hamaan tappiin on kyse? Eihän moni sitten saisi käytännössä eläkettä koskaan vaikka eläkemaksuja koko elämänsä olisi maksellutkin.
- Onko se sinun mielestäsiminun syyni, että tilanne on se mikä se on? En tiedä. Toisaalta, en pysty uskomaan että millään minun tekemisilläni olisi ollut juurikaan merkitystä.
- Alette alas tulla sieltäMissä oletkin, täällä hidastuu koko palstan väki ilman sinua. Tarinaa ei narinaa. 🍃😆 https://youtu.be/4W4DIgbBbsk?is=Vdbj3wnuTGMchXVC
- Sahan puupulaSahalla pitää olla valtava puupula kun Varikkosuoran uudelta myyntipaikan tontilta piti kaataa kaavassa suojellut puut? Kuinka ELINvoimaVALIOlautakunta antanut luva tälläiseen liito-oravien reitipuiden joukkotuhoon. Mas…
- Haluan sanoa sulle miesEttä pysytään molemmat pois täältä palstalta. Maltetaan olla pois, koska olosi on silloin parempi. Minä en kirjoittele enää, joten voit unohtaa tämän. Ottaisitko minuun yhteyttä muuta kautta, jos haluat. Olisin onnessan…
- Mitä enää haluat??Tätä on kestänyt liian kauan!
- Eiköhän tämä ole jo tässäParivuotta hukkaan heitetty.
- kunnioitan tahtoasiEn tule sinua enää lähestymään.
- Dodii. Kuvailekaivattusi ulkonäköä :)
- Perjantai jälleen bläähViikonloppuna sataa, mitä meinaatte tehdä? Pian on syyslomakin, suunnitelmia tähän säähän? Mulla olis pihahommaa vielä, mutta en helvetissä mene sateeseen kastumaan. Kasvoi vähän kyr*äkin otsaan kelin takia. Eikö nyt vo…
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kokeile kirjoittaa välillä jotain ihan muuta?
Itse kirjoittelen välillä käsin ja luonnostelen ja pääsen sitä kautta juonesta kiinni ja on helpompi jatkaa koneella.
Pakko tukahduttaa luovuuden. Joillakin kirjoittajilla on tapana kirjoittaa joka päivä, vaikka jotain turhanpäiväistä, jotta tulee kirjoitettua. En ole ikinä ymmärtänyt sitä. Itselleni on tärkeää antaa myös aivoille aikaa. Kirjoittamattomattomat päivät ovat palautumista.
Vuosi lomaa kirjoittamisesta voi kuulostaa pitkältä, mutta ei ole sitä. Itse pidin muutama vuosi sitten kaksi vuotta tietoista lomaa. Päätin, etten kirjoita mitään. Silloinen elämäntilanne oli kiireinen ja se oli siinä tilanteessa paras ratkaisu. Kun kahden vuoden jälkeen istahdin alas, kirjoitin kuukaudessa käsikirjoituksen, jolle sain myös kustannussopimuksen. Koko sen kaksi vuotta olin puoliksi tietämättäni suunnitellut tekstin ja sitten tarvitsi vain kirjoittaa se ulos. Ja kun se sai muhia rauhassa, siitä tuli hyvä :)
Kustantannustoimittaja on kysellyt seuraavan perään. Se on puolivalmiina, neljä viimeistä lukua puuttuu. Tiedän, mitä niissä tapahtuu, mutta en nyt saa kirjoitettua niitä. Enkä tee sitä väkisin tai pakolla, koska siten tehty on huono. Omalla kohdallani lukko on usein ongelma tekstissä, jokin siinä pistää vastaan, ja ongelmaan ratkaisu löytyy yleensä odottamalla. Mietiskelen sitä. Kustannustoimittaja soi suopeasti minulle tähän aikaa, enkä aio pilata tekstiä kiireellä. Mietin. Ja kun lopulta istun alas, tiedän, että kirjoitan sen loppuun.
Jos kuitenkin on pakottava tarve kirjoittaa siitä huolimatta, ettei saa tekstiä etenemään, kannattaa editoida alkupätkiä tai jotain toista tekstiä. Joskus luovuudenpuuskassa on pakko tehdä jotain, jolloin ainakin itse palaan alkuun ja käyn sen kunnolla läpi. Silloin tällöin editoidessa tajuaa, mikä tekstissä mättäsi ja sitä pystyy jatkamaan uudella vimmalla. Seuraavan stopin kohdalla voi taas aloittaa alusta. Jos se ei innosta, silloin tekstissä on jotain pahemman kerran pielessä ja sille kannattaa antaa kunnolla aikaa.
Viisaita sanoja! Näinhän se menee että aivot tarvitsee palautumista ja usein järjestelevät asioita silloinkin kun et tietoisesti ajattele niitä.
Jos ei ole aikaa odotella niin suosittelen myös aivojen nollaamista jollain muulla tavoin, esim kävelemällä luonnossa, piirtelemällä tai vastaavalla aktiviteetillä. Ei alkoholilla :)
Itselleni on käynyt samoin että teksti ei ottanut syntyäkseen, myöhemmin tajusin että jos olisin pakottanut itse kirjoittamaan niin väärin olisi mennyt, eli lopputulos ei olisi ollut sitä mitä piti vaan asiaa piti vielä kypsytellä.
Tiivistä - sanoi maalivahti.
NOI SIIS IHAN ENSIMMÄÖSEKSI MUN ON SANOTTva SULLE, etä meditaatio auttaa mm. tääskin asiassa. MEDITAATIO,. myls voit liityyä jediakatemiaan jedi padawanko kelaaksi jos haluytut.
t. kars jedimestari sensei opettaja pääkouluttaja suurjedimestrai
Suosittelen kuuntelemaan Tom Birdiä ja lukemaan Dorothea Branden kirjoitusoppaan. On muitakin hyviä, mutta nuo kaksi parhaita, jotka tiedän.
Miten joillakin ei sitten tule koskaan mitään kirjoituslukkoa? Olen hemmetin kateellinen sellaisille. Ilkkaremekset vääntävät kerran vuoteen tiiliskiven ja uutta pukkaa heti kun entinen on saatu käsistä.
Miksi joittenkin aivot tarvitsevat palautumista? Pitääkö itseä vain pakottaa?
Mistä tiedät ettei Ilkalla ole koskaan lukkoa? Olen aivan varma että näitä on kaikilla. Ilkka varmasti kokeneena kirjailijana tietää miten toimia jos näin käy.
Jos Ilkalta ilmestyy teos kerran vuodessa, niin ei hänellä nyt mitään pitkäkestoisia lukkoja voi olla. Ketjun aloittaja kertoi kärsineensä jo vuoden lukosta. No, ei siinä mitään, itselläni on menossa jo toinen lukkovuosi.
Ja tuossa ylhäällä joku sanoo, että aivot vaativat palautumista ja pakko tuhoaa luovuuden.
Ei näköjään tuhoa kaikilta. Ilkka Remes on vain esimerkki, on näitä tuotteliaita muitakin. Laila Hirvisaaren elämäkerrassa sanotaan Lailan nakutelleen parhaimmillaan 30 liuskaa illassa. Tuskin hän mitään paskapaskapaskaa on kirjoittanut putkeen, kyllä sieltä romaani oli joka kerta syntymässä.
www.alko.fi
No jos yhtään lohduttaa, niin hukkasin oman kirjoittamisintoni reiluksi 10 vuodeksi.
Oli aika työlästä aloittaa uudelleen, mutta löysin onneksi omat rutiinit eli aloin istua aina tiettyyn aikaan läppäri sylissä sängyllä ja laitoin musiikkia taustalle. Nyt on jaksanut
kirjoitella yli 1.5 vuotta melkein joka päivä. Silloin, kun en jaksa kirjoittaa uutta lukua,
editoin vanhaa tekstiä tai luen tietokirjallisuutta sillä silmällä.
Just nyt on aika puhki olo, koska pitkä projekti päättyi ja odottelen kustantamoiden
palautetta. Luen kuitenkin joka päivä kaikenlaista jännää ja pistän mieleen mielenkiintoisia
faktoja, joita käytän tavalla tai toisella seuraavassa tekstissä, jonka ideaa en tosin vielä tiedä.
Niin ja sanakirjaa luen kanssa parina iltana viikossa. Jos vaikka oppisi uusia sanoja.