Olisko täällä viisaita mielipiteitä, onko tämä hyvä vai pitäisikö jotain muuttaa. Käyn salilla 2-3 krt viikossa, tavoitteena on ihan pelkästään ylläpitää lihaskuntoa, kun ikää jo alkaa olla eli ensi viikolla 55 mittarissa. Elikäs tämmöistä teen:
Kuntopyörä 20 min, semmoisella intervalliohjelmalla, jossa minuutin välein vastus nousee rajusti 15 sekunnin ajaksi ja sitten 45 sekuntia menee kevyesti
Penkki 3 * 10 * 50 kg
Reisilähentäjä 3 * 15 * 50 kg
Reisilevittäjä 3 * 15 * 50 kg
Alasveto 3 * 10 * 70 kg sellaisella "henkaritaljalla"
Vatsa 3 * 30 * 50 kg rutistuskoneella
Selkä 1 * 30 * 70 kg "tuolissa"
Yhteensä tuohon menee n. tunti.
Ai niin, vielä semmoinen juttu, että lonkassa on tekonivel ja syväkyykky on kielletty, joten en uskalla jalkaprässiin enkä edes soutulaitteeseen mennä.
Kuntopyörä 20 min, semmoisella intervalliohjelmalla, jossa minuutin välein vastus nousee rajusti 15 sekunnin ajaksi ja sitten 45 sekuntia menee kevyesti
Penkki 3 * 10 * 50 kg
Reisilähentäjä 3 * 15 * 50 kg
Reisilevittäjä 3 * 15 * 50 kg
Alasveto 3 * 10 * 70 kg sellaisella "henkaritaljalla"
Vatsa 3 * 30 * 50 kg rutistuskoneella
Selkä 1 * 30 * 70 kg "tuolissa"
Yhteensä tuohon menee n. tunti.
Ai niin, vielä semmoinen juttu, että lonkassa on tekonivel ja syväkyykky on kielletty, joten en uskalla jalkaprässiin enkä edes soutulaitteeseen mennä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Miksei, ehkä voisi lisätä keskivartaloharjoituksia, nyt vähän yksipuolista. mm kiertoliikettä mukaan. esim. jalkojen nostoja ja kieroja riipunnassa. Vatsa - ja selkälihasliikkeitä pallon päällä. Mahdollisimman monipuolista keskivartaloharjoitusta.
Myös jalkaharjoitukset vaikuttavat vähän yksipuoliselta. voisi ottaa lisäksi mm ylösnousua penkille.
Tai sitten voisi ottaa yhden päivän viikossa, jossa keskittyy lähes pelkästään keskivartaloon, ja ns corelihaksiin.
Ylipäätään kannattaisi keskittyä enemmän kehon suurimpiin lihaksiin (pakara ja etureisi) sekä tärkeimpiin lihaksiin (keskivartalo).
Eipä tuo lonkan tekonivel näytä reisilähentäjiä ja -supistajia haittaavan.
Miksi ei soutua? Siinähän voi itse säädellä reisien osuuden.
Sama säätömahdollisuus koskee myös jalkaprässiä.
Potkukone on poikaa etureiden alapäälle.
Meneekö maastaveto liian syvälle? Hack kyykky tangolla?
Likimain suorin jaloin pystyy varmaan tekemään. Samoin hyvät huomenet.
Ylätaljan kaveriksi myös leuanvetoja eri otteilla.
Ojentajille ja olkapäille pystypunnerruksia edestä ja niskan takaa.
Edellinen käsittelikin jo vatsan.
Hieman voisit harkita monipuolisempaa sisältöä!
Aloitin itse kuukautta vaille 6-kymppisenä.
Nyt 73v ikäisenä on todettava, että lihasmassaa katoaa 1kg/vuosi vauhtia huolimatta 6krt/vko treeneistä. Tosin takana on kaksi usean kuukauden täystaukoa ja murtunut nilkka haittasi pahasti touhua ja jälkimainingit tuntuvat vieläkin.
Aerobiseen kannattaisi panostaa enemmän. Itse olen laiska ja kuitteen sen kerran viikossa 30min syketasolla 120 - 140. Puntti- / putkivempeletreeneissä määritän palautukset sykkeen mukaa´n. Kun pulssi alle 120 niin uutta sarjaa.
itse olen vähän yli 60 v mies. En käy saleilla. Harrastan kotitreeniä . Yleensä 2 lyhyt treenikertaa päivittäin. Treenikertaa koostuu 15-16 erilaisesta liikkeestä. On vieteriä, erilaisia kahvakuulia,vetokumeja,punnerruskahvoja, leuanvetotanko,soutulaite. Myös venytyksiä, yhdellä jalalla seisontaa, askelkyykkyjä, vauhdittomia pituushyppyjä, naruhyppelyä ilman hyppynarua. Kun teen tuon 15-16 liikkeen( osavaihe) sarjan, niin suoritan siten että joku liike (osavaihe) treenissä on maksimisuoritus mihin pystyn. Muut osavaiheet teen maltillisesti omalla perustasollani. Pyrin vaihtamaan maksimisuoritus liikettä(osavaihetta) mahdollisimman usein. Siten kuntoiluhomma ei ole vain askeettinen pakollinen rutiini vaan iloinen rituaali. Pelkällä tasaisella rutiinitekemisellä helposti rupeaa taantumaan. Ritualisoimalla saa tekemiseen säpinää. Jotenkin huumaantuu. Kerran viikossa koetan keksiä uuden liikevariaation. Suosittelen.
Miehellä staattiset voimatasot pysyy/kehittyy yllättävän hyvin vielä 6-kymppisenä. Ongelmaksi tulee lihasten, jänteiden nopeuskimmoisuuden väheneminen, hengitysvolyymi laskee, luuston muutokset,kömpelyys. Treenaminen ja etenkin laadukas syöminen vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen suorituskykyyn. Syömistä ei kannata aliarvioida ollenkaan. Kaikki homma lähtee oikeanlaisesta sapuskasta. Näin olen sen funtsinut.
Ei tuota "puosuvaari" voi hyvällä tahdollakaan sanoa ohjelmaksi. Jos ymmärrämme ohjelmalla samaa, eli systemaattinen ja tieteelliseen faktaan pohjautuva harjoitusohjelma -tavoitteellinen ohjelma.
Reiden lähentäjät- ja loitontajat kuuluvat pääasiassa 14 v. tyttöjen programmiin. Sitäpaisti ne ovat spesifejä huippukehonrakentajien liikkeitä ei aloittelijoiden, joilla puuttuu päälihasrymistä tyystin voima/lihas.
Ensiksi jos käyt 3 krt/ vko ja olet 55v. miksi et jaa kolmeen osaan kehon päälihasryhmiä, koska palautumisesi ei ole kuten 14v. tytöillä???
Samalla saat oman hormonitoiminnan (mies) käynnistettyä raskailla päälihasliikkeillä.
Toiseksi miksi et tee cardio harjoitusta omana päivänä ja kuntosalit ominaan? Kuntopyörän voit korvata kävely/hiihtolenkillä ja/tai uimalla välipäivinä. Siinäkin voi tehdä intervalleja.
En pidä uskottavana tekonivelselitystäsi. Pikemminkin kyse on siitä, että kuvitellut lihaksesi ovat niin olemattomia, ettet kykene tekemään esim. kyykkyä. Eli aloita kyykky vaikka ilman painoa, taikka luudanvarsi hartioilla, sitten 20 kg:n tangolla jne... jotta saat tekonivelen ympärillä olevat lihaksesi/jänteesi/ kiinnikekohdan voimistettua.
Olen pahoillani, mutta voin taata, että esittämälläsi "ohjelmalla" et kykene ylläpitämään lihaskuntoasi.
Kokeile joskus naisen kanssa ns. silleen, jos ottaa eteen.
Kiitos asiallisista ja asiattomistakin vastauksista. Unohtui mainita, että arkirutiiniin kuuluu 5 aamuna viikossa portaiden nousu töihin tullessa, 102 askelmaa (olen todellakin laskenut ne). Olen ajatellut, että se riittää pakara- ja reisitreeniksi ja vähän aerobiseksikin.
Salilla käynti on sen verran epärytmistä, jonain viikkona kaksi, jonain toisena kolme kertaa, ettei ole mielekästä harrastaa mitään jakoa erilaisiin ohjelmiin eri päivinä.
Nuo keskivartalolihaksiin liittyvät neuvot kuulostavat järkeviltä. Pitää miettiä, miten ne saisi mukaan ja niin, että tuntuisivat järkeviltä tehdäkin. Täytyy myöntää, että mulla on aina ollut vaikeuksia semmoisten harjoitteiden kanssa, jotka tuntuu jotenkin, noh, leikiltä.
Mitä siihen lonkkaan tulee, niin selvästi yhdelläkään vastaajista ei ole mitään kokemusta eikä tietoa lonkkaproteesitapauksista, joten ne kommentit jätän täysin omaan arvoonsa ja luotan mieluummin sairaalan fyssareiden antamiin liikerataohjeisiin. Sori vaan.
Yhden vastaajan hyvä kaveri, entinen työkaveri 70-luvun alusta alkaen, myöhemmin myös työnantajani ja pitkäaikainen perhetuttavani on molempien lonkkien tekonivelten "haltija".
Sain hänet innostumaan salitreenistä ja kehoituksestani kävi läpi 2kk:n personaalin ohjelman jossa otettiin huomioon myös lonkat.
Et mainitse miten nouset raput mutta kannattaisi kokeilla ensinnäkin nousua siten, että ylempi jalka on askelmalla koko jalkapohjalla ja nousu tapauhtuu nimen omaan sillä ylemmällä jalalla ilman alemman ponnistustaKun tuntuu helpolle niin sitten 2 askelmaa kerrallaan. Pitkäkoipinen voi hyvin nousta kolmekin mutta rauhallisella suoritustavalla keskittyen ylemmän jalan ponnistukseen.
Leikiltä tuntuvat vatsatreenit? Googlaahan jonkun fitnesstytön 20min ohjelma ja tee se! Laiskotellessa voit tehdä rockia (dragon flag), pitkää lankkua jalkaterät suorina, varpaiden kynsipuolilla, rekillä riipuksissa suorien jalkojen nostoja nilkat rekkiin rekkiin ja tarvittaessa nilkkapainoilla, hassuja istumaan nousuja lattialla vapain nilkoin levy niskan takana. Kun teet 10:n sarjat 20kg niskan takana niin voit nauraa. Yms. hupaisaa!
Jakoisuudet ovat hienosäätöä josta monikaan ei hyödy mitään. Pääasia on, ettei kuormitus ole liian yksipuolista.
Ps. Suolistosyöpäleikkausten johdosta vatsalihakseni revittiin poikki molemmilta sivulta ja keskeltä. Ensimmäinen leikkaus oli vajaa 6 vuotta sitten. Seuraava kolmen kuukauden kuluttua ja viimeinen yli kaksi vuotta sitten.
Punttivyötä en pysty käyttämään enää koskaan. Siitä huolimatta joulukuussa ja tammikuussa vedin mavessa ja tangon hackissa 200kg:n ykköset.
Pystyn parhaimpaani vain todistajien läsnäollessa.
Niin...aika ajoin tänne kirjoittaa puberteetti-iän ylittäneitä ns. miehiä, jotka pahoittavat mielensä, kun vastaus on muuta, kuin mitä he olisivat ennalta toivoneet.
Jos reidet kasvavat lähentäjä-loitontaja liikkeillä taikka portaita nousemalla, miksi voimanostajat ja todelliset bodaajat sitten kyykkäävät ja/tai vetävät maasta viikottain????
Siksi on parempi uskoa siihen mitä on tullut harrastettua yli kolmevuosikymmentä ja tulostakin on tullut.
Kun havaitset, että kuulija ei ymmärrä sanaakaan termeistä -progressio- taikka -osiin jaettu ohjelma- on parempi, ettei tuhlaa ainutkertaista elämää enempää.
Puuhastelu on asia erikseen. Erikoista, että ns. aikuinen mies kysyy neuvoja ja saatuaan kertoo, että ei tarvitsekaan niitä?
Kuten aiemmin kerroin, varteenotettava vaihtoehto on tukeutuminen tieteellisesti toteen näytettyyn faktaan. Tällöin luuloilla puoskaroimiselle jää vähemmän tilaa.
Alla aloittelijalle perusprinsiippejä voimailusta, ellei sitten päädy pelkästään hyppelemään portaalta toiselle.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01079
Kurkkasin noita liitteitä ja onnekseni luin otsikon, kohderyhmän.
Vatsa jää mielestäni paitsioon. Pelkkiä istumaan nousuja! Mielestäni tarttis tehdä muutakin.
Kommenttisi rappujen noususta. Teho riippuu nousutavasta. Myös toistoista. Moniko viitsii steputtaa samalla reisulla riittävästi toistoja? Olen onnistunut elämässäni kerran. Muuttaessamme hissittömän talon ylimpään kerrokseen ravasin päivittäin muutamana päivänä rappuja ( 46kpl) muuttolaatikot sylissä pihalta ylös.
Kuten olen muussa yhteydessä maininnut niin usempi rappu kerrallaan. Ylempi jalka kokonaan askelmalle ja nousu sillä ponnisten, mahdollisimman vähän alemmalla jalalla vaudittaen.
Ok-asujien hyötyliikunnan nimiin vannojille olen sanonut, ettei ok:ssa koskaan ole riittävästi, eikä riittävän säännöllisesti, lumi- ruohonleikkuu- yms töitä.
Ei esiintyvyydeltään ja harvemmin kestoltaankaan.
Hyötyliikunnan kuormituksen arviointi?
Lopuksi. Loputtoman, ikääntymisestä riippumattoman kehityksen nimiin vannominen on potaskaa!
Ehkä tuo "leikki" oli vähän huonosti valittu sana, mutta motivoitui siitä, että joku neuvoi tekemään pallon päällä. Toinen juttu on, että vatsa- ja selkäliikkeet ovat ainakin minulle sellaisia, että pitää joko laittaa koneeseen pirusti painoja tai tehdä tosipitkää (30 ja yli) sarjaa, että alkaa tuntua. Ei oikein meinaa kärsivällisyys riittää. Eikä mihinkään 20 minuuttia samaa lihasryhmää -juttuun. Ehkä tuossa vähän tuli läpi senkin vaikutus, että nuorempana tottui jotenkin pitämään penkkipunnerrusta ainoana "tosimiesten lajina".
Mutta kiertoliikkeitä koskenut neuvo tuntui järkevältä, siinä ainakin on aukko treenissäni.
Mikä on "hack kyykky"? Tavallinen jalkakyykky vai jokin muunnos?
Treenasin leikkauksen jälkeen jonkun aikaa toispuolisesti potkukoneella ihan siksi, että sain operoidun puolen lihakset suunnilleen takaisin tasoihin toisen puolen kanssa. Lähentäjän ja loitontajan otin mukaan siksi, että nivelen sivuilla olisi riittävästi lihastukea pitämään proteesi kasassa. Itse asiassa lähentäjä kai ei olisi edes tarpeen, ei se proteesi käsittääkseni siihen suuntaan voi pettää.
Vaikuttaa, että treenaat aika tavalla toisella intensiteetillä kuin minä olen kiinnostunut tekemään, mutta joka tapauksessa selvästi ymmärsit paremmin pyrkimystä kuin eräät muut vastaajat, kiitos siitä.
Yksilöllisiä yavoitteita ja taustoja. Olin kuukautta vaille 60v kun vaihdoin 3 vuotta kestäneen, päivittäisen tissuttelun salikorttiin.
Viimeiset kisani olin nostanut 23 vuotisen.
Mieskunnon heikkeneminen, verenpaine ja korkea kolestroli olivat motiivini.
Alkuun 5krt/viikko ja parin alkuvuoden jälkeen 6krt/viikko.
Pääpaino oli puntin perustreeneissä normitangolla.
Parhaassa lihaskunnossa olin noin 64 vuotisena. Sen jälkeen on ollut tasaista hiipumista joita pakolliset, pitkät katkot ovat vauhdittaneet.
Tempaukset loppuivat olkaleikkaukseen jonka taustana olivat vanhat urheiluvammat.
Maastaveto on ainoa joka on hitaasti kehittynyt viimeaikoihin saakka.
Totuus on se, että rimpuilusta huolimatta voimataso laskee hitaasti. Paino laskee noin 1kg/vuosi vauhtia ja se näkyy kehon koostumustuloksissa. Reisistä, pakaroista ja selästä häipyy eniten lihasta.
Sykkeen ylläpitämiseksi tein muutaman kerran loitontajia ja lähentäjiä pienillä vastuksilla pitkiä sarjoja. Jumaliste, lonkat menivät siihen kuntoon, että autoon nousu aiheutti vaikeuksia. Olipa merkki siitä, että olisi pitänyt jatkaa mutta en viitsinyt.
Hack kyykky? Kuten maastaveto mutta tanko liikkuu koipien takapuolella. Lähdössä tanko pohkeiden takana. Olen suositellut maven pelkääjille koska hackissa ei pysty kikkailemaan selällä joten se on turvallinen ja toisaalta melko korkeat polvikulmat eivät kuormita polviniveliä.
Joillekin se on motorisesti vaikea.
Syön terveellisesti ja käytän lisäravinteita, lähinnä protskujauhetta.
Juopottelut kuuriluontoisia reisuilla. Viikosta kuuteen viikkoon kohtuullisesti.
Nyt tulee harvinaisen pitkä kuntoilujakso. 4,6kk. Huhtikuussa lähdemme rentoutumaan viideksi viikoksi.
Sinulla näyttää olevan hiukan eri tavoitteet ja henki tuossa kuin aloittajalla tai meikäläisellä :) No offence, mutten voi välttyä ajatukselta, että sinulla taitaa olla sensorttinen aivorakenne, joka on omiaan addiktioon. Parempi addiktiohan tuo on kuin vaikkapa viina tai huumeet.
Mielenkiintoista kuitenkin, että ilmeisesti pidät sykettä melkoisen korkealla treenin aikana? Itse olen silloin, kun mittari sattuu olemaan mukana, yleensä koettanut rytmittää niin, että syke putoaa sataseen ennen seuraavaa sarjaa. Onko tuossa jokin erityinen ajatus takana, että pidät sykkeen ylhäällä?
Sali puitteineen ja kanssaihmisineen on todellakin tärkeä. Olemme olleet eukon kanssa työelämän ulkopuolella 17-vuotta. Vaimoni käy hopeahapsien riennoissa, vesi- ym.jumpissa, kutomiskerhossa, viikkokokouksissa nuo säännölliset mainitakseni.
Minun ainoa huilipäiväni salilta on lauantai. Sali on tärkein osa sosiaalista elämääni.
Rasitteeni on kaukomuisti. Nostin viimeiset kisani v1967 syksyllä. Mielenrauhan kannalta olisi parempi kun olisin unohtanut.
Mielestäni olen yhdistänyt onnistuneeesti lihasvoima- ja aerobisen treenin.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana pääsin irti verenpainelääkityksestä ja leposykkeeni lasko 80:stä -60:eeen.
Ennen uutta sarjaa lasken pulssin alle 120:n.
Olen mitannut maksimia 10:n mavesarjojen aikana ja vanhuksen pulssi nousee yli ikärajan. Ramteesta pystyn mittaamaan vasta kun se on laskenut 185 -180 tietämiin.
Nykyisellä treeni intensiteetillä on suora yhteys terveyteeni ja tärkeisiin elintoimintoihin.
Yritän varjella loppupäivieni laatua. Ensi maanantaina otetaan näytteet syövästä ( CEA ), eturauhasesta ( PSA ) ja S-Testo.
Ensimmäinen suolistosyöpäleikkaus oli vajaa 7 vuotta sitten. CEA on ollut viitearvon alapuolella. Samoin PSA. Testotaso on tällä hetkellä tuntematon.
Minusta tämä on helkutin kivaa elämää, minulle ja eukolleni!
Tosiaan, vaikka ikäsi oli käynyt selväksi,niin en tullut lainkaan ajatelleeksi, että olet jo pitkälti eläkeiässä. Ajattelin tuota käyntitiheyttä näin töissäkäyvän näkökulmasta. Itse pyrin ajoittamaan ne 2-3 viikottaista käyntiäni niin, että salilla olisi mahdollisimman hiljaista, koska en ole kiinnostunut siellä kenenkään kanssa keskustelemaan. Eli illalla yhdeksän jälkeen tai sitten viikonloppuaamuina. Yksi vaihtoehto olisi viikollakin aikaisin aamulla, salille pääsisi jo viideltä, mutta kun olen iltavirkkua lajia, niin mieluummin heräämisen jälkeen mahdollisimman pian toimistolle. Pysyy saldot paremmin ojennuksessa :)
Kiinnostava aihe, kun itsekin lähestyn noita vuosilukuja. En osaa vastata kysyjälle mitään, mutta ihmettelin joissain kommenteissa esiintynyttä ajatusta, että pitäisi olla nousevat tavoitteet. Aloittajahan kysyi ylläpidosta ja minäkin ihmettelen, miksi täällä viidenkympin paremmalla puolella pitäisi lihas- tai muutakaan kuntoa varsinaisesti tähdätä kohottamaan, jos se nyt on sellaisella tasolla, että normaali elämä sujuu harmeitta? Tässä iässähän me rapistumme luonnostaan, se on biologinen fakta. Sen rapistumisen pysäyttämisen tai hidastamisen ajattelisin itse riittävän hyvin tavoitteeksi.
Kiinnostava aihe tosiaan kommentoitavaksi.
"10-14" logiikalla voin kysyä, miksi nuorten pitäisi harjoitella nousevilla tavoitteilla, kun heillä on taso, missä normaali elämä sujuu harmeitta?
Retorista vastata, kun kysymyksen asettelusta näkee asenteen.
Ps. Tänä vuonna tulee täyteen 55v. Eilen tuli tehtyä vetoa, 190kg:a vitonen. Tulokset tietty hankitaan edelleen progressiivisellä treenillä. Järkevästi. Välillä kevennysviikko/ nopeusvoimaviikko.
Harmeitta mennyt viimeiset 35 vuotta.
Nuoruuden helppo, harmiton elämä saattaa kostautua vanhempana.
Suurin osa nuorista hepuista salilla liikkuu "mukavalla alueella", liikaa ponnistelematta. Se progressiivinen kehitys pysähtyy ja sitten ihmetellään.
Olet itse havainnut, sitä sen kummemmin pohtimatta, miten tärkeää on jatkuvuus.
Maven sarjakestävyytesi on hyvä minun mittapuuni mukaan.
Johtuu osittain siitä, että vasta aivan viime vuosina olen alkanut tekemään edes 5:n sarjoja.
73v ukkona maksimi ykkönen on 200kg mutta jos katsoo taulokoista pienempien painojen viitteellisiä toistomääriä, niin en jaksa. Läkähdyn eivätkä lihakset enää toimi. Koordinatio katoaa.
Minun harmini oli 38:n vuoden tauko. Lihasvoiman hiljalleen palautuessa ärtyivät vanhat, siihen saakka oireettomat urheiluvammat leikkauskuntoon. Polvi ja olkapää.
Parempaa todistetta jatkuvuuden tärkeydestä en osaa kuvitella.
60v tapahtuneen uusheräämiseni kuntohuippu osui 64v:n tietämiin.
Ensin ja eniten putosi tempaus, sitten rinnalleveto, pystypunnerrus hitaammin. Parhaiten on säilynyt mave koska se ei vaadi räjähtävyyttä, koordinatiota eikä nopeutta. Tarvittavaa koordinatiota ei voi verratakaan olumpianostojen vaatimiin.
InBody720:n mukaa lihasta katoaa 1kg/vuosi. Viimeisten kahden vuoden aikana reisistä on kadonnut 1,4kg.
Yritän hidastaa rappiota.
Esittämäsi kysymys, johon et viitsinyt vastata, on ihan relevantti. Jos lihaskunto on kohtuuhyvä, niin miksei nuoremmallekin riittäisi aivan hyvin sen ylläpito? Se on eri asia, motivoiko se tarpeeksi vielä nuoremmalla iällä. Itse käynen esimerkiksi: vielä kolmekymppisenä kävin aktiivisesti salilla ja lisäsin tasaiseen tahtiin kuormitusta. Kerran viikkoon vähintään piti testata penkkimaksimia, nousisiko hiukan enemmän kuin viimeksi. Ja kyllähän se nousi. Mutta jossain vaiheessa, kun satanen oli kaukana takana mutta seuraava rajapyykki eli 150 kg vielä yhtä kaukana edessäpäin, alkoi miettiä, että miksi hitossa? Mitä väliä sillä on, miten paljon nousee, kun en kuitenkaan treenaa kilpailutarkoituksessa. Ja kun se motivaatio katosi, niin sitten katosi salillakäyminenkin, se ei yksinkertaisesti vain ollut kivaa. Mukavampi oli keskittyä pallopeleihin.
Nyt vanhempana löytyy jo mielekkyyttä siihenkin, että koettaa jarrutella rappeutumista.
Inbody 720 -mittaus on hyvä ....etten sanoisi ehdoton, jos tarkoitus seurata mitä todellisuudessa kehossa tapahtuu/ tapahtui. Itse käyn 1-2 krt/anno mittauksessa ja vertaan edellisiin tuloksiin samassa mittauksessa. Lihaskatoa ei vielä ole tapahtunut...mutta varmuudella tulee tapahtumaan. Joskus.
Keskustelin eilen "vanhan jäärän" kanssa salilla. Ikää miehellä 67v. Kertoi 30-vuotiaana penkanneen lähes 130kg, painoa 67kg. Sitten 50v. penkannut noin 120kg, painoa muisteli olleen tuolloin 69kg. Kertoi, että lihaskatoa alkoi tapahtumaan 60v:n jälkeen. Sanoi myös, että terävyys kadonnut aikaisempaan verrattuna.
Eilen näytti tekevän penkissä työsarjoja 70 kilolla, eikä painoa enempää, kuin 65kg. Sitkeä ukko.
Tietysti kysymys on vääjäämättömän tosiasian jarruttamisesta. Tosin oman ideologiani mukaan kovalla treenillä ole yläikärajaa, siksi raaka treeni ei käsitykseni mukaan ole nuorison etuoikeus.
Raaka+treeni+on+yksilö-+ja+tilannekohtaista.
Lukaisen tätä palstaa ensimmäistä kertaa. Minulla tulee kuukauden päästä 66 vuotta täyteen. Olen tehnyt nuoruudessani rankkaakin fyysistä työtä (ahtaajana ja metsurina), mutta elannokseni vuodesta 1975 lähtien pelkästään siistejä istuma-/sisätöitä. 1980-luvulla hiihtelin työporukan jatkeena 9 kertaa maratonhiihtoja à la Finlandia (60–75 km), tahti maltilliset 10 km/h.
Kaikenlaisesta tavoitteellisesta kuntoilustakin pidin välillä parikymmentä vuotta taukoa. Viimeisten n. 10 vuoden aikana olen käynyt uimahallilla kymmenkunta kertaa talvikaudessa; viime kausien kertaurakaksi on vakiintunut 1 tunti = 2 km.
Vaimon kanssa on tehty viime vuosina tunnin ± jotakin kävelylenkkejä harvakseltaan ja rauhalliseen tahtiin.
Hiihto tuli talvikausien ohjelmaani viitisen vuotta sitten. Lopuillaan olevana talvena olen hiihtänyt vain n. 60 km, mutta edellistalvena sain kasaan yli 400 km.
Tulin puolisen tuntia sitten Helsingin Malminkartanon täyttömäen portaista. Askelmia on 426 kpl ja korkeuseroa arviolta 55 metriä. Olen kiivennyt portaat tämän vuoden puolella ehkä 8 kertaa. Aikaa on kulunut tyypillisesti 3 minuuttia ja risat. Ajattelin ottaa tavoitteekseni tämän suven mittaan 2 min 45 s. Pitäisiköhän minun ottaa uusi tavoite, kun sain tänään yllätyksekseni ajan 2 min 42,5 s? (Huippu-urheilijat ovat kellottaneet samoissa portaissa alle minuutin aikoja, ennätys lienee peräti 50 sekunnin tuntumassa.)
Hölkkäkuntoiluun koen olevani vähän turhan raskastekoinen: 175 cm / 90 kg -ruhoa on työlästä saada ottamaan juoksuaskelia.
Kuntosalikaan ei oikein kiehdo. Alle kaksikymppisenä ja toistakymmentä kiloa nykyistä keveämpänä nostelin leikilläni jonkin verran puntteja ja sain parhaimmillaan suorille käsille 110 kg rautaa omatekoisella työntötyylilläni. Painonnosto ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa tosimielessä.
Koen olevani kohtuuhyvässä kunnossa ikäisekseni ja luulen jatkavani tällä kävely/hiihto/uinti-linjalla. Suorituskertoja olisi ehkä syytä vähän tihentää rapistumisen ehkäisemiseksi.
Mielipiteitä?
64 vuotias mies kyseessä. Käyn salilla 2-3 kertaa salilla viikossa, kaksijakoisella ohjelmalla. Lisäksi talvella hiihtoa 1000-2000 km hiihtoa talvesta riippuen. Pyöräilyä 5-8000 km kaudessa, rullaluistelua satunnaisesti. Pituus 188 cm , paino 77 kg, rasvat poimumittauksella 7 . Toistaiseksi ei ongelmia nivelten tai muunkaan fysiikan kanssa, toivottavasti saa olla terveenä.
Ennustan pitkää ikää ja laadukkaita loppuvuosia jos mikään piilevä, geneettinen häiriö ilmoittele itsestään.
Jatkuvuus ja hallittu himmentely on tärkeää!
Lyhyenä+vastauksena+voisin+todeta,+että+lue+viestiketjusta+nuo+nimimerkki+52v+vastaukset.+Mikäli+on+yhtään+perehtynyt+lihasmassan+tai+voimantuoton+tieteeseen,+niin+ymmärtää+kyseisen+nimimerkin+takaa+löytyy+henkilö,+joka+ymmärtää+mitä+tuloshakuinen+treenaaminen+on.+Siellä+hieman+tietämätön+nimimerkki+ihan+asiallisestikkin+ihmetteli,+että+ei+ole+tavoitteena+"kehittyä"+vaan+ylläpitää+ja+"kehittyminen"+olisi+jotain+"nuorempien"+sällien+hommaa.
"Ylläpitävä "treenaus" voidaan katsoa edes auttavasti perustelluksi, mikäli treenaajan lähtötaso on lähellä yksilön geneettistä maksimia. "
Perustelepa, miksi ihmeessä olisi tarpeen tehdä "kehittävää" treeniä pelkän "ylläpidon" sijasta? Ts. miksi olisi normaalin ihmisen tarpeenkaan olla "lähellä geneettistä maksimia"??? Muista, että aloittaja oli ilmeisesti kiinnostunut vain sellaisesta normaalin elämisen edellyttämästä peruskunnosta ja sen ylläpitämisestä, ei minkäänlaisesta kilpaurheilusta? Sinä luettelet asioita, jotka ovat merkityksellisiä, jos pyrkii LISÄÄMÄÄN voimaa. Tosin tuo mikrorepeämäjuttu vähän epäilyttää, näinköhän yksikään lääkäri sitä allekirjoittaisi.
Motivoiduin kysymään siksi, että luettuani ketjun läpi aloin ihmetellä, että useimmilla vastaajilla tuntuu olevan ihanteena jonkinlainen kilpaurheilijan taso, ei normaalille terveelle ihmiselle riittävä. Aloittajan tavoitetasona taas näyttää olevan lähinnä terveenä pysyminen ja siihen tuo hänen suoritustasonsa näyttäisi ihan hyvin riittävän. Jos otamme kadulta satunnaisotannalla 100 tervettä 55-vuotiasta miestä, niin valtaosa heistä ei nosta 3*10*50 kg penkistä.
Sinänsä aloittajan kysymys oli mielenkiintoinen. Minun silmääni hänen ohjelmansa vaikuttaa ihan järkevältä; ehkä vatsalihasliikkeiden monipuolistaminen palvelisi tarkoitustaan.