Jotkut tuntuvat luulevan, että tili tehtäisiin myydessä asuntoa. Väärin. Jossain on asuttava, nimittäin. Myyt asuntosi, ostat uuden ja kalliimman. Se on negatiivinen tili, jota tappioksi myös kutsutaan.
Tili tehdääkin ostovaiheessa. Kun ostat hintojen ollessa pohjalla, tienaat erotuksen kuplahinta - romahdushinta. Tämä tienesti on vieläpä verotonta tuloa.
Itse en missään nimessä ostaisi nyt kun hintaromahdus on alkanut. Odottele pari vuotta ja osta sitten reilusti halvemmalla. Sillä aikaa voit asua mukavasti vuokralla valitsemassasi osoitteessa, vaikka vähän kalliimmallakin. Ei tunnu missään parin vuoden vuokrat, kun mietit paljonko tienaat ostovaiheessa.
Tili tehdääkin ostovaiheessa. Kun ostat hintojen ollessa pohjalla, tienaat erotuksen kuplahinta - romahdushinta. Tämä tienesti on vieläpä verotonta tuloa.
Itse en missään nimessä ostaisi nyt kun hintaromahdus on alkanut. Odottele pari vuotta ja osta sitten reilusti halvemmalla. Sillä aikaa voit asua mukavasti vuokralla valitsemassasi osoitteessa, vaikka vähän kalliimmallakin. Ei tunnu missään parin vuoden vuokrat, kun mietit paljonko tienaat ostovaiheessa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kun myy asuntoaan ja vaihtaa isompaan/kalliimpaan niin on sitä parempi mitä halvemmat hinnat ovat sillä väliraha on tällöin pienempi. Toisin sanoen on sitä parempi mitä kovempi tappio tulee omasta.
Ellet muuta böndelt stadiin
Myy heti ihan kaikki ja muuta ulkomaille kun/jos vielä voit.
> Jotkut tuntuvat luulevan, että tili tehtäisiin myydessä asuntoa. Väärin. Jossain on asuttava, nimittäin. Myyt asuntosi, ostat uuden ja kalliimman. Se on negatiivinen tili, jota tappioksi myös kutsutaan.
Nykytrendi on, että eläkeiän kynnyksellä pistetään wanha, mahdollisesti isonkin remontin tarpeessa oleva, omakotitalo, rivitalo- tai kerrostalokämppä myyntiin ja muutetaan UUTEEN kerrostaloon (=ei remonttihuolia vuosikymmeniin, ei ehkä koko loppuelämän aikana), isoon kaksioon tai kolmioon. Fiksut nimenomaan muuttavat ENNEN KUIN vanha OK-lato on päässyt ylläpidon puutteessa (kun ei eläkkeellä enää kunto/rahat riitä) rapistumaan purkukuntoiseksi ja oma kuntokin riittää muuttoprojektiin.
Kolmesta 2008-2012 rakennetusta uudiskohteesta on kokemusta ja näissä eläkeikäiseten osuus vähintään puolet asukkaista. Melkein kaikki suurimmat (>55 m²) meni eläkeläispariskunnille. Pienet 40-50 m² luukut sitten eronneille nuorille pareille (jep. näissä sitten kärvistellään jopa esikoisen kanssa). Osa päätyy myös sijoittajille eli vuokra-asunnoiksi.
Noilla eläkeläisillä tuntuu olevan edelleen kesämökit, auto, ehkä asuntoautokin siihen päälle, joten ei näytä omistusasumisesta hirveästi tulevan takkiin. Isäni kuoltua meni kanssa vanhe perheasunto myyntiin. Se oli taannoin ostettu pahimpaan mahdolliseen aikaan, kuplahinnalla 80-luvun lopulla, mutta niin vaan perusteellisen remontin tarpeessa olevasta 90 m² paritalon puolikkaasta sai rahat upouuteen kaksioon jäi vielä parikymmentä tonnia yli.
Oleellista oli sekin, ettei siitä talosta ollut tulipalokiire pois, kun asumiskulut olivat pari satkua kuussa, minkä maksoi yhdenkin ihmisen eläkkeestä tuskatta. Toista se olisi ollut yhdistelmällä eläke 1300 € ja vuokra 1500 €/kk. Vuokrakämpästä olisi tullut ajolähtö ja mitä tilalle, kun Kehä III sisäpuolelta ei saa edes yksiötä alle 700 €/kk, kun vaatimuksena on hissitalo, ei isoja remontteja tulossa ja kaupat kävelymatkan päässä!
Nyt on asumiskulut 180 €/kk = nou hätä rahan suhteen (kun ne 20 kpl touhutonnejakin yhä tilillä). Samankokoisesta & tasoisesta vuokra-asunnosta pitäisi tilittää 900 €/kk.
Olipa+hassu+aloitus+"Itse+en+missään+nimessä+ostaisi+nyt+kun+hintaromahdus+on+alkanut."
Tosiasia+on+että+vaikka+Vantaalla,+joka+ilmeisesti+luetaan+kasvukeskukseksi..?+Vanhojen+kerrostalojen++hinnat+ovat+vuoden+2010+tasolla.
Tosiasia on, että Vantaan rakennuskanta on suurelta osin 70-luvulta. Näihin taloihin pukkaa juuri nyt putkiremonttia, mikä (siis tulevat remonttikustannukset) painaa hintoja alas. Muutaman vuoden päästä on noissa velaton hinta muutaman kymppitonnin korkeampi ja täystyrmäyksen saanut tuhnu taas ihmettelee, kuinka tässä näin kävi.
Ja hintojen nollasullakin tuhnu ottaa pataan joka päivä. Esim. itse maksan vastiketta reilun 200 ja korkoa n. 100 €/kk. Se on huomattavasti fiksumpaa kuin maksaa 900-1000 €/kk vuokraa.
Ei vuokralla asu kuin umpihullut ja sossun elätit.
Asunnon tili tehdään ostaessa kasvu paikkakunnalta ja oikealla sijainnilla, hinnalla, kunnolla.
Sijoittaja voi odotella vuosiakin jotta ei myy tappiolla. Minäkään en ole myynyt osakkeita tai rahastoja koskaan tappiolla, joskus olen joutunut odottelemaan -0 tasoa 3 vuotta.
Perheellisen pitää ostaa ja myydä kun asuntoa tarvitaan. Kasvuopaikkakunnalal saa aina omastaan enemmän, mutta muuttotappio kunnassa ja kunnassa jossa työpaikat ovat vähentyneet eikä ole kuin sossun varassa eläviä vuokralaisia saa aina varautua tappioon tai siihenkin että ei saa myytyä kenellekkään.
Kyllä niitä sellaisia on paljon kun ei saa myytyä ja putkiremppa odottaa jonka hinta on kolmasosa asunnon hinnasta.
> Kyllä niitä sellaisia on paljon kun ei saa myytyä ja putkiremppa odottaa jonka hinta on kolmasosa asunnon hinnasta.
Pitää osata lukea ajan merkit. Jos alueelta työpaikat lähtee, niin ei kannata jäädä sinne itse roikkumaan, vaikka eläke/työttömyyskorvaus moisen mahdollistaisikin.
Parhaat sankarit ovat rakentaneet OK-talon paikkakunnalle, jolla iso tehdas tms. työnantaja lopetti. Ammattitaidolle olisi muuallakin kysyntää, mutku just on se ihqu oma talo saatu pydeen, niin sitten jäädään tuhnuttamaan työttömyyskorvauksen varaan. Pian ei tuolta pois pääsekään, kun ei 5 vuotta lonkkaa vedellyttä kukaan ikipäivänä enää tule palkkaamaan talo kun vielä vähän vanhenee ja remontit jää rästiin, niin sen hinnalla ei pian saa kuin korkeintaan pienen kaksion kasvupaikkakunnalta.
Noh,+riippuu+alueesta.+Ostat+kerrostaloläävän+taantuvalta+paikkakunnalta,+niin+et+ehkä+pääse+eroon+osakkeistasi+ja+joudut+maksamaan+vastiketta+maailman+tappiin.+Näin+on+monille+jo+käynyt+ja+ongelma+on+laajenemaan+päin.
Taitaa+80+%+ok-latolaisista+elää+haavemaailmassa.+Tuo+"melkein+kaikki+haluaa+asua+OK-ladossa"+oli+jonkun..oliko+musiikkiaiheisen+sivuston+webbikyselyn+tulos?+Oikeasti+tilanne+on+aivan+erilaine,+kun+kysytään+aikuisilta,+eikä+vanhempiensa+nurkissa+tai+opiskelija-asunnoissa+nettiin+kirjoittelivilta+teineiltä.
Kasarmikehveli+se+jaksaa+paukuttaa+vaihtoehtoisia+faktojaan.+Luuletko+tosiaan,+että+vaihtoehtoiset+faktasi+jaksavat+ketään+kiinnostaa.
AUH! Huhhuh! Täystyrmäys!
Kuka helvetin hullu haluaa asua arvottomassa hometalossa jossain keskellä ei mitään? No löytyyhän teitä huiputettuja, jotka nyt itkette isoon ääneen kun se vanhuuden turvaksi luultu talo onkin niin arvoton ettei se kelpaa edes lainan vakuudeksi.
Tätä voisi sanoa täystyrmäykseksi jääkylmällä märällä rätillä päin latokansan luuloja!
No+en+ainakaan+minä!+Jos+80%+suomalaisista+haluaa+asua+ok-talossa,+niin+minä+en!+Minä+haluan+asua+kerrostalossa!
Sä taidatkin asua kaupungin sossukämpässä.
Vasta kymmeneltä aamulla alkolukon saatana antoi luvan päräyttää Taunuksen pannun tulille. Perjantain ja maanantain välisenä yönä sipaistut seitinohuet eivät haihtuneet verestä ajoissa, joten jouduin suuntaamaan kohti kustannuspaikkaa melko ripakkaa ylinopeutta. Kehällä yli sataviiskymppiä alkaa jo vanhalla rattimiehelläkin vaatia pientä keskittymistä, vaikka alla onkin eräs ajoltaan parhaita saksalaisen autoteollisuuden huippusaavutuksista. Toki siinä ajellessani kääräisin kuitenkin parit paperossit ja pössäytin tukevat hermosauhut ennen kustannuspaikan pihaan kurvaamista.
Parkkeerasin pihassa harhaanjohtajan uudenkarhean Avensiksen viereen ja kolautin puolihuolimattomasti Taunuksen oven sen kylkeen. En jää tutkimaan tuliko oveen jälkiä - Taunuksen siis - vaan luikahdan leimaamaan kortin sisään. - Tiedätkö sinä saatanan oranki yhtään paljonko kello on, kuuluu huuto jo kaukaa ennenkuin itse sadanpäämies, herra isoherra pelsebuubi pönäköine naamoineen on edes näkyvissä. - Kohtapuoleen puoli yksitoista näköjään, vastaan kun vilkaisen lidlistä pöllimääni peltiroleksia. - Sinullako ei ole kelloa, osta hyvä kvartsi, titaanikuori ja longlife patteri, sulle vaan sataviiskymppiä?
Äijän punoituksen tummetessa käännyn kannoillani ja häivyn sorvin ääreen jäämättä jatkamaan kauppaneuvotteluja.
Kustannuspaikalla Raibe ja Kake kaivelevat neniään antaumuksella. - Olikos Heluna aamusta lemmekkäänä, vai mikäs sulla kesti, vittuilee Raibe irstas virne pöhöttyneellä naamallaan. - Eikun Kristiina, vastaan samalla mitalla. Raibe hörähtelee, mutta mulkoilee kuitenkin vähän epäluuloisena, muistaen ilmeisesti että lauantaina pontikka ja vuosikerta-pikasima olivat tehneet ylläri-pyllärit eikä illan kemuista saati Kristiinasta ollut mitään muistikuvia.
Parinkymmenen minuutin ankaran ahkeroinnin jälkeen siirrymme lounaalle, jossa slow-foodin vannoutuneina ystävinä saammekin kulumaan puolitoista tuntia. Jälkiruokakahvien ja iltapäiväsumppien välisen armottoman puolituntisen aikana teemme tulosta kuin viimeistä päivää, ja iltapäiväsumppien jälkeen tulenkin jo siihen tulokseen, että koska tulin myöhässä tänään töihin on parasta poistua vastaavasti aikaisemmin.
Kun herra isoherran silmä välttää livahdan ovesta pihalle, avaan Taunuksen oven joka kolahtaa viereisen Avensiksen kylkeen, ja hurautan pihasta takakumi ulvaisten; Voima se on joka puhuu, tuumailen pykältäessäni isompaa laatikkoon.
Kehältä kurvaan asuntokadulle ja jätän Taunuksen katuvarteen parkkiin. Kävelen pari korttelia omakotitaloaluetta kääntyen valkoisen kivitalon pihaan. Soitan ovikelloa, Raffen vaimo avaa oven melkein heti. Astun sisään, nykäisen hänen aamutakkinsa auki todetakseni ettei alla ole kuin stayupit. Avaan housuni, ja Taunuksen alkolukkoon puhaltamisen tuomalla varmuudella hän alkaa imeä valtikkaani ajokuntoon. Otan hänet eteisessä riettaan estottomasti karjuen, hän pitää eläimellisistä uroista. Hänen oma miehensähän on kuulemma vässykkä lumilapion jatke, joka tykkää säätää enemmän lämpöpumppujen säätökäyriä kuin vaimoaan.
Pyyhkäisen vehkeeni naulakossa roikkuvan pikkutakin liepeeseen ja poistun talosta ulkoilmaan.
Päästyäni Taunukseen päätän palkita onnistuneen viikon aloitukseni kurvaamalla Lidliin ja ostamalla satsin premium-ohrapirtelöä. Kotona pitääkin muistaa laittaa uusi satsi pulputtamaan kylppärin nurkkaan.
- Raffee, sulle tuli laatikko Virosta. Täällä on kaljalaseja, lähetyslistassa lukee 0,45/0,5 ja 0,4/0,5 sekä 0,35/0,5.
- Aa ne tulikin jo. Ne tarkoittaa oikeaa tilavuutta / merkattua tilavuutta.
Kyllä tämä digitalisoinnin aika on hienoa. Kalja-annostelija kalibroidaan kellonajan mukaan. Päivällä ja häppyhourin aikana myydään 0,45 litraa nollavitosena. Iltaseitsemän jälkeen myydään nollanelosia ja puolenyön jälkeen enää 0,35 litraa nollavitosena. Lasit pitää vielä vaihtaa kellonajan mukaan itse, mutta sen nyt osaa tyhmempikin sijainen.
Vanhaan aikaan tämäkin piti tehdä käsin, piti kalibroida vehje kesken iltaa ruuvimeisselillä ja kaivaa merkkaamattomat lasit esiin vessan takakaapista. Töitä oli niin paljon, että melkein piti palkata toinen kyyppari, mutta ei nyt sentään ketään palkattu kuitenkaan. Rabbehan kyllä jeesasi pimeästi silloin kun oli antabus-kuuri päällänsä, mutta sille piti maksaa kymppi tunnissa tai enemmänkin. Kaljana tosin maksoin, ja vajaita, mutta kuitenkin.
Nyt on digiaika, automaattiset kaljahanat ja 9 euron päiväpalkalla raatava pystytissinen 28-vuotias tarjoilija, joka kuvittelee saavansa vakipaikan vuoden koeajan jälkeen. Melkein hävettää, mutta ei sentään kuitenkaan ihan.
Tuossa ne nyt taas tenuttaa, koko sakki. Taunuksenkin ovat saaneet pihaan, mutta pois se ei lähde, siitä pitää alkolukko huolen. Ehkä otan sen taas pantiksi, kun on tuo piikki päässyt kasvamaan korkeutta jo sen verran tällä varakkaalla asuntokeisarillamme.
Itselläkin jo suu napsaa. Enhän saisi ottaa mitään, jos vaikka alkoholitarkastaja tulee. Periaatteessa en voi laittaa pystytissi-opiskelijaa vahtivuoroon, kun sillä ei ole hygieniapassi voimassa. Itsellä on, mutta totta puhuen väännän pitsat suoraan paskalta tullessani ilman mitään käsienpesua, käsidesistähän saa sitäpaitsi ihottumaa ja ties mitä orvaskettä, hyi helkkari sentään. Eikä täällä käsidesiä voisi edes säilyttää tuon asiakaskunnan vuoksi. Nenä niistetään sormiin, jojot roiskeläppään, läppä uuniin viideksi minuutiksi ja lautanen alkoholistin nenän alle. Siinähän se pisa-voittajamaan huippuosaajan bisnes pähkinänkuoressa.
Vaan kilpailtua on tämäkin ala, seitsemän kebabbia 200 metrin säteellä tässä viheliäisessä lähiössä on jo liikaa. Sen verran persaukista jengiä ovat nämä kasarmien kuninkaat, että joutuu välillä pikkasen vähättelemään saatuja tuottoja, nimittäin aina veroja ilmoitettaessa. Onneksi tässä on karttunut kuitenkin jotain taskun pohjalle, sen verran tiuhaan omistaja papereissa vaihtuu, vaikka meikäläinenhän se oikeasti tässä kämäisessä räkälässä on heilunut kymppinä jo viimeiset kolmekymmentä vuotta.
Joskus aina joku osoittaa mieltä, kuten kerran se rouva, joka onnistui paskantamaan vessan kattoon. Ei sitä uskoisi miten taipuisia ovat varreltaan nämä pipopäiset, punanenäiset ja räkänaamaiset oman tiensä kulkijat, jotka tappelevat pöydissään ja hokevat samoja juttujaan päivästä toiseen, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen.
Voisi kai sitä itsekin jotain muuta joskus tehdä, jos viitsisi, ja jos kalja ei maistuisi itsellekin niin hyvin.
Helsingin asunnon hinnalla maksaa peräkylässä vastiketta 200 vuotta. Siinä vaiheessa asia ei enää ole ainakaan saman omistajan ongelma.
Kun on ostanut halvalla, ei voi menettää paljon.
Ja parhaassa tapauksessa tontin myynnillä voi kattaa rakennuksen purkukulut.
Liian isoksi kasvatettujen korjausvelkojen takia konkurssi-kypsäksi ajautuneita asuntoyhtiöitä, jotka ovat joutuneet tilaamaan Caterpillarin tontille, on varottavaksi esimerkiksi jo nyt.
Talo matalaksi, tontti sileäksi ja vastikkeenmaksu on poissa päiväjärjestyksestä.
Mutta velat eivät, joten ei kateeksi käy asuntovelkaista jolla ei sitä asuntoa ole.
Se velka on suunnilleen sama kuin Helsingissä asunnon välityspalkkio. Kun asuntoja saa parilla kolmella kymppitonnilla, siinä ei tosiaankaan pudota korkealta, vaikka menisi huonostikin. Muutaman vuoden vuokrarahat ja mikäs pakko on purkukohdetta ostaa?
Purkuun menneet kohteet ovat esimerkkinä kaikille asuntoa ostaville siitä, kuinka tärkeää on tutustua asunnon lisäksi tarkoin taloyhtiöönkin ennen kauppoja.
Kaikkihan eivät ole kovin valveutuneita taloudenpidossaan eivätkä ehkä osaa/jaksa/viitsi olla tarpeeksi huolellisia isojakaan päätöksiä tehdessään. Valitettavasti yleensä kiinteistövälittäjät ns. pascat veisaavat muusta kuin välityspalkkiostaan, joten heiltä ei kovin viisaita neuvoja ole odotettavissa ostajille (eikä kyllä myyjillekään, sori nyt).
Mikäli siis 30 - 40-vuotiaan yhtiön isännöitsijäntodistuksesta ei löydy merkintöjä mistään remonteista, hoitovastike on pieni, eikä yhtiö ole kerännyt varojakaan tulevan varalle, aikapommi tikittää = Älä osta.
Ja jos omalla tilillä ei ole ole säästöjä - edes sitä paria-kolmeakymmentä tonnia - asunnon ostoon, lainaahan siihen on otettava. Jos sitten lainan vakuutena oleva asunto puretaan niin vakuudethan katoavat mutta velka jää, ja uuden asuntovelan saaminen voi olla mahdotonta.
"Pikkusummistakin" voi siis kehittää itselleen melkoisen velkahelvetin.
> Helsingin asunnon hinnalla maksaa peräkylässä vastiketta 200 vuotta. Siinä vaiheessa asia ei enää ole ainakaan saman omistajan ongelma.
Peräkylä on OK, jos on jo toinen jalka haudassa. Muutoin ei ole niin kivaa asua rapistuvassa talossa. Korjaaminen ei ole mielekästä eikä edes mahdollista, kun pankit eivät enää myönnä lainaa isoihin remontteihin!
Eikä sieltä talosta pääse pois, jos mieli muuttuu! Myyntihinta korkeintaan muutama kymppitonni, millä ei ihmisten ilmoilta asuntoa ostella. No, käsirahaksi yksiöön tuo vielä riittää, mutta päälle pitää ottaa 100 tonnia lainaa.
Miten käy, jos muut asukkaat jättävät uppoavan laivan? Pian on 30 asunnon talossa enää muutama sissi, joiden pitäisi maksaa koko talon lämmitys ja ne ihan välttämättömimmät korjaukset. Vielä riittää rahat 200 vuotta? Ja helppo myydä oma osake, kun, ei jos vaan kun mieli tässä vaiheessa muuttuu?
Ei ole tullut mieleen, että halvan asunnon ostaneella voisi olla muuta varallisuutta? Esimerkiksi osakkeille maksetaan samaa osinkoa, asuipa omistaja Eirassa tai Pihtiputaalla. Jälkimmäisellä tosin saattaa olla enemmänkin osakkeita, kun kaikki varat eivät ole puolen miljoonan asunnossa kiinni.
Monet eivät tunnu ymmärtävän, että asunnon myyjä voi helposti halutessaan siirtyä vuokralla ja monet myös vaihtavat pienempään asuntoon, kun lapset ovat lähteneet. Tunnen monia, jotka ovat vaihtaneet omistusasunnon vuokra-asuntoon tai vaihtanut pienempään asuntoon. Jopa sellaisia jotka ovat vuorotelleet omistusasunnoissa ja vuokra-asunnoissa tilanteen mukaan (johtuu siitä, että he ovat vaihtaneet sekä asuinpaikkakuntaa että maata muutamaan otteeseen).
Kuvitelma siitä, että omistusasuja on koko loppuelämänsä omistusasuja tai että vuokra-asuja on aina vuokra-asuja, on pelkkä myytti.