Lennon ja Elvis eivät vihanneet toisiaan. Elvis oli Lennonin suurin idoli. Lennon vain pettyi muutamaan asiaan Elviksessä, eniten hänen armeijaan lähtöönsä. Silti loppuun asti kaunis, teini-iän ihailu vaan voimalla kyti Johnin sisällä. Minusta se ihailu oli nimenomaan kaunista. Rakastaa nuorena tietämättömänä, kaukaisena poikana, joutuu täysin selittämättömien sattumien takia tutustumaan henkilökohtaisesti, pettyy ihmisenä, mutta silti vaan se nuoruuden palo jaksaa elää sydämessä. Niin erikoinen tilanne, että siksi kaunis.
Vuoden -72 Madison Square Gardenin konsertissa John huutaa kesken Hound Dogin "Elvis, I love you" ja se tulee sydämestä. Vielä John rakasti sitä Elvistä, jota esim. tämä yksi palstan sankari rakastaa. Vaikka toinen puoli olikin joutunut pettymään idolinsa henk.koht. puoleen.
Vuoden -72 Madison Square Gardenin konsertissa John huutaa kesken Hound Dogin "Elvis, I love you" ja se tulee sydämestä. Vielä John rakasti sitä Elvistä, jota esim. tämä yksi palstan sankari rakastaa. Vaikka toinen puoli olikin joutunut pettymään idolinsa henk.koht. puoleen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
yhteinen lapsikin?
Kun George Harrison soitti Lennonille ja kertoi Elviksen kuolemasta oli Lennonin vastaus: Elvis died in Germany!
Niin. Tuolla "Saksassa kuolemisella" John tarkoitti nimenomaan sitä, että Elvis kuoli Johnin sydämessä mentyään armeijaan. Sitä ei John ymmärtänyt rock and roll -sielulta. Kuitenkin se sama teinipojan ihailu jatkui jollain tavalla läpi Johnin elämän.
Hän tarkoitti sitä että Elvis "kuoli" aitona rokkarina Saksassa,sen jälkeen alkoi tehdä elokuvamusiikkia ja muuta "sontaa" Lennonin mielestä!
Joo, tuokin on varmasti totta. En ollut ajatellutkaan. Mutta kyllä John sitäkin tarkoitti, että armeijaan ei voi vapaaehtoisesti mennä. John puhui asiasta enemmänkin myöhemmin.
Olen samaa mieltä hessun kanssa, että sanonta "Elvis kuoli armeijassa" tarkoittaa kuvannollisesti sitä, miten hänen musiikkinsa muuttui armeijassa olon jälkeen. Useimmat rockmusiikin ystävät tunnustavat Elvis Presleyn musiikilliset ansiot v. 1954-1958 kaudelta ja hänen roolinsa yhtenä rock n roll pioneerista, joihin kuuluvat myös Chuck Berry, Little Richard, Eddie Cochran, Buddy Holly, Bill Haley, Jerry Lee Lewis, Fats Domino, Carl Perkins ym.
Elvis-historioitsija Peter Guralnickin mukaan Presley halusi tietyssä vaiheessa vakavasti otettavaksi Hollywood-näyttelijäksi James Deanin tai Marlon Brandonin tavoin, mutta käytännössä hän päätyi tekemään 1960-luvulla hyvin keveitä ja kaavamaisia viihde-elokuvia, ja hänen tuolloin tekemensä albumit olivat lähinnä hätäisesti kysättyjä elokuvien soundtrackeja. Ja kuten tunnettua Elvis oli riippuvainen muiden sävellyksistä ja sanoituksista tehtäessä noita äänityksiä. Lisäksi hän antoi managerinsa "eversti" Tom Parkerin hoidella bisneksiä yleensä taloudellisten laskelmien, ei taiteellisten tavoitteiden näkökulmasta. Yhtenä esimerkkinä tuosta olivat Elviksen 1960-luvun pitkäaikaiset filmisopimukset. Musiikillisesti Elvis teki vielä comebackin 1968-1969 tienoilla ennen kuin hänestä tuli se Las Vegasissa 1970-luvulla esiintyvä sarjakuvahahmo.
Mitä tulee sitten John Lennonin esittämiin mielipiteisiin, niin hänhän osasi olla varsin teräväkielinen ja särmikäskin persoona. Vastaavasti Paul McCartneya pidetään perusluonteeltaan diplomaattisempana, ja yksi Beatlesien suuruuden salaisuus oli juuri siinä, miten John ja Paul täydensivät toinen toisiaan musiikintekijöinä ehkä pienen keskinäisen kilpailunkin hengessä.
"If you want to give another name to Rock N Roll, just call it Chuck Berry."
John Lennon
Mitäs sitten alkoi vittuilemaan tapaamisella Bel Airissa 1965???
Kuten olen sanonut, sinulla on väärää tietoa. Usko. Missään ei lue tuollaisesta mitään. Lennon ei ollut tuolloin vielä poliittisesti aktiivinen edes. Näytä linkkin, missä moista moskaa selitetään.
Olen samaa mieltä: se ei ole totta. Ei voi olla.
Aloin just eilen lukemaan sellaista kirjaa kuin "Elvis vastaan Beatles" ja en ole vielä kovin pitkälle päässyt, mutta tähän mennessä on tullut jo aika kovia lauseita..molemmilta..Elvikseltä sekä Lennonilta.
Voin tulla enemmän kertomaan kunhan saan kirjan loppuun luettua...jos kirjaan on uskomista.
Olen lukenut kyseisen kirjan useammankin kerran, tosin viime kerrasta on jo vähän aikaa. Nyt kun aloin tekemään juttua lennonista harmittelin, kun minulla ei ole sitä kirjaa täällä. Senhän on toimittanut muistaakseni toimittaja joka oli baetlejen läheinen ystävä... Kirja on todella mainio ja kun lukee muita dokumentteja john lennonista, niin on helppo uskoa, että johnilta pääsi suusta vähän liian rankkaa tekstiä. Mutta Elvistä ei voi kyllä pitää yhtään parempana, kuten huomaat kun luet kirjaa eteenpäin. Elvis kuvitteli olevansa niin suuri nimi, että kukaan ei kehtaa sanoa hänelle päin naamaa mitä todella ajattelee. Pientä kritiikkiä pitäisi aina kestää... Luulen, että Elvis pysyi kuitenkin Johnin elämässä yhtenä suurimmista idoleista.